Arvioitu testiaika oli 11.30. Matkaan lähdettiin kuitenkin jo puoli yhdeksän aikaan. Ihan vain siksi, että Tico ehtisi vähän tutustua paikkaan. Parin tunnin päästä sitä jo oltiinkin miltei määränpäässä. Kuski halusi syödä. Mulla se oli viimeinen asia mielessä. Syömiseen meni sen verran paljon aikaa, että alkoi hermostuttaa. Tico oikeesti tarttee sitä aikaa tutustumiseen ja arvioituun aikaan oli vajaa puoli tuntia.

Perillä pojat kävivät hieman kävelemässä. Kun oltiin tultu takaisin autolle, tultiin kysymään papereita ja katottin siru. Samalla kuultiin, että testi oli myöhässä. Sitä olin toivonutkin. Oli kaksi koiraa ennen Ticoa, että ehti hyvin käydä pidemmällä lenkillä.

Odotellessa Tico haukkui jonkin verran, mutta kepin tuomisella sen sai olemaan hiljaisesti. Tuomari otettiin avosylisesti vastaan ja sen kanssa oli kiva leikkiä. Tico vei keppiä toisellekin tuomarille ja olisi tutustunut muihinkin ämpäreissä oleviin kapuloihin. (ihan ensimmäisenä kyseltiin hieman, mutta jännitykseltäni en paljoa siitä muista).

Testistä ei jäänyt paljoa mieleen koska jännitti ja koska koiraa ei saanut katsoa. Sen muistan, että haalari+tynnyrikohta oli Ticolle aivan kauhea. Toista kierrosta ei olisi mielellään mennyt.

Pimeässä huoneessa Tico tuli muutaman kerran mutkaan, mutta ei sen pidemmälle. Apuja poika tartti, ennen kuin tehtävä oli suoritettu.

Tuloksessa ei ollut sinänsä mitään yllättävää, ihan Ticolta kuulosti. Seuraavaaksi ne tulokset.

Toimintakyky: -1 (pieni)

Terävyys: +1 (pieni ilman jäljelle jäävää hyökkäyshalua)

Puolutushalu: +1 (pieni)

Taisteluhalu: +2 (kohtuullinen)

Hermorakenne: +1 (hieman rauhaton) (ei yllätys)

Temperamentti: +1 (erittäin vilkas) (ei yllätys)

Kovuus: -2 (pehmeä)

Luoksepäästävyys: +3 (hyväntahtoinen, luoksepäästävä, avoin)

Laukauspelottomuus: +++ (laukausvarma)

Tulos: 86 pistettä. Testi hyväksytty.

Tuomarit : Bengt Söderholm ja Anne Juppi.

Testin virallinen toimitsija: Anita Riekki

Testi oli mielenkiintoinen kokemus. Mun osa oli helppo: kunhan vaan seisoin tai kävelin. Tico teki työn. Ite en olisi testiä läpäissyt. Jos joku tulisi mua kohti kepin kanssa uhoten ja sitten keppi heitetäänkin yhtäkkiä syrjään, niin en menisi uhoajan luo vaikka kuinka lepertelisi. Tico meni. Koville poika joutui testissä, mutta hyvin siitä selvisi (vaikka olikin pari tuntia jo kerännyt kierroksia automatkan ajan). Eniten pelkäsin, että testi keskeytettäisiin, mutta niin ei käynyt. Itseasiassa kaikki kymmenen koiraa läpäisivät testin. Yhtä lukuunottamatta kaikki olivat laukausvarmoja. Se yksi oli laukauskokematon. Pari Suomen muotovaliotakin testissä leivottiin. Onnea heille! Mutta jos testi olisi mennyt alkuperäisen suunnitelman mukaan, niin valioita olisi ollut peräti neljä kappaletta! Että jo siinäkin mielessä testi oli toivottu tapahtuma. Kokemuksesta tiedän, että testiin on vaikea päästä. Olen erittäin kiitollinen, että sain mahdollisuuden osallistua testiin. Se oli erittäin mielenkiintoinen kokemus. Tuomarit olivat mukavia, jotka todella huomioivat rodun. Olisi hienoa saada samat tuomarit Sonylle... Ja sokerina pohjalla kerrottakoon, että testin viimeinen koira repäisi huippupisteet. Kuulemma yksikään islanninlammaskoira ei ole saanut Suomessa niin hyviä pisteitä. Onnea!

Sony ei ollut välittänyt kuulemistaan laukauksista. Sony näki hevosen ja haukkui sitä.

Saatiin kutsu Sonyn kasvattajan luo. Lähdettiin väärän auton perään, mutta onneksi auto meni samaan suuntaan. Se auto pysähtyi huoltoasemalla ja Sonya tultiin moikkaamaan. Pienellä jäi tassu oven väliin.

Kasvattajan luona kyseltiin Sonyn perään. Kasvattaja kysyi missä Sony on. Sanoin sen olevan autossa, kun käsitin, ettei sitä voi ottaa sisälle toisen uroksen takia. Ja kohta tuli huoltoasemalla Sonya moikannut nainen kysymään missä Sony on. Sonylla on oma fani clubi. (testipaikalla juttelin S-pennut testanneen henkilön kanssa. Se olisi ottanut Sonyn niistä pennuista. Ei pelkästään ulkonäön takia, vaan muidenkin ominaisuuksien vuoksi. Sitä se oli siellä luennolla ihastellut miten rauhallisesti Sony oli, vaikka isä häsläsi vieressä. Yksi fan clubilainen lisää...)

Pojat päästettiin kasvattajan pihalle jaloittelemaan. Odottavalla mammalla oli oma henkivartija. Se sanoi heti Sonylle, että täällä määrään minä. Samoin sanoi Ticolle. Nyt Tico uskoi tyttöä. Kyseessä oli sama koira, jota Tico aikoinaan piiritti kolme tuntia.

Pojilla oli pihalla hauskaa. Etenkin Tico innostui leluista. Se teki jotain, mitä se ei ollut tehnyt Sonyn tulon jälkeen: kieri lelun päällä. Tico innostui pelaamaan jalkapalloa miehen kanssa. Sony tuli aina niiden väliin houkuttelemaan Ticon peräänsä solmulelulla. 

Automatka meni rauhallisesti, vaikka Tico nukkuikin vain hieman alussa. 

Sonylla on mukava, rodusta välittävä kasvattaja smile.gif

Pistetään tähän samaan muitakin kuulumisia: Viikko sitten aamulenkillä vein pojat veden ääreen. Sony meni reippaasti veteen. Taisi innostua vedestä, sillä aina kun mennään siitä kohtaa ohi, Sony vetää sinne. Niin tekee Ticokin. Vapaaksi en uskaltanut päästää, koska tie menee ihan vieressä.

Lauantaina olin Sonyn kanssa koira-aitauksessa. Oli aika kuollutta. Pari pikkutyttöä kävi tipsunsa kanssa. Ne ottivat koiransa syliin aina kun Sony meni koiran luo. Ilmankos se tipsu pelkäsi. Olisi kyllä tehnyt mieli sanoa, ettei kannata tuoda koiraa paikkaan jossa koirat nimenomaan tapaavat toisiaan, ellei halua, että omaa koiraa tulevat muut katsomaan.

Sitten olikin pitkään hiljaista. Tico oli kyläilemässä ja kun muita ei näkynyt, eikä kuulunut, niin Tico tuli aitaukseen. Sitten tulikin pian pieni pentu (se mies, joka ei kehu koiraansa). Tico oli liian raju, joten Tico otettiin kiinni. Sony paini ja juoksi pennun kanssa. Niiden mentyä pojat olivat jonkin aikaa aitauksessa, ennenkuin lähdettiin koirien uimarannalle.

Siellä oli labbis.Päästin Sonyn vapaaksi vasta sen lähdettyä. Sitä ennenkin Sony oli reippaasti mennyt veteen. Vapaana ollessaan haki keppiä jopa niin syvältä, että joutui muutaman kerran uimaan. Taisi siitä hieman pelästyä kun sen jälkeen ei uskaltanut mennä niin syvälle, etteivät tassut enää yltäneet pohjaan.

Labbis tuli takaisin. Sain olla Sonysta ylpeä kun sitä pystyi pitämään vapaana, vaikka toinen koira oli vieressä. Muutaman kerran yritti mennä sinne, mutta tuli houkuttelulla pois sieltä. Tico ei olisi pystynyt samaan. Sinne olisi mennyt.

Kotona pesin molemmat.

Maanantaina olin Sonyn kanssa kevään viimeisessä koulutuksessa. Alussa oli vaikeuksia saada kontaktia seuraamisessa. Muut kiinnosti. Ja kerran kun piti mennä edestakaisin ja laittaa koira sen jälkeen seisomaan, niin seuraaminen meni vähän tahmeasti ja seisomaan Sonya ei meinannut saada kun se katteli vain lapsia. Mutta kyllä sen lopulta sai. Kouluttaja totesi, että Sony seisoo hyvin, sitten kun se seisoo. Niinpä...

Tiistaina olin molempien kanssa mätsärissä. Sony meni ensin kehään. Vastassa ollut bordercollie oli hieman hankala tutkittava, joten Sony sai punaisen nauhan. Kävin vaihtamassa koiran ja olin juuri Ticon kanssa sen kehän laidalla kun jo punaisia pentuja kuulutettiin kehään. Enpä olisi arvannut, että pentuja oli niin vähän. Kävin vaihtamassa koiran ja pyytelin anteeksi. Sony oli punaisten kolmas. Palkinnoksi ruusuke ja ruokaa.

Sitten pystyikin keskittymään vain Ticoon. Nyt ei sujunut odotus yhtä hyvin kuin viimeksi. Oli levottomampi. Kehässä seurasi hyvin, mutta seisominen oli vähän niin ja näin. Herkästi meni takamus maahan. Ansaitusti sininen. Tämä oli ensimmäinen kerta kun mun piti mennä se kamala kolmio. Ja hampaat piti näyttää ite ja myös tuomari katsoi ne.

Sitten käytiin pikkasen pissalla yms. Takaisin tullessamme huomasin, että kehässä olivat punaiset. Siis häh? Joko siniset muka meni? Ei. Jostain syystä ne olivat toisinpäin tällä kertaa.

 

Sinisten kehää ennen tavattin tuttu. Toinen niistä naisista, joiden kanssa juttelin silloin sateessa katoksen alla. Olivat jo nähneet Sonyn ja yllätyin kun myöhemmin kuulin miten paljon ne muistivat musta.

Sinisten kehässä Ticon käytös oli ihan ok. Seisominen oli hankalaa, mutta kumma kyllä karsiuduttiin. Oltiin sinisten neljäs! Ticon eka sijoittuminen! Enpä olisi uskonut, että niin voi käydä! Hyvä Tico! Harmi, että nyt tuli palkinnoksi vain ruusuke ja nappuloita. Ei leluja, joista Tico on aina kovin innoissaan.

Kuulin tuomarin sanovan toiselle, että tänään oli ollut hyvin liikkuvia koiria. Kiva kuulla.

Keskiviikkona menin vain Sonyn kanssa. Ticoa en olisi ottanut, vaikka olisi ollut mahdollisuus. En tiedä olisiko ehtinyt palautua luonnetestiin mennessä. 

Kisapaikalla oli todella vähän koiria. Mietin, että viitsinkö ilmoittautua kun on niin vähän. Kävin juttelemassa niiden naisten kanssa. Toinen oli tulossa kehään noin 7 kuisen gööttinsä kanssa.

Tuumasin, että kun kerran tänne asti on tultu, niin sama kai se on ilmoittautua. Tuleepahan ainakin koskettelutreeniä. iloinen yllätys oli, että mulla oli numero 12. 

Sony sai punaisen ja sitä sanottiin hienoksi haukuksi. Myös se göötti sai punaisen. Kumpikaan ei sijoittunut. Ei se mitään. Kumpikin oltiin kokemusta rikkaampia. Meillä oli puhetta aitailusta...

Kolmena aamuna pojat ovat saaneet juosta vapaana metsässä keskenään. Sonylla on vaikeuksia pysyä Ticon perässä. Tico kun innokkaana juoksee sinne tänne. Olen huomannut, että kutsuuni reagoi ensin Sony, mutta Tico ehtii ensin mun luo. Sillä on ihan uskomaton vauhti!

Inhottaa kulkea metsässä aamulla kun seitit on naamassa lippiksestä huolimatta. Mutta kyllä se on sen väärti kun näkee pojat onnellisena kirmaamassa.

Loppuun vielä, että jos Sony jatkaa pysymistä omalla linjallaan, eikä kauheasti matki Ticoa, niin Sony vetää paremmat pisteet luonnetestissä sitten joskus tulevaisuudessa.