Se vihreää näyttänyt testi mahdollisti lähtemisen näyttelytreeneihin. Niin ihanaa ja kivaa kuin lumentulo olikin, sen kääntöpuolena saattoi olla, ettei häkkibussi liiku minnekään tai sitten se kerää lunta renkaisiin. Hb liikkui hyvin ja pääsin kotitien alamäenkin sen kanssa ok, joten treenit kutsuivat. Sitä ennen mun suunnitelmat heittivät häränpyllyä niin sanotusti.
 
Mä olin herännyt puol kuus vanhaa aikaa (juu, taas tätä kummalista pelleilyä kellon kanssa piti harrastaa). Käytiin triplettelemässä, kuten jo kerroinkin. Sitten ruokinnan jälkeen oli suunnitelmissa mennä vielä joksikin aikaa nukkumaan, ennen kuin olisin käyttänyt isoset lenkuralla. Tein semmoisen virheen, että menin pitkästä aikaa käymään petsiessä. Siellä yksi nettituttu oli menossa näyttelyyn viime vkl, joten aattelin käydä kattomassa, että mitä heille kuuluu. Kirjautumisen jälkeen olin, että “HÄH!?!?!!?!” Väitettiin, että mulla oli 60 uutta kommenttia. Normisti ne voidaan laskea yhden käden sormilla, joten aattelin, että nyt oli petsie seonnut tai joku on pilaillut Ticon kustannuksella. Suurin osa kun näytti olevan Ticolle. Asianhan pystyi selvittämään vain kattomalla, mitä kommentit sisälsivät. Petsie ei ollut seonnut, eikä kyse ollut asiattomuuksista, vaan Tico oli ollut lauantaina päivän lemmikki. En tiedä mitä tuo meinaa tai miten semmoiseksi tulee, mutta niin vain nyt oli. Tico oli kerännyt ison kasan onnitteluja. Ihan kiva juttu, että se oli just Tico. Hää kun tuntuu usein jäävän noiden karvamöykkyjen alle ;) Elikkäs petsiessä ei sitten vaan käyty. Tämän takia en ehtinyt juurikaan nukkua ennen lähtöä ja isosillekin se oli vain pihailua, hyi mua.
 
Annoin Jomin kävellä alkumatkasta jonkin aikaa. Jo ihan senkin vuoksi, ettei hb:ssa olisi ollut yhtään ylimääräistä painoa alamäessä. Mä olin saanut mun ämpeen toimimaan, joten sain kuunnella matkalla kohti koulutusta EJ:n suloääntä + yhden wannabee EJ:n ;) Joo, eihän Jomi täysin hiljaa ollut, mutta musiikin voimalla oli helppoa sivuuttaa se mökä.
 
Koulutuspaikan lähistöllä oltiin jo hyvissä ajoin. Olin varannut matkaan reilusti aikaa, sillä en tiennyt miten paljon hb hidasti. Pysähdyin aurinkokylpyyn yhdelle todennäköiseti parkkipaikalle. Otin Jomin ulos häkistä. Etsin paikan, jossa Jomi ei löytänyt mitään syömistä maasta. Silloin Jomi lähinnä tuijotteli mua. Treenittiin vähän seisomista. Sitten pitkästä aikaa kokeilin, että vieläkö Jomi muisti maa –käskyn. Ei ihan heti, mutta kyllä se lopulta meni maahan. Sitten kun siitä lähdettiin eteenpäin, lähdin väärään suuntaan. En enää muistanut kummassa suunnassa se halli oli. Kyseessähän oli se sama halli, jossa isoset kävivät alkuvuonna.
 
Hallissa Jomi haukkui ja haukkui. Jos liikuin, se saattoi olla hiljaa. Aattelin, että kyllä se tuosta vielä hiljenee. Joo vai? Koulutuksen perusteella mulla oli ollut mätsissä ihan eri koira. Miten lie on päässeet koirat vaihtumaan ja vieläpä ihan samannäköisiin ;) Edellispäivän mätsin perusteella mulla oli vielä ihan ok olo messaria aatellen. Koulutuksen jälkeen tuntui, että kehästä tulee Jomin osalta sirkus! Haukkumista liikkeessä, tai hihnassa vetämistä ja / tai hyppimistä. Kyllä joskus nähtiin ihan nättiä ja äänetöntäkin liikkumista, mutta... Seisomiset menivät ihan kivasti ja aika hyvin Jomi antoi muiden ohi pujottelevien koirien olla. Alun jälkeen pujottelu meni Jomilta ihan ok. Tuota taisi olla kolme kertaa. Tutkimista oli kahdesti + yhden kerran pyysin sitä. Herra villipeto ei halua näyttää hampaitaan. Muuten saa kyllä lääppiä ja hiplata takaosaa, mutta hampaat ovat hänen yksityisomaisuutta. Pari kertaa oli parin kanssa et ja ihan kivasti se meni. Kerran kolmio, jolloin kontaktista ei ollut tietoakaan ja vetämisen seurauksena kuului vinkaisu, kun astuin pienen tassun päälle. Nää on kaikki niputettu tälleen yhteen kun en enää muista kaikkea niin tarkasti. Nyt taitaa tapahtua hieman liikaa... Ou, yksi, mikä oli tosi kiva oivallus näiltä kouluttajilta, oli taputtaminen. Muutaman kerran kaikkien piti taputtaa ja se oli ihan hyvää äänitreeniä. Muuten nuo kouluttajat olivat vähän pihalla, mutta se suotakoon heille, sillä eivät ole vielä niin kovin montaa kertaa olleet kouluttajina. On kyllä harmi, jos ne ukkelit on päättäneet jättää koko homman. He olivat hauskoja kouluttajia.
 
Näyttelyn jälkeen alkoi toko-osuus. En mennyt mukaan koulutukseen vaan jäin palloilemaan sivulle. Syötin Jomille nappuja siinä samalla kun ihmeteltiin miten muut treenivät kontaktia, sivua, seuraamista, maata... Ryhmässä ei ollut montaa koiraa ja vain pari oli edistyneempiä, joten harjoitteet olivat aloittelijoiden mukaisia. Ne edistyneemmät saivat tehdä jutut oman tasonsa mukaan. Mua alkoi väsyttää se pelkkä istuskelu. Jomi oli pääasiassa ihan nätisti. Ehkä muutaman kerran yritti haukkua. Toiveissa oli, että herra olisi alkanut nukkumaan, mutta niin ei käynyt. Ehkäpä tuo olisi jopa jaksanut tuplatreenit, mutta ihan hyvä se oli treeniä vaan olemista muiden lähellä.
 
Messari on ens la ja vielä on yksi näyttelytreeni ennen sitä, hui! Nyt sitten Jomsku voisi näyttää sitä pikaoppimistaan ja olla koulutuksessa nätimmin kuin viimeksi. Noita juttuja on hankalaa treeniä itekseen, sillä Jomi seuraa mua ensiluokkaisesti omissa treeneissä. Ei vedä tai hypi. Täytyy lähteä messariin hyvissä ajoin, jotta ehtii pyöriä siellä ennen kehää.
 
Kotona laitoin isoset pihalle siksi aikaa kun tein juttuja ennen unia. Oli kyllä nolon tylsä päivä isosille... :(
 
Maanantaina oli Ticon päivä. Polkaisin herrasen kanssa rt:n alkeiskurssille. Enhän mä voinut jättää Ticoa ilman kurssia kun Sonylle semmoisen hommasin. Sonyn ryhmä on edistyneemmille + kertojen määrää ei ole rajoitettu. Kun taas Ticon kerrat on rajattu. Pyörä oli kyllä aika turha, sillä tiet olivat ihan karseessa kunnossa. Paljon sai työntää pyörää, joten tavoittelemani ajansäästö luisteli pois.
 
Mua niin harmittaa, etten juurikaan muista, mitä tuolla kurssilla tehtiin :/ Käytiin läpi pari kylttiä kerrallaan ja sinä aikana muut treenivät joko sivua tai oikeelta takaakiertämistä. Sivuhan on Ticolle tuttu juttu ja jouduttiin olemaan esimerkki, kun menin viittamaan kouluttajan kysyessä kuka tietää perusasennon ;) Tai no sivun pitäisi olla tuttu juttu. Kyllä Tico tuli sivulle vaikka mistä kulmasta, mutta aina kun se lähti liikkeelle kuului “vuh”. Ei se tee tuota kotitreeneissä. Kiertäminen oli ihan uutta meille ja enimmäkseen sitä treenittiin odotellessamme omaa vuoroamme. Kylteistä on jäänyt mieleen vain molempiin suuntiin 360 käännökset. Tuolloin onnistuin tekemään vasuriin mentäessä 270 käännöksen. En oo oikein koskaan sisäistänyt näitä matikkaan liittyviä juttuja. Mitään isompaa onkelmaa ei Ticon kanssa ollut. Sinänsä on harmi, että Tico on alkeiskurssilla. Eiköhän sekin selviytyisi radoista Sonyn tapaan. Mutta mua ajatellen alkeiskurssi on hyvä juttu. Saan sitten tutustua merkkeihin paremmin, niin jos vaan enää muistan niitä kun oon lähtenyt pois hallista... Ihan hyvä, ettei Sonyn alkeiskurssi toteutunut. Olisi ollut vähän tylsää olla kahdella. Toisaalta taas torstai olisi ollut mulle paremmin sopiva päivä. Silloin olisin saanut vähän huilia välissä, nyt sitä pitää mennä tukka putkella kolmena peräkkäisenä päivänä.
 
Tiistai oli Sonyn päivä. Vähällä kyllä oli, että rt olisi jäänyt väliin. Kun tulin töistä, oli ihan mieletön kaatosade. Sitten kun olisi pitänyt nousta, niin menin vaan peiton alle piiloon kuullessani rännin rätisevän. Torkuttelin jonkin aikaa, ennen kuin päätin, että kyllä sinne nyt mennään. Siinä vaiheessa aikaa oli vähän, joten Tico & Jomi saivat tyytyä pihailuun. Sonyn kanssa kävelin vakkelle ja hyppäsin bussiin. Ei satanut, mutta en olisi enää ehtinyt kävellä koko matkaa. Tyhmältähän se tuntui mennä bussilla kun sen kanssa pääsi vain murto-osan matkasta.
 
Sony meni kaksi rataa. Kumma kyllä, muistan radat paremmin kuin kahden kyltin ryppäät alkeiskurssilta!? Lähtö tapahtui perusasennosta. Sitten tuli käännös vasuriin ja pujottelua kolmen “pönikän” verran. Seuraavaksi perusasento, koira eteen, takaa kierto oikeelta vasemmalle sivulle ja sitten vielä istuvan koiran kierto. Sitten koira jätettiin istumaan kun ite otti ysikymppisen oikeelle. Sen jälkeen koira sivulle. Spiraalia oli seuraavaksi. Viimeksi unohdin selittää, että mikä on spiraali. Tiedä sitten montako se kiinnostaa, mutta ihan vaan siltä varalta, että näitä sepustuksia olisi helpompaa ymmärtää. Ennen kuin ite menin rt –kurssille, niin rt-kertomukset olivat mulle ihan hepreaa. Spiraali siis on, että on kolme semmoista merkkipaalua. Ensin kierretään ne kaikki, sitten kaksi ja lopulta yksi. Spiraalilta suunnistettiin kohti sitä täyskäännöstä vasuriin, joka rt:ssa on nimetty uudelleen. En vieläkään muista, että oliko se saksalainen vaiko ranskalainen käännös! Käännöksen jälkeen käännös oikeaan ja koira istumisen kautta maahan. Tästä jatkettiin kohti pysähdystä perusasentoon, josta harpittiin ensin yksi askel + pysähdys. Sitten kaksi ja kolme kera pysähdyksen. Yleensä jutut tehdään kylttien edessä, mutta seuraava tehtiin sen jälkeen. Koiran piti pysähtyä perusasentoon, jonka jälkeen ohjaaja otti askeleen oikeelle ja pyysi koiran sivulle. Sitten vielä käännös oikeeseen ennen maalia. Sony meni hyvin.
 
Toinen rata oli ihan samanlainen kahta muutosta lukuunottamatta. Siinä, missä edellisellä radalla kierrettiin istuva koira, nyt siinä kohtaa piti ensin pysähtyä. Sitten käskeä sivulla oleva koira seisomaan, jonka jälkeen ohjaaja kiersi koiran. Kun kuulin tuon, niin piti heti kokeilla, että saanko Sonya seisomaan mun vasurissa. Alkuun en. Kun yritin houkutella sitä namin kanssa, niin Sony vaan liikkui eteenpäin laahaten arsettaan. Sitten taisin löytää oikean kohdan pitää namia, sillä sain Sonyn seisomaan. Kyltillä liike meni moitteettomasti.
 
Toinen muutos oli siinä saksalainen / ranskalainen kohdassa, ja tämä oli tosi vaikea juttu! Käännöksen nimi taisi olla pivot-käännös. Kyltin luona piti pysähtyä niin, että koira oli perusasennossa. Koira piti saada siitä ylös, ennen kuin ohjaaja teki täyskäännöksen paikoillaan. Koiran piti kääntyä seisten ympäri. Tämä oli kaikkein mielestä tosi hankala liike ja se aiheuttikin pientä väittelyä tunnin loppuun. Opettaja sanoi, että ohjaajan on käännöksen jälkeen pysähdyttävä ennen kuin jatkaa siitä eteenpäin. Muut kinasivat, että ei tartte pysähtyä sen perusteella miten se oli ohjeisiin kirjoitettu. Mua huvitti tilanne, että open sanaa “ei uskottu”. Ope lupasi selvittää asian heti, kun ehtii.
 
Bussissa oli tosi lupsakas ja koiramyönteinen kuski. Se moikkasi Sonya erikseen ja kyseli koiran nimeä ja ikää. Yritti tarjota Sonylle jotain kurkkupastillia noin niin kuin namiksi. Ei Sony sitä huolinut.
 
Mulla oli oikeen jalan varpaat sen verran kipeät, etten voinut lähteä lenkittämään Ticoa & Jomia. Saivat tyytyä pihailuun. Mistä lie ne varpaat sitten noin olivat kipeytyneet? Oonhan mä ennenkin kävellyt pitkiä matkoja.
 
Hullut päivät jatkuivat vielä keskiviikkonakin. M&M:ssä oli ihan sikahyvä tarjous sapuskasta, jota mun poitsut syö. Satkulla sai kolme säkkiä, eli yksi säkki oli ilmainen. Vähän mua arvelutti, että saanko tuotua pyörällä kolme säkkiä, mutta silti lähdin kokeilemaan onneani. Ostin siis kaksi säkkiä isosille ja yhden Jomille. Lisäksi mukaan tarttui Jomille kongi ja kolme savustettua herkkuluuta. Mulle oli kertynyt sen verran paljon bonuksia, että kongi ja luut kasvattivat laskua kolmen euron verran :D Näin myynnissä semmoisia pulloja, joiden perään kerran haikailin, hmmm...
 
Yksi säkki takatarakalle ja kaksi muuta sarviin. Tuollaista asetelmaa työntelin puoltoista tuntia. On kyllä tosi hyvä, että just tossa sapuskassa on tuo kantokahva. Ilman sitä kolmen säkin yhtäaikainen kuljettaminen olisi ollut mahdotonta. Pahin kohta reissussa oli kotitien suurimmaksi osaksi jäässä oleva ylämäki. Onneksi se oli reunasta jo sen verran sula, että sain puskettua pyörän mäen päälle eikä tarvinnut alkaa purkamaan rakennelmaa.
 
Keskiviikkona kävin Jomin kanssa tuossa lähipellolla. Hetihän herra oli “herkkuja” ettimässä eikä kuullut mitään. Mulla oli mukana aurauskeppi. Sillä kun iski maahan lähellä Jomin kuonoa pari kertaa, niin Jomi sai korvat ja seurasi kuin varjo kintereillä. Haistelu jäi miltei tyystin ja jos erehtyi sitä tekemään, pelkkä sanallinen kielto riitti. Jomi myöskin tassutteli mun vasurissa semmoisessa kontaktissa, että ihan hämmennyin. En ollut käskenyt sitä siihen, vaan ihan ite se alkoi seurata mua.
 
Isosten kanssa tein rt-juttuja tuossa lähellä. Kokeilin lähinnä sitä pivot-käännöstä ja sivulta eteen ottoa ilman liikettä. Yllättäen se oli Ticolle vaikeempaa kuin Sonylle. Tico jäi eteen tosi vinoon tai pujahti pian takaisin sivulle. Sonyn sai helpommin. Pivotissa riittää työsarkaa, mutta ellen väärin muista, niin se on seuraavan luokan kyltti, että sinänsä ei väliä oppiiko nuo sen vaiko ei ;)
 
Torstaina otin iisisti. Ainoa, jota tein koirien kanssa oli kynsien leikkuu. Sen tein treenin kera. Isoset makoilivat, kun nipsuttelin Jomin kynnet. Jomi taasen oli hihnan kanssa kiinni aidassa, kun nipsuttelin isosten kynnet. Sony pysyi tosi huonosti maassa. Ei Ticokaan koko aikaa, mutta paremmin kuin Sony.
 
Torstaina koirien osuus jäi vähemmälle jo siksikin kun risman kassakoneet temppuilivat. Kassalla meni aikaa ihan törkeesti. Ensin jonotin yhden kärryn perässä, johon oli ahdettu varmaankin koko kauppa. Tavaraa oli paljon. Kassa tuskaili hidastelevan koneen kanssa. Kesti paljon kauemmin kuin tavallisesti enarin lukeminen. Kun tuli mun vuoro, kassa sanoi, ettei uskalla ottaa mun ostoksia. Kertoi mulle kassannumeron, jolle oli siirtymässä. Siellä ladoin ostokseni hihnalle. En kuitenkaan ihan kaikkia, vaan odotin, että kone saadaan toimimaan. Ei saatu, joten TAAS piti siirtyä toiselle kassalle. Kone saatiin avattua, mutta siinäkin ilmeni se sama hidastelu. Kuulin, kun viereisen kassan neiti pahoitteli asiakkaalle hidasta konetta. Mikä lie hidasti koneita. Kuulin, kun yksi henkilökuntaan kuuluva sanoi mun kassan neidille, että sama vika oli kaikissa rismoissa! Onneksi pääsin sieltä pois kera ostosten. Tiedä, vaikka koneet olisivat kosahtaneet kokonaan ja sitten olisi ollut ihan turha reissu.
 
Koko torstain funtsin, että pyydänkö pekkasta. Alunperin aion soittaa pomolle kaupan jälkeen, mutta en sitten soittanut. Mä oon huono soittelija ja muutenkin inhoon kinua pekkasia. Mulle pekkaset on vähän niin kuin rasite. Lopulta kuitenkin pistin neljän jälkeen viestiä, jossa kysyin, oliko yhden sarjan kiskot tulleet. Pomon mukaan ei ollut, joten käytin pekkasen. Vapaayönä nukuin pois viikon univelat. Kyllä tulevana sunnuntaina täytyy panostaa paremmin nukkumiseen. Alkuviikko oli rankka kun kolmena päivänä nukuin huonosti.
 
Tänään lähdin hakemaan junalippua ens lauantaille. Heti aamusta tietty hyppäsin pyörän satulaan. Enpä olisi arvannut, että siitä tulisikin sitten loppujen lopuksi viiden tunnin reissu! Se oli aika tarkkaan risman kohdalla kun polkaisin tyhjään. Tajusin heti, mitä oli tapahtunut. Mieli oli ärrinmurrin kun työnsin sateessa ketjunsa pudottanutta pyörää. Ei kiva. Tiesin lähellä Turun ydintä yhden pyöräkorjaamon, joten suunnistin ensin sinne. Argh, se aukesi vasta kympiltä! Noh, sitten työnsin pyörän linja-autoasemalle ja jätin sen sinne. Siitä kävelin juna-asemalle. Mua ennen oli kymmenen numeroa, mutta ne menivät nopsaan. Kerrankin, kun ei olisi ollut väliksi, vaikka olisikin kestänyt ;) Sieltä menin ajankuluksi Heseen aamupalalle. Mega-ateria masussani pyörin kohti pyöräkorjaamoa. Miten siitä pystyikin tulemaan niin täyteen? Hampassa ei ollut valittamista ja ranskikset olivat rapeita. Molemmat olivat lämpimiä, mutta silti ne eivät tuntuneet niin hyviltä kuin joskus muinoin. En tajua miksi.
 
Mulla ei ollut mukana minkäänlaista ajannäyttäjää, joten en tiedä kauanko seisoin odottamassa liikkeen aukeamista. En keksinyt, missä olisin kuluttanut aikani ja kun ei ollut sitä kelloakaan, niin katoin paremmaksi pönöttää korjaamon edessä. Onneksi ei ollut kylmä ilma, vaikka satoikin.
 
Sitten siihen ajeli pyörällä mies, joka kysyi odotinko pyöräkorjaajaa. Saatuaan myöntävän vastauksen mies sanoi korjaajan olevan paikalla. Kerroin pudonneista ketjuista. Mies puhui jotain ketjujen heittämisestä ja käänsi mun pyörän ylösalaisin. Mies asetteli ketjut takarattaaseen ja sitten kai jotenkin eturattaaseen. Liikutti ratasta polkimen avulla ja kohta ketjut olivat paikoillaan! Vitsit, kun tuon osaisi tehdä ite, niin ei menisi työntämiseksi ketjujen pudotessa. Mies sanoi, että jos ongelma jatkuu, niin sitten tuon pyörän hänelle uudestaan. Kysymysmerkkinä ihmettelin löysiä ketjuja, että pysyikö ne muka nyt paikoillaan? Mua ihmetytti sekin, että oliko homma nyt hoidettu ja eikö se maksanut mitään? Mies sanoi, että jos ketjuja kiristää siihen menee 1-2 tuntia. Mua ei houkuttanut ajatus lainkaan. Satoi vettä ja missä ihmeessä kuluttaisin tuon ajan ilman kelloa? Päätin lähteä ja tulla sitten myöhemmin uudelleen, ehkä.
 
Kotiin en kuitenkaan suunnistanut. Tein mutkan Kaarinan pyöräliikkeen kautta. Koko matkan mua jänskätti, että pysyykö ketjut paikoillaan. Sehän olisi ollut ihan tyhmää pelleillä tommosten ketjujen kanssa. Nyt oli käynyt sikäli säkä, etteivät ketjut olleet pudonneet mäessä. Ajelun jatkaminen löysillä ketjuilla olisi ollut vaarallistakin. Mitä jos ketjut olisivat pudonneet vaikka, kun matkaan Ticon kanssa treenimään? Kyllä olisi ollut veemäistä kävellä töihin ja sieltä takas. Tuskinpa sitten enää olisin jaksanut lähteä Sonyn kanssa yhtään minnekään. Siispä ketju-asia piti koittaa hoitaa kuntoon heti, jos vaan oli mahdollista.
 
Olin varautunut siihen tuntiin tai pidempäänkin aikaan. Ajan olisin kuluttanut tien toisella puolella olevassa honkkarissa. Yllätyin, kun setä sanoi, että hänellä menisi 10-15 minsaa. Kysyin, että mitä maksaisi uusi jalka. 20 e oli koko paketin hinta. Ei ollenkaan paha, joten uusi jalka myöskin listalle. Kiertelin honkkarissa lähinnä ettien valopetroolia mun lämmittimeen. Ennen valopetroolin löytymistä käsiin tarttui teippiä, desin mitta ja pikaliimaa. Pikaliimaa aion laittaa oven kiinni pitäviin hakasiin, että ainakaan ne eivät irtoa, vaikka ovea yritetään avata. Honkkarin laadun tietäen, en odota suuria pikaliimalta, mutta kun kolmen tuubin hinta oli niin naurettava, ostin. Valopetrooliakin löytyi, joten taas saan lämmittimen hohkaamaan ja näin säästettyä sähkölaskussa. Ostin myös suppilon, jonka avulla saan laitettua tuota petroolia lämmittimen säiliöön. Edellinen on vähän liian pieni kyseiseen hommaan.
 
Pyöräkorjaamossa mua odotti seisova pyörä! Se oli ilo nähdä. Kiitin nopeasta ja hyvästä palvelusta. Vaikka satoi, niin mua hymyilytti. Niin mukavalta tuntui, että ketju-asia oli kunnossa ja mun pyörässä oli taas jalka! Tarkistin ketjujen kireyden, sillä mua vähän ihmetytti, että miten siltä toiselta olisi hommaan mennyt 1-2 tuntia, kun tämä toinen selvisi siitä vartissa? Ketjut olivat tosi hyvän näköiset! Paljon paremmat kuin viimeksi. Silloinhan mä katoin ketjujen laiton jälkeen, että ketjut olivat löysät. En sanonut korjaajalle mitään, sillä oletin, että kyllä kai se ammattilaisena tiesi miltä ketjujen kuului näyttää. Ei kai sitten tiennytkään, sillä ketjut putosivat vain muutama kuukausi niiden laittamisen jälkeen. Koskaan aiemmin ei oo mun pyörän ketjut pudonneet niin nopeesti uudelleen kuin nyt. Tänään ketjut näyttivät paljon pinkeemmiltä kuin viimeksi, joten jos vielä joskus joku laittaa mulle niin löysät ketjut kuin viimeksi, osaan vaatia tiukempia. Nyt oon kyllä oikein tyytyväinen ketjuihin.
 
Postilaatikossa odotti Jomin näyttelylaput. Siispä me sitten ollaan 10.11. kehässä 6 noin klo 10.30. Siellä on toinenkin islis ja taidan jo tietää kuka se on. En tiedä onko se joku uusi juttu, että mukana oli infoa monesko koira mun koira kehässä on ja montako koiraa tuomari suunnilleen arvostelee tunnissa? En oo ainakaan ennen huomannut moista. Innolla odotan ekaa junamatkaa Jomskun kanssa :)
 
Triplettely on ollut tällä viikolla vähissä, sillä tiet olivat aika karseessa kunnossa pikatalven jälkeen. Kotiin oon päässyt sen verran myöhään, että on ollut parempi pysyä poissa kotitieltä. En vaan halua törmätä tripleni kanssa siihen lappikseen, ennen kuin Jomi on nähnyt enemmän koiria. Vähän se kyllä harmittaa, että Jomi suhtautuu noin muihin koiriin. Olisikohan sen sisko ollut reippaampi? Siitäkin neidistä on tullut niin nätti! <3 Jos rehtejä ollaan, niin taitaa olla nätimpi kuin siskonsa, joka oli mun eka suosikki pentueessa. Jännä, miten paljon nää pennut voivatkaan muuttua! Mutta joo, tänä aamuna tripleteltiin. Tulomatkalla Jomi oli irti kotitiellä kun tiedän, ettei silloin liiku naapureita. Jomilla oli korvat kohdillaan, vaikka vähän vauhdikas olikin.
 
Päivänapuista osan annoin pojille treenin kanssa. Eilen kun touhusin Jomin kanssa metalli-juttuja, sain yhden idean. En vielä kerro, että mitä nyt yritän opettaa triplelleni. Tänään otettiin ensi askeleet tuohon juttuun ja Jomi oli vahvimmin jyvällä asiasta. Sony heikoimmin. Tico oli ihan loistava, mutta väärällä tavalla. Kumpaakaan isosta ei tarvinnut jättää palkatta, että toivoa on! Sony & Jomi tarjosivat paljon maata. Tico taas pyöri ympäri. Näköjään se osaa sen vielä, vaikken ookaan aikoihin sitä Ticolta pyytänyt. Mutta, kattellaan tuleeko tästä mitään ;)
 
Iltapalalla Jomi saakin tutustua kongiin. Aion laittaa naput juustosinetin taakse.