Oon sanonut tämän joskus aikaisemminkin, mutta kertauksen vuoksi sanon sen nyt uudestaan. Muhun vaikuttaa se, että onko mielessä otsikkoa vaiko ei. Ja kun viime vkl en sellaista keksinyt, ei sitten tullut bloksuttuakaan... Hölmöltähän se tuntuu, mutta niin se vaan on, että jos on otsikko valmiina, teksti syntyy kuin itsestään. Muutoin se on lähinnä henkistä nylkemistä kun väkisin yrittää laittaa sanoja peräkanaa. Jah, kun viime postauksesta on hurahtanut jo tovi, niin kronologista järjestystä odottavat voivat tehdä uukkarin samantien. Otsikolla yritin vihjaista, että järjestyksessä ei mennä.
Koulutuksia
Tiistaina 19.11. Sony pääsi rallyileen. Vähän se meno oli kiikun kaakun kun sadetta pukkasi. Ei kuitenkaan kaatamalla, joten menoksi vaan. Eihän sitä enää kehdannut eikä halunnut olla pois rallysta. Kohta kai opekin kyllästyy meihin kun ei olla ikinä paikalla..
Eteen, takaa sivulle, liikkeelle istumatta –> istu, ohjaaja ottaa askeleen oikeelle ja pyytää koiran sivulle –> pujottelu et –> 270 o –> spiraali vasuriin –> askelsarja eteen –> sakukäännös –> käännös v –> istu, yhdessä tiivis käännös oikeelle –> juoksuun –> normivauhti –> istu, eteen, takaa sivulle, istu –> 270 v –> maali.
Heh, niille, jotka luulivat mun muistaneen tämän radan ilman apua. Kun alkuviikosta näytti, että pirulauta en saa päivitettyä bloksua ennen seuraavaa rally-kertaa, niin kirjoitin radan ylös. Muutoin olisi mennyt vanha ja uusi rata sekaisin.
Toiseksi viimeisellä kyltillä unohdin istuttaa pallukkaa ennen eteenottoa, muutoin rata meni ilman mokia. Askelsarjassa Sony vähän etti paikkaansa sivulla kun pysähdyin. Toisella kertaa pidin namia kädessä ja johan taas herra muisti missä piti olla.
Loppukylttinä oli sellainen, että sekä koira, että ohjaaja kääntyvät vasempaan. Piti jonkin aikaa funtsia, että mitenkäs sellaisen saisi sujumaan. Kun aivojen umpparit oli aukaistu, niin keksin, miten liike tehdään. Oivalluksen jälkeen pitikin jo kipittää kohti pysäkkiä.
26.11., eli siis tän viikon tiistaina jompula-pompula oli rallyilyvuorossa. Oli ihana sää: kuivaa ja pakkasta. Pakkasta taisi olla joku kymmenen astetta kun kotiuduin töistä. Toppahousuja en kehdannut jalkaani vetäistä, joten tuplapöksyt saivat pitää alaosan kylmyyttä loitolla. Yläosan verhosin toppatakkiin. Kirkas tähtitaivas alkoi häipyä esiin hiipivän auringon tieltä kun me talsittiin huurteisina kohti vakkea. Taivas enteili kaunista aamua. Se vähän harmitti kun sunnuntaina maahan oli tullut ohut kerros lunta. Kylmän ja selkeän yön jälkeen oli odotettavissa sen hennon kerroksen lisäksi kuuraa ja näin ollen talvisempaa maisemaa. Joulukorttikuvia tässä vaan aattelen. Alkaa pahasti näyttää siltä, että täytyy kaivella viime talven kuvista luminen kuva... Tiistaiaamu olisi saattanut olla “megakuurainen aamu”. Sekin olisi jo ollut tyhjää parempi. Yhtenä vuonnahan mä laitoin korttiin kuvan, jossa oli kuuraa, mutta ei lunta.
Ei lumi ole aina välttämättömyys...
Mahdollisesti menetetyn mahdollisuuden perään oli turhaa haikailla kun oli rally-päivä ja sillä sipuli. Tätä kertaa vietettiin seuraavanlaisen radan merkeissä. Istu, koiran kierto, liikkeelle –> 270 o –> ? –> käännös o –> istu, yhdessä tiivis käännös v –> pujottelu –> täykkäri vasuriin –> käännös o –> spiraali o –> istu, eteen, sivulle, liikkeelle (istumatta ?) –> 360 o askelsarja peruuttaen –> täykkäri o –> 270 v –> maali.
Olipa vaikeaa muistaa, vaikka tiistaina ei ollut tarvetta muistella edellistä rataa. Mutta jotain tommosta se oli. Pompula meni hienosti ja täpinöissään. Täpinä-kipinää oli vähän liikaakin ja ajoittain näkyi maltin puute. Tämä näkyi hyvin kun eteenoton jälkeen lähdin ottamaan peruuttavia askeleita. Ekan askeleen jälkeen herra istui niin vinoon kuin vaan voi olla. Siinä sitten napotti mua häntä heiluen silmät suurina palkkaa odottaen.
Toisella radalla mä sitten istutin Jomia hieman pidempään edessä ja muutenkin vaadin siltä malttia. Innosta halkeamaisillaan koira selviytyi siitä, vaikka takuulla se oli sille vaikeaa. Ahneus on hyve ja pahe. Herrahan suurinpiirtein alkoi hyppiä seinillä kun mä ennen rataa kaivoin esiin yhden kanakierteen pilkottavaksi. Toinen rata meni hyvin. Toisella kerralla oli myös sellainen jippo, että 360 o muutettiin niin, että sen tilalla koiran piti mennä jalan ali ja vaihtaa puolta. Koira sitten tassutteli oikealla puolella peruuttavaan askelsarjaan, jolloin puolen sai näppärästi vaihdettua. Kun kuulin tuosta muutoksesta, mua alkoi kaduttaa, että olin mennyt vapaaehtoisena ekana radalle ;) Jomi ei heti mennyt mun jalan ali. Toisella kertaa se onnistui ja oikeella puolella kävely oli nou roplem.
Jomi hurmasi yhden shiban omistajan. Se sanoi Jomille, että saisi opettaa hänen koiransa yhtä hyväksi. Mä sanoin shiban omistajalle, että shiba voisi puolestaan opettaa Jomia olemaan vähemmän kiinnostunut tytöistä. Shiba on pari kuukautta Jomia vanhempi eikä juurikaan ymmärrä tyttöjen päälle.
Kyllähän mä sen tiesin, että tuplapöksyt, toppatakki ja talvipopot olisivat paluumatkalla raskas taakka, mutta ilman niitä mä en olisi tarennut lähteä aamulla liikenteeseen. Mä olin aikas jäässä kotiutumisen ja isosten lenkittämisen jälkeen.
Sunnuntaina 24.11. Jomsku oli koulutuksissa. Alunperin mulla oli tarkoitus lähteä kalastelemaan koulutusonnea matojen kanssa. La kuitenkin hokasin olleeni turhan innokas siivoja männä viikolla. Ei meinaa ollut yhtään tonnikalapalapussia. Ne on hyviä matojen säilömiseen. Eli sitten piti käyttää tonnikalapaloja koulutuksessa jo senkin vuoksi, että sai pussin madoille. Noiden lisäksi mulla on tarjolla juustonraato.
Oli kiva pikku pakkasen piristämä aamu. Eka kerta kun pömpylä saattoi tassutella treenimään ilman pukua. Näyttelytreeni oli aika täsmää meille. Oli paljon yhteisympyrää ja tsekkailua. Muutaman kerran oli jotain yksin et tai kolmio meininkiä. Yhteisympyrät menivät ihan kivasti, eli edellissunnuntain onnistunut treenaus ei ollut vain onnekas sattuma :) Se vähän harmitti, että nuo ympyrät mentiin kävellen. Olisin halunnut testata Jomia vauhdissakin.
Kun Jomia tultiin lääppimään, niin en tehnyt muuta kuin kiristin hihnaa vähän niin kuin merkiksi, että nyt piti malttaa olla pakoillaan. Hyvin meni. Hampaat sai katottua hyvin ja Jomia sai silittää piiitkin vedoin ja ukko vaan oli. Silti en ole täysi vakuuttunut, että homma pitäisi aina hoitaa näin. Ellei mun muisti petä, niin silloin kun en jeesinyt mitenkään Jomia, niin silloin oli mieskouluttaja. Niin oli nytkin ja isompaa apua jompula ei tarvinnut. Kun taas ne kaksi muuta kertaa oli nainen ja Jomi ei malttanut pysyä paikoillaan. Mieleen on hiipinyt sellainen ajatus, että Jomi on niin ällö, että innostuu enemmän jo ihmisnaisistakin kuin miehistä. Miesten ja urosten kanssa käyttäydytään ihan ok kun taas naiset ja nartut saavat pienen pään pyörälle ja käytöstapoja ei enää muisteta. Onko näin? Tämä asia menee nyt suurennuslasin alle...
Ilahduttavaa oli huomata, että pujottelu sujui hyvin. Nyt Jomi malttoi vaihtaa muut koirat mun kädessä olevaan namiin. Ennen edes nami ei ole estänyt pientä yrittämästä nuuskia ohitettavan koiran arsea tai kuonoa. Pujottelua oli kahdesti ja niistä pompula selviytyi hienosti :) Oli taas oikein hyvän mielen treenikerta, kiitos pikkuinen höpsö <3
Kun pistäydyttiin koulutusten välillä pihalla, huomasin, että sateli hiljaksiin lunta! Se oli ihanaa ja tokon ajan aina välillä kyttäsin ulos ikkunasta, että joko maa oli valkoinen. Se oli vähän ylimitoitettu odotus, sillä lumihiutaleet putoilivat niin hiljaksiin, etteivät ne värittäneet juurikaan maata.
Toko aloitettiin luoksepäästävyydellä. Kouluttajana oli mulle tuttu mies. Ilkimys tuli kohti Jomia silleen vähän innostaen koiraa. Hah, yritykseksi jäi, sillä sain Jomin pysymään mun vieressä istumassa vaikka kouluttaja yritti kovin sabotoida ;)
Makoilua oli seuraavaksi ja sen tein fleksissä. Jomin maahanmeno oli huvittava. Herra istui mun sivulla ja napitti mua. Kun sanoin “maa”, pieni päjähti maahan salamana. Ainoa vaan, että asento oli vino. Jomin arse pysyi paikoillaan, mutta etuosa oli “kello yhdessätoista” tai jotain sinnepäin. En alkanut korjaamaan asentoa. Luulen, että vinotus johtui siitä, että Jomi tahtoi nähdä hyvin mun kasvot. Vinoudesta huolimatta pieni tillitti mua koko ajan.
Koiria makoilutettiin minsan ajan. En osaa arvioida sitä, miten kaukana Jomista olin (2-3 m?). Jomi pysyi maassa siinä kaikessa vinoudessaan. Kävin palkkaamassa ukkelin kun se pysyi massa, vaikka yksi koira nousi ylös. Kun palasin Jomin luo, menin seisomaan herran arsen lähelle. Eli en yrittänyt omalla toiminnallani korjata Jomin vinoutta. Veikkasin sen nousevan istumaan vinoon, mutta väärässä olin. Jomi nousi ylös eikä taaskaan arse liikkunut. Siis päätösasento oli pöörffikti :D
Liikkeestä maahan Jomi meni maahan, että tsädäm vaan. Yhtä nopeasti myöskin nousi ylös. Tätä sai hinkata jonkin aikaa, ennen kuin herra malttoi jäädä makoilemaan. Tein liikkeen, kuten koko koulutuksen fleksissä.
Liikkeestä seisomisessa pysäytin Jomin tuuppaamalla namin sen suuhun. Jäi seisomaan kun kävelin vähän matkan päähän.
Luoksetulossa sai taas hinkata, ennen kuin herra jäi istumaan. Loppu sitten sujuikin mallikkaasti.
Hyppy oli ihan kunnon hyppy. Olin aika lähellä estettä kun käsiavun kera käskin Jomin hypätä. Hyppäsi ja jäi seisomaan.
Lopussa levitettiin kasa leluja lattialle. Koirien piti kyetä menemään lelujen ohi niin, että niitä ei olisi olemassakaan. Hetkeä ennen tämän osion aloittamista meidän vieressä ollut nainen kävi vaihtamassa koiransa toiseen samannäköiseen. Se oli Jomille liian kiinnostavaa, sillä kun lähdettiin ringissä kiertämään leluja, Jomi veti uuden tulokkaan perään. Meni jonkin aikaa ennen kuin Jomi lakkasi yrittämästä tutustua tuohon koiraan ja malttoi kävellä nätisti. Himskutin hurtta, en mä voi sua kaikkiin maailman koiriin tutustuttaa, joten koita hillitä ittes jos bongaat uusia hajuja ;)
Ensin työ, sitten huvi, kuuluu vanha sanonta. Nyt kun koulutusjutut on kirjattu, niin sitten huvitellaan kera parin miitin.
Herrat J & J
Yeah, roopermanni on pistäytynyt pari kertaa meitin pihalla. Ekan kerran viime la (23.11.) Oli kuraista, mutta pyynnöistä ja muista yrityksistä huolimatta kamu ei Jomille antanut kaunistavaa mutahoitoa ;) Kahden tunnin pelmuamisen jälkeen Jomi oli vielä suhteellisen puhdas. Siispä kaunistautuminen piti hoitaa ite. Päätin kerätä altaan ja saavit pois. Jomista oli kivaa kun kaadoin vettä maahan. Alkaessani raahata allasta, karvapallot hyppäsivät kyytiin. Jomi alkoi kieriä törkyisessä altaassa ja näin sai kaunistavan hoidon itelleen ;) Tämä hoito mun piti viimeistellä pesulla.
Ensin esipesu ja sitten kamulta pyytämään loppusilausta...
...aloittaen hellävaraisella nipistyksellä.
Kun se ei auta, niin otteet kovenevat huudoksi.
Viimeisenä yrityksenä mykkäkoulu.
Sitten kinumaan apua Ticolta. "Mä niin pusken sut kumoon!"
Yrittäminen jatkuu kurarallin merkeissä pinkomalla Sonya karkuun.
Lopulta homma on hoidettava ite.
Vihdoinkin kaunistavat kuraroiskeet ovat turkissa!
Ihanaa, että poitsut ovat edelleen kamuja :) <3
Loput räpsyt
Luppakorvan korvat lepattivat taas tänään kun pojat pistivät painellen pitkin pihaa. Maa oli jäässä, joten jomi ei voinut likaantua, eihän? Wrrrooonggg. Jomin kaulaan ja niskaan ilmestyi pakkasen ja tuulen muovaamia kuolapiikkejä. Liekö noin yritti lisätä katu-uskottavuuttaan? Pari tuntia tähän humputteluun taas hurahti. Sen jälkeen sitä olikin ihan jäässä vaikka olin aseistautunut pikku pakkasta ja kylmää tuulta vastaan tuplapöksyillä, toppatakilla ja talvipopoilla. Ennen tuota seisten vietettyä paria tuntia olin kotiutunut töistä, lenkittänyt ukot ja käynyt kaupassa. Oli just kaupan mentävä rako lenkin ja miitin välissä, näppärää, ettenkö sanoisi!
Roopermannin mentyä pistin kuvat latautumaan ja päästin isoset pihalle. Olin jäässä, taas. Mutta sehän on selvä jos vaan pönöttää pihalla pari tuntia. Viimeksi lauantaisen miitin jälkeen lämmitin sisuksiani riisipuurolla. Tänään vippasin uuniin pari esipaistettua patonkia. Niiden valmistautumista odotin patterin vieressä :D
"Iiiks, ookko sä kupsahtanut!?!?!"
"Hidastas vähän, karvapallo."
Nää on niin mainio kaksikko :)
Loput räpsyt
Mulla oli ollut aikeena venata posti. Joku tunti olisi pitänyt vielä kestää, mutta kylmässä vietetyt tunnit vetivät mut peiton alle. Siihen ei tarvita “ainstainia” arvaamaan miten siinä sitten kävi. Postilaatikolla käytiinkin vasta kolmen tunnin päästä.
Vihjeitä talvesta
Ankea maisema ja lämmin syksy ovat saaneet mut tuntemaan, että talvea ei tänä vuonna tule lainkaan. Joskus funtsii, että mun pitäisi asua jossain Lapissa kun niin tykkään lumesta, sen muovaamista maisemista (kauniita!) ja kuravapaasta ajasta. Lisäksi siellä olisi niitä “aakeita-laakeita” (tyyliin Islanti <3) ja olisi paremmat mahkut nähdä revontulia. Mutta en aio rahdata muuttokuormaa Lappiin päin jo senkään takia kun siellä on niin huono työllisyystilanne. Ehkä sitten joskus eläkkeellä – ellen oo jo karannut Islantiin ;)
Mutta sunnuntaina satanut hento lumikerros vihjaili, ettei talvi ole näitä seutuja ihan kokonaan unohtanut. Tuo kerros pysyi aina keskiviikkoon asti, jolloin asteet muuttuivat miinuksista plussiksi. Mutta nyt taas ollaan kylmän paremmalla puolella ja veikkaan, että edessä on kylmä yö ja kuurainen aamu. Jospa tässä vielä sittenkin ehtii nappaaman joulukorttikuvan?
Mitäs muuta?
Ollaan lenkkeilty ja treenitty juttua. Tico on jo yli puolenvälin. Äijällä menee tosi hyvin! :) Viime viikolla vaikeutin hommaa hieman ja kun se sujui hyvin, niin tällä viikolla ollaan harpittu jo kaksi askelta eteenpäin. Loppua kohden juttu muuttuu vaikeammaksi, joten saa nähdä pääseekö Tico maaliin asti.
Karvapallotkin ovat edenneet ihan kivasti. Jomi alkaa päästä yli järkytyksestään, että eiköhän tää tästä :)
Rahaa kuin roskaa...
...ja roska ei lopu koskaan? Totta on, että roskaa tulee olemaan aina, mutta rahaa ei samalla mitalla ikinä. Silti, oottelen nyt täydennystä EJ-kokoelmaani. Kaant weit! ;D Samalla kun tein tuon tilauksen, tsekkasin, että löytyykö uutta Simpsonit boksia. Juuh, näköjään joulukuun puolessa välissä julkaistaan, joten uuvee menee perinteisesti: rouskis, rouskis. Kluk, kluk, kluk. Ha-ha, he-he, ho-ho. Ja koirat mussun mussun myös ;)
Veet silmissä
Eilen bongasin hulvattoman linkin. Amerikkalaisille opiskelijoille oli törkätty nenän eteen Euroopan kartta ja lista maista. Oppilaiden piti osata nimetä maat oikein. Menestys ei ollut päätä huimaavaa eikä se ollut syy siihen, että nauroin niin, että vedet valuivat silmistä. Mua huvitti ne ekstrakommentit, joita karttoihin oli laitettu kun ilmeisen epätoivoisen pohdiskelun jälkeen oli osattu nimetä vain muutama maa. Muutama opiskelija oli kuitannut Norjan ja Ruotsin kirjoittamalla “COLD”. Borat-leffat olivat uponneet hyvin amerikkalaisiin, se tuli ilmi muutamasta kartasta. Useammassa lappusessa pyydeltiin anteeksi tietämättömyyttään. Olivat ihan hulvatonta nähtävää. Ja tosiaan korostan, etten nauranut oppilaiden tietämättömyydelle. Siihen ei ole mitään syytä kun tuskin olisin ite selviytynyt tehtävästä sen paremmin. Koulun jälkeen en ole tehnyt mitään sillä tiedolla, että missä mikäkin maa sijaitsee, joten unholaan on sekin oppi painunut.
Amerikkalaiset & Euroopan kartta
Britit taasen olivat saaneet tehtäväkseen nimetä Yhdysvaltojen osavaltiot. Taas oli mielikuvitus joillakin lentänyt. Paras oli kun yksi opiskelija oli nimennyt Yhdysvaltoihin “Wibbly, Wobbly, Border ja Worder” osavaltiot. Eihän tuollaisia ole edes olemassakaan :D
Britit & USA:n osavaltiot
Kommentit