lauantai, 24. kesäkuu 2017

Viisivuotiaan kuulumisia

Jomi täytti 5.6.2017 viisi vuotta. Paljon onnea ihanuus! Toivottavasti olet hämmästyttämässä täällä vielä monen monta vuotta <3 Tässä vähän mörmelin kuulumisia.

Toukokuun alussa Jomilla oli peräti kolmet treffit. 7.5. oli yritystä jonkin verran, mutta enemmän koiruudet kirmailivat ympäriinsä ja leikkivät. Jomi myös paljon nuoleskeli korvia, suupieliä ja takaosaa.

 

             lj1.jpg

 

 

             lj17.jpg

 

 

             lj8.jpg

 

 

             lj10.jpg

 

9.5. oli toiset treffit ja johan oli pikku-ukko ihan erilainen! Ei juurikaan nuoleskellut ja yritystä oli paljon enemmän. Jotain tapahtuikin, mutta valitettavasti nalkki epäonnistui. Aika yllättävää jos Jomin kaltainen casanova tarttee kuitenkin parhaat päivät?!?

Kolmannet treffit olivat 11.5. Nyt meno oli laimeampaa tiistaihin verrattuna ja neitokin ärhenteli jonkin verran. Ehkä tärpit olivat jo ohi? Näin maalaistollona asian suhteen ajattelisin the päivien olleen joko ma + ti tai ti + ke.

Treffit eivät tuottaneet pentuja.

 

7.5. meillä oli neljä agikisaa. Ilmosin Jomin niihin kaverin piristämiseksi, ja eiköhän moinen sähellys aiheuttanut edes hymynpoikasia. Aijai, kun ohjaaja on kökkö... Tulos siis oli 4 x hyl.

https://youtu.be/Dg_dnRjHUVQ

hyppäri. Tässä jäin suoralla liikaa jälkeen enkä sitten ollut ajoissa ohjaamassa “kääntyvälle” hypylle. Sitten tuli väärä rata. Sählinkiä oli lisää ja lopussa kai Jomi totesi, ettei musta oo mihinkään ja veti omaa agia. Se oli hupaisaa. On kyllä kamalaa jos hyppäri on ekana kun tuo on ihan kahjo.

 

https://youtu.be/h2LoNnJ8_sU

eka agirata. Jomi sukelsi putkeen, kuten olin pelännytkin. Kun kouluttaja näki tämän radan se varmaan huokaili, sillä vastaavanlaista ansaa oli just kisaa edeltävissä treeneissä treenattu. Ei näemmä mennyt oppi perille.

 

https://youtu.be/SELJX7vf6KA

toka agirata. Ihan kamala rata ja jos kaveri ei olisi ollut paikalla, olisin jättänyt välistä. Alun hyppyjen suhteen mulla ei ollut mitään suunnitelmaa kun naurettavat viisi minuuttia olivat kuluneet, joten katoin sitten mitä muut tekivät. Paljon meni aikaa haaskuun siinä kun se putkihässäkkä aan ja hypyn jälkeen oli sellainen, että sai päättää kumman putken menee ensin. Sisälle piti mennä keskimmäisistä reijistä. En tykkää yhtään, että pitää alkaa ite keksimään. Yök.

 

https://youtu.be/WZvBxoRjNpM

kolmas agirata. Tässä Jomi meni putkeen kohdassa, jota en ollut osannut edes ajatella. Enkä myöskään ollut osannut ajatella, että saattaa mennä putkeen aan jälkeisen hypyn jälkeen. Tuntui, että herraa vetivät putket puoleensa tavallista enemmän.

 

16.-18.6 viisivuotias pääsi reissaamaan Pohjoisen maisemiin. Alla siitä kertomus.

 

Matkakuumetta ja turkin säästöä
 
 
Kolmen vuoden haave lähti toteutumaan huhtikuun puolessa välissä kun sain tietää montako kesälomapäivää mulle oli kertynyt. Ensin sanoin pomolle, että halusin pitää lomani syyskuussa ja se sopi. Sitten muistin, että kohta taas oli aika tehdä ilmoittautuminen Tromssan reissulle. Tarkistin, että miten paljon vapaata töistä pitäisi sen takia ottaa. Vuorot menivät sen verran mukavasti, että vain yksi päivä riitti... Tosin sekin on tavallaan liikaa, sillä mieluiten haluan tehdä omat juttuni vapaa-aikana enkä sotkea töitä niihin. Mietin ja keräsin rohkeutta viikonlopun yli ja sitten maanantaina sopivan tilaisuuden tullen kysyin, että voisinko pitää yhden kesälomapäivän kesäkuussa vaikka olinkin jo ilmoittanut haluavani pitää lomani syyskuussa. Onnistuihan se.
 
Sitten kysyin, että oliko reissulla vielä tilaa, ja kun oli, niin sitten kysyin hoitolapaikkaa Ticolle. Ehkä inhottavin valmistelu oli passin uusiminen. En tykkää yhtään olla kuvattavana ja sen takia oon venyttänyt passin uusimista. Nyt se oli pakko tehdä. Kun kuvat oli otettu, niin en halunnut valkata kuvaa ite. En halunnut nähdä omaa kuvaani. Sitä joutuu muutenkin ihan liikaa peilistä näkemään. Mutta nyt se kuvauskidutus oli ohi!
 
Vielä piti jaksaa odottaa pari kuukautta, jotta reissu alkaisi. Noina viikkoina mietin todella paljon reissua. Pitkästä aikaa oikein odotin jotain, josta olin innoissani. Sen sijaan en ollut innoissani Jomin alati tippuvasta turkista. Tuppoa pukkasi kuin sieniä sateella, huoh. Lähinnä herran röyhelö oli varisemassa pois. Ei juurikaan muualta irronnut karvaa.
 
Miksi sitten juuri Tromssa? Onhan niitä kohteita lähempänäkin. Joillekin vaikkapa sana Hawaii aiheuttaa ihania onnenvärityksiä kohdetta ajatellessaan. Mulle se ei toimi niin, mutta annas olla kun kuulen jonkin pohjoisen kohteen nimen, niin sitten meikäläinen värisee. Tunnen vetoa kohteisiin, joissa on viileää, joissa voi nähdä vaikkapa lunta, ja joissa on karua kauneutta. En kuulu niihin, jotka lomillaan reissaavat auringon perässä. Voisi sanoa, että mieluummin reissaan viileyden perässä, ja karuissa maisemissa. Siis sijaintinsa ja oletettavien maisemien vuoksi halusin mennä Tromssaan. Vielä kun oli mahdollista kokea se koiran kanssa, niin sekin oli tosi kiva juttu. Jomihan täytti viisi vuotta 5.6., joten tavallaan reissua voi ajatella pikku-ukon synttärilahjana. Spessua spessu-haukulle sen täyttäessä täydet viisi vuotta.
 
Odotin reissua kuin kuuta nousevaa. Laskin viikkoja ja päiviä. Oli kyllä kova matkakuume! Ja Jomin karva se vaan jatkoi tippumistaan... Yritin varjella sitä kastumiselta, sillä kastuminenhan kiihdyttää karvanlähtemistä. Ehkä meni jopa pikkuisen överiksikin kun kerran agitreenipäivänä oli luvattu paljon sadetta. Ei satanut kun pääsin töistä, joten tankkasin kotona ja lähdin saman tien kohti hallia. Aivan liian aikaisin siellä oltiin, mutta kuivina ainakin. Tulomatkalla oli edessä kastumista, mutta ei koko matkaa, sillä ihana agikouluttajamme oli alkanut heittämään meitä koululle.
 
Kun treenit vihdoin alkoivat olin aika jäässä ja väsytti. Se oli seurausta pitkästä odotteluajasta. Toki siinä välissä tehtiin jotain, muttei tietenkään koko aikaa. Mainitsin siitä yhdelle ryhmäläiselle, ja kerroin miksi olin tehnyt niin. Hän sitten sanoi, että jos sataa edelleen, niin hän voi heittää kotiovelle asti. Sen hän myös teki vaikka oikeesti hänen kotinsa on toisessa suunnassa. Kiitos paljon, että päästiin kotiin kuivina.
 
Tästä seuraavana treenikertana satoi koko päivän, joten ilmoitin kouluttajalle, että jos sade ei lopu tiettyyn aikaan mennessä, treenit jäävät väliin. Kun tuli lähdön aika, niin satoi vain pienen pientä tihkua. Edellisenä päivänä olin katellut, että sateen pitäisi loppua iltapäivään mennessä, joten lähdettiin menemään. Kouluttajalta tuli viesti, että voi tulla hakemaan jos sataa. Kerroin, että oltiin jo lähdetty eikä satanut paljon.
 
Vaan vähän ennen koulua alkoi satamaan reippaasti. Kiirehdittiin koulun lähellä olevaan alikulkuun, josta laitoin kouluttajalle viestiä kysyäkseni, että voisiko napata meidät kyytiin koululta. Se sopi.
 
Kouluttajalle olin sanonut, etten tarvitse kyytiä takaisin kun mua oltiin tulossa hakemaan. Ennen treenejä edellisellä kerralla kotiin heittänyt kysyi, että tarttenko kyytiä. Kiitin tarjouksesta ja sanoin, että en tarvinnut. Tilanne oli jotenkin huvittava kun kyytiä pukkasi “joka suunnasta”. On mulla kyllä ihana agiryhmä <3
 
 
Kohti Pohjoista!
 
 
Sitten vihdoinkin tuli 16.6., jolloin oli määrä lähteä kohti Pohjoista! Töistä en livennyt yhtään aikaisemmin vaan tunnollisesti olin loppuun asti. Kotona piti tehdä vielä viime hetken pakkauksia sun muuta, joten en ehtinyt ottamaan parin tunnin tirsoja, kuten olin kuvitellut. Yöstä oli tulossa mielenkiintoinen, joten olisi ollut kiva jos olisin ehtinyt nukkumaan enemmän kuin puolisen tuntia.
 
Ihana kaveri tuli ajallaan hakemaan, kiitos siitä. Lastasin kamat ja koirat autoon, ja sitten kohti hoitolaa. Tico joutui jäämään sinne... En tykkää jättää koiriani hoitolaan. En, vaikka tiedänkin, että saavat hyvää hoitoa ja näin. Se on vaan jotenkin ikävää, oli niitä sitten siellä yksi tai enemmän. Toki se on pikkuisen mukavampaa jos koira ei joudu olemaan siellä yksin. Nyt Ticolla ei ollut seuraa : ( Luonnollisesti hoitolanpitäjä kysyi kermapallosta. Kerroin, ettei sitä enää ole : , (,,,, Hoitolassa onnistuin pitämään pokan, mutta kaverin autossa tuli itkettyä. Asia on edelleen hyvin kipeä.
 
Kaveri heitti juna-asemalle, ja sieltä sitten hypättiin klo 18.30 junaan, joka aloitti pitkään odotetun matkan!
 
Siitä olikin jo vierähtänyt tovi kun olin viimeksi matkustanut junalla koiran kanssa. Mukava yllätys oli paikka, johon olin ostanut lipun: ikkunan puoleinen penkki oli korvattu “muovialustalla”. Vaikea selittää, mutta ehkä kuva osaa tehdä sen paremmin (laitan kuvan myöhemmin). Tosi kivasti on tilaa koiralle eikä sen tartte könytä ahtaasti lattialla. Ja mukavaa on, että alusta on helposti putsattava. Näitä paikkoja oli vain kaksi.
 
Konnari ihastui Jomiin totaalisesti. Sanoi Jomia kauniiksi ja ihanaksi. Sanoi, että oli jo asemalaiturilla kiinnittänyt huomionsa Jomiin kun se on niin kaunis. Nainen oli niin ekstaasissa Jomista, että meinasi kävellä seuraavan tarkastettavan ohi! Tämän huomatessaan nauroi ja totesi, että oli niin ekstaasissa. Kehui Jomin turkkia ja oli varma, että koira tulee saamaan palkintoja. En viitsinyt sanoa, että itse asiassa koiralla on juuri nyt aika kamala turkki ja karvaa lähtee enemmän kuin tarpeeksi.
 
Joka kerta kun konnari meni ohi, niin se pysähtyi silittelemään Jomia. Jopa hyvästitkin piti tulla sanomaan! Naisella oli kova koirakuume eikä Jomi sitä ainakaan parantanut.
 
Seuraava kohde oli Helsingin Länsi-satama. Kun en osaa suunnistaa Hesassa, päätin hoitaa matkan taksilla. Käveltiin taksitolpalle ja kysyin, että huolitaanko koira kyytiin. Kuski kysyi, että pysyykö koira lattialla, johon sanoin, että pysyy. Niin sitten hypättiin taksiin. Matkan päätteeksi annoin kuskille vähän tippiä, että oli huolinut koiran kyytiin.
 
Satamassa oltiin hyvissä ajoin. Vessatin Jomin ja sitten istahdettiin katselemaan kesäkuisen illan sataman menoa. Mulla oli kuuma kun olin laittanut päälle reippaasti vaatetta. Kahdesta syystä: Kassiin ei mahtunut ja tulevasta yöstä saattoi olla tulossa vilpoinen.
 
Lähempänä ajankohtaa alettiin ihmetellä, että minnekäs meidän piti mennä. Mentiin sitten sinne, minne näytti tulevan busseja. Jonkin ajan kuluttua luo tuli nainen, joka kysyi, että oltiinko tulossa Tromssan reissulle. Jep, joten ihmettelijöitä oli sitten kaksi, ja kohta kolme.
 
Vaikka paikka vaikutti ahtaalta busseille, niin siihen se bussi kuitenkin tuli. Lastattiin kamat ja koirat bussiin ja sitten noin klo 22.30 alkoi matka kesäyössä kohti pohjoista! Jotenkin kutkuttava ajatus.
 
Bussi pysähtyi Lahdessa, Jyväskylässä, Viitasaarella ja Oulussa. Kaikista paikoista tuli mukaan jokunen reissulle lähtijä.
 
Oli suositeltu otettavan mukaan peitto + tyyny, jotta yö bussissa sujuisi mukavammin. Mä en ottanut, sillä mulla oli roudattavaa jo ihan tarpeeksi. Mahdollisesti viileään bussiyöhön olin varautunut pitkiksillä ja hätätilassa Jomin pyyhkeestä sai tehtyä tyynyn. Ihan hyvin pärjäsin ilman tyynyä ja peittoa. Ei tullut paljon nukuttua pe-la yönä. Osin en myöskään halunnut nukkua kun halusin seurata maisemia. Halusin nähdä, että miten paljon ne muuttuivat matkan aikana ja missä vaiheessa tuli vastaan puuraja ja ne ihanat kohoumat, eli tunturit ja vaarat. Tätä ennen pohjoisin kolkka Suomessa, jossa olin käynyt, oli Kajaani.
 
Seuraavan kerran pysähdyttiin Ruotsin rajan tuntumassa. Jotenkin oli huikeeta ajatella, että Ruotsin raja oli vain noin 5 kilsan päässä! Piti ihan ottaa kuva tuosta tienviitasta. Suurin osa meni syömään, mutta mä käytin tunnin Jomin ulkoiluttamiseen ja söin siinä samassa omia eväitä.
 
Vaikka oltiinkin jo aika pohjoisessa, niin ryteikkö se vaan tuntui jatkuvan. Ohi olivat jo menneet paikat, joita olin kuvitellut karummiksi, eikä puuraja ollut tullut vieläkään vastaan. Olisin siis hyvin voinut nukkua yön, maisemia ajatellen.
 
Olin kyllä yllättänyt miten korkealle puuraja yltää. Oon huono arvioimaan matkoja, mutta jonkin verran ennen Kilpisjärveä alkoi tulla vastaan karumpaa maisemaa. Kyllä tuonkin jälkeen näki vielä ryteikköjä, mutta maisema oli selvästi muuttumassa. Ja niitä ihania kohoumiakin alkoi näkyä! Takanani istuvan kamera lauloi, mutta mä en jaksanut kaivaa kameraani esille. Jotenkin tuntui, ettei liikkuvassa bussissa voi kuvata. Yritin taltioida hienot maisemat pääni sisäiselle muistikortille. Vihdoinkin näin sitä, mitä halusin!
 
 
Saana seuralaisena
 
 
Sitten klo 16 aikoihin alkoi edessä siintämään suuri tunturi. Olin haltioissani näystä. Melkein tuli tippa linssiin kun tajusin, että mökkimme sijaitsivat tuon tunturin kupeessa! Ihanaa, että mulla oli mahdollisuus kuvata tuota tunturia, jonka reissukaverit nimesivät Saanaksi. Yöpymispaikka oli aivan ihanassa paikassa: katsoipa minne vain, niin näki tunturin. Olimme siis tuntureiden ympäröimät <3 Vieressä oleva Kilpisjärvi oli vielä jäässä. Jotenkin hassua kun ulkona kuitenkin oli ainakin +20 astetta. Ja olihan siinä heti, kun tultiin bussista ulos, pari lumilänttiä, joista toisessa Jomi yritti pyöriä. En antanut, ettei herran turkki kastuisi. Matkan aikana olin antanut Jomille tittelin: bussin kamalin turkki. Olin silmäillyt muiden koirien turkkeja, ja ne näyttivät hyviltä. Pari reissussa ollutta collietakin olivat niin komeassa puuhkassa, että! Jomi taas... En uskaltanut pestä sitä ja röyhelöäkin pesin vain varovasti. Sitä oli pakko kastella kun maassa laahaava valkoinen röyhelö menee helposti likaiseksi.
 
 
             tr4.jpg
                            Jäinen Kilpisjärvi kesäkuun puolessa välissä!
 
 
Kun yöpymispaikat oli jaettu ja kamat sisään viety, me lähdettiin kävelemään ja kuvailemaan. Oli kyllä upeat maisemat! Vaikka ei niin kovin pitkällä käyty, niin kyllä varmaan tunti tai kaksi oltiin ulkona. Jomi sai posettaa paikassa jos toisessa. Vieressä kohoava Saana houkutteli kiipeilemään rinteilleen. Voi, miten olisinkaan halunnut tehdä niin! Etenkin kun informaatiotaulusta luin, että Saanan ympäri menee portaat ja pääsee ihan huipulle asti. Alkoi olla jo ilta ja edessä oli aikainen herätys, joten valitettavasti ei tainnut olla aikaa tuolle ihanalle kokemukselle. Ehkä sitten olisin lähtenyt kiertämään jos mulla ei olisi ollut kämppistä. En vaan viittinyt häiritä niiden nukkumista kun varmaan aika myöhään oltais tultu mökille. Kaverille laitoinkin tekstarilla, että taidan ilmoittaa jättäväni näyttelyn väliin ja lähteväni kiertämään Saanan. Kotiin olin saanut vain tiedon, että mihin aikaan kehä on, mutta vasta reissukavereilta sain kuulla, että isliksiä oli ilmottu neljä. Jomin turkki oli niin kamala, että en jaksanut uskoa menestykseen niin saksitun näköisen kuontalon kanssa, joten mitä turhaan mennä kehään, kun ajan voi käyttää paremminkin, heh. Mutta sitten olisi jäänyt Pohjois-Norja näkemättä, ja sen olin halunnut nähdä jo kolme vuotta, joten Saana jäi kakkoseksi, nyyh. Tuo kyllä vähän kirpaisi.
 
 
             tr35.jpg
                                                  Jomi & Saana
 
 
             tr31.jpg
                                               Vaivaiskoivikossa.
 
 
Kun palattiin mökille, niin lähdettiin kämppisten kanssa syömään. Otin 14 euron buffetin. Sillä hinnalla sai kyllä syödä kunnolla ihan oikeaa ruokaa salaatteineen sun muineen ja se myös sisälsi varsin kattavan jälkiruokapöydän. Kylläpä tuli syötyä hyvin hyvää ruokaa!
 
Illallisen aikana mulle selvisi, että missä luokissa olivat ilmotut islikset. Senkin pystyi näkemään netistä. Mä olin yrittänyt ettiä netistä sitä, josta näkee koiramäärät per rotu, mutta en ollut löytänyt. Luuserikuuklettaja... Tuollaista en olisi edes osannut etsiä. Selvisi, että toinen uros oli avoimessa luokassa. Toinen nartuista valioissa ja toinen vetskuissa. Mulle tuli aavistus, että mitkä koirat saattaisivat olla kyseessä.
 
Mökissä hyppäsin suihkuun. Siellä olisi myös ollut sauna, mutta sellaiseen ei ollut aikaa. Olipa ihanaa päästä suihkuun. Pesaisin vähän Jomin tassuja ja massua. Pesin ihan vain vedellä kun en ollut onnistunut löytämään koirasampoota. Taisi sitten jäädä kotiin. Ei kuitenkaan ollut vaan myöhemmin se pompsahti esiin tuosta noin vain...
 
Mökki oli varsin hyvin varusteltu: sieltä löytyi jopa pieni takka! Kyllä tuollaisessa möksässä voisi hyvin asua. Oli vähän erikoinen yöpymisjärjestely siinä mielessä, että mökissä oli kaksi huonetta. Toisen huoneen sai se, joka oli maksanut ekstraa omasta huoneesta. Toinen huone sitten oli mulle ja sille, joka ei ollut maksanut omasta huoneesta. Ihan tuollaista järjestelyä tuskin kukaan meistä odotti. Noh, kyllähän se yksi yö noin meni eikä tarvinnut laittaa mitään koiraa häkkiin kun urospinsu oli yhdessä huoneessa (ei tykännyt Jomista), narttushipperke toisessa huoneessa ja mä Jomin kanssa yhdistetyssä olohuoneessa & keittiössä. Mä nukuin sohvalla.
 
 
             tr44.jpg
 
 
Ennen nukkumaanmenoa selailin pöydällä ollutta esitekansiota. Voi vitsit, miten ihania reittejä oli lähistöllä tarjolla! Kyllä tuolla olisi hyvin viipynyt pidempäänkin.
 
 
Upeeta, mahtavaa!!!
 
 
Oli hyvä, että mä nukuin sohvalla, niin siten mun oli helppo lähteä aamulla ulos kuvailemaan. Halusin vielä kuvata hienoa ympäristöä. Hieman tihutti vettä, joten ei sitten menty niin pitkälle kuin olin suunnitellut. Ehkä hyvä niin, että satoi, niin oli joku rajoittamassa kuvausintoa ja muutenkin patistamassa ajoissa kohti mökkiä.
 
Reissun järjestäjien kautta saatiin pienet aamupalat mukaan kun lähdettiin liikkeelle noin klo 4.30. Edellisen illan tankkaus vielä tuntui, joten banaanit, iso kinkulla, meetwurstilla, juustolla, ja ruohosipulituorejuustolla sipaistu patonki, jonkinlainen mehu ja KitKat päätyivät odottamaan nälän heräämistä.
 
Sitten alkoi matka kohti Pohjois-Norjaa! Odotukset olivat kovat maisemien suhteen, etenkin kun edellisenä iltana viestitellessäni kaverin kanssa hän sanoi, että yöpymispaikkaamme mahtavampia näkymiä oli tiedossa. Vähän se tuntui vaikealta kuvitella sellaista, kun Saana ja muut tunturit olivat tehneet muhun suuren vaikutuksen.
 
 
             tr46.jpg
                            Bussi odottaa matkalaisia kohti Pohjois-Norjaa.
 
 
Edellisenä päivänä olin bongannut bussinikkunasta poroja, ja niitä bongasin nyt aamullakin. Nyt mulla oli kamera kädessä ja yritin ottaa niistä kuvan, mutta siitä tuli aivan liian tumma ja epätarkka myös. Ehkä kuitenkin kuvat kelpaavat todisteeksi, että oon bongannut livenä poroja, heh? No joo, kamera oli kourassa vaikka en ollenkaan pitänyt ajatuksesta kuvata liikkuvassa bussissa. Mutta vaihtoehtoja ei ollut, joten oli tyydyttävä tietoisesti kökköihin kuviin.
 
 
             tr51.jpg
 
 
Eipä tarvinnut pitkään ajaa kun vastaan tuli mykistävän vaikuttavat maisemat. Miltei heti Norjan puolella meitä tervehtivät valtavan suuret vuoret. Norjassa käynyt kaverini oli kyllä ollut oikeassa kun oli sanonut, että mahtavampaa oli vielä edessä.
 
 
             tr56.jpg
                                   Aijai. Dramaattiset pilvet ja vuoria <3
 
 
Luonnon muovaamat komeat ja jylhät jättiläiset saattelivat meidät näyttelypaikalle. Välillä tuli vastaan jonkin sortin ryteikköä ja jonkin verran puut pilasivat nautintoa, mutta kyllä oli silmänruokaa tarjolla, ja sitä myöskin silmäni ahnaasti ahmivat. Kuvailin vuoria, mutta tuntui, ettei niin kolossaalisesta näystä saa tarpeeksi hyviä kuvia, joista voisi nähdä niiden valtavan koon. Niin, ja sitten se laatu, mutta se piti nyt vaan unohtaa. Videoidakin yritin noita jylhiä ilmestyksiä, että jos videoista näkisi paremmin niiden valtavan koon.
 
Matka näyttelypaikalle kesti kolmisen tuntia ja vuoret olivat vanginneet kaiken huomioni ja aivokapasiteettini, joten yhtäkkiä huomasin, etten ollut miettinyt näyttelyä lainkaan noin pariin tuntiin. Kyllä sitä sitten näyttelypaikalla taas havahtui todellisuuteen. Ihan uskomattomia ne vuoret! WAU!!! <3
 
 
Islannin onnenpisarat
 
 
Tromssan säätä olin seurannut ahkerasti ja sateiselta oli näyttelypäivä näyttänyt. Bussinovet olivat kiinni klo 8-16 välisen ajan, jotta kuskit saivat nukuttua. Eli itse piti järjestää mahdollinen sateensuoja. Senpä takia mulla oli mukana kassillinen sadevermeitä. Juuri muuta siinä kassissa ei ollutkaan. Olin ajatellut, että häkin päälle laitan sadeviitan. Itseni olin ajatellut piilottaa kumipöksyihin, kumppareihin, sadetakkiin x 2 ja koko komeus sitten ison sateenvarjon alle pönöttämään. Eihän se ollut kiva ajatus, mutta Tromssan kaltaisilla seutuvilla sellaiseen vaan oli varauduttava. Mutta loppujen lopuksi sadevermekassi oli lähes turha...
 
Meillä kävi niin hyvä tuuri, että shipperken omistaja tarjosi meille telttaansa! Sinne mahtui hyvin myös Jomin häkki ja muut halutut vermeet. Tosi kiva kyllä, että oli tiedossa kunnollinen sateensuoja, sillä tuskin mun oma plääni olisi pitänyt loppuun asti kuivana.
 
 
             tr129.jpg
                                              Kyllä meidän kelpasi!
 
 
Kun saavuttiin näyttelypaikalle puoli seiskan aikoihin paikallista aikaa (Norjassa aikaero –1 tunti), niin ei satanut. Saatiin sitten roudattua kamat kuivina telttapaikalle. Kun teltta oli pystytetty ja kamat siellä, lähdin kävelemään Jomin kanssa. Halusin ottaa kuvia ja toki nyt oli hyvä mahdollisuus lenkittää koiruus hyvin ennen kehää suht kuivissa olosuhteissa.
 
Näyttely oli hienolla paikalla: parissa suunnassa oli vuori ja toisella puolella vettä. Jotkut pohtivat, että oliko ihan Jäämeri? Kehät olivat aika pienet, mutta onneksi islis ei ole iso rotu.
 
 
             tr125.jpg
                                            Vuori usvan peitossa.
 
 
Kun kuvauslenkki oli tehty, laitoin Jomin häkkiin. Oma kehä oli vasta klo 11, joten vielä piti odotella ennen kuin ei enää tarvinnut välittää miten puhtaana Jomi pysyi. Odotellessani tuli vähän evästettyä ja tietty juteltiin sipukan omistajan kanssa. Hänellä oli luettelo, josta näin muiden islisten nimet. Nartut olin arvannut oikein, mutta urosta en. Tosin olin tuotakin urosta mielessäni väläytellyt, mutta enemmän olin kallistunut komeaan Islannintuontiin. Onneksi se ei ollut se, sillä silloin Jomin tsäänssit olisivat olleet aika pienet. Eipä sillä, en niitä pitänyt siltikään kovin hyvinä kun olin nähnyt kyseisen uroon erkkarissa viikko sitten. Herralla näytti olleen hyvä turkki, ja on se muutenkin mun silmään maskuliinisempi kuin oma hömpsis-pömpsis. No, jos ei kehässä tärpännyt, niin sitten oli hyvä syy lähteä uudestaan näihin upeisiin maisemiin.
 
Puoli 11 aikoihin kävin kävelyttämässä Jomia eikä silloinkaan vielä satanut kunnolla. Joitakin pieniä ja lyhyitä sadekuuroja oli tullut, mutta eivät ne olleet paljoa kastelleet. Kävelytyksen jälkeen uskaltauduin koskemaan harjalla Jomia. Aika kevyesti harjailin, lähinnä irtotupot poistin. Yllätyin, miten hyvännäköinen turkista tuli! Ei enää näyttänyt saksitulta vaan ihan hyvältä turkilta. Otin harjan mukaan kun mentiin kehän viereen odottelemaan. Siten pystyin tekemään muutaman taikasipaisun ennen kehää, heh.
 
Telttamme oli lähellä kehää, muttei kuitenkaan niin lähellä, että sieltä olisi voinut suoraan hypätä kehään. Odottelin vuoroamme tuomarinteltan vieressä ja siinä samalla kuulin avo uroon arvostelun: excellent sitä ja tätä, huh...
 
Sitten vihdoinkin pääsin hömpsiksen kanssa kehään. Tuomari, joka oli suomalainen, kysyi Jomin ikää. Kysyi enkuksi, mutta mä olin jotenkin jäänyt niin suomitaajuudelle, että vastasin suomeksi, mutta korjasin heti perään enkuksi. Voi voi, mitä sählinkiä. Sitten ympäri, et, tutkiminen ja seisotus. En muista sanottiinko tyyliin “excellent”, yms., mutta mulle ojennettiin punainen kortti. Laitoin sen taskuun kun mun piti jäädä kehään. En muista miten tiesin, että mun piti jäädä kehään. Mua jännitti aikalailla! Mutta siis paras uros kehässä oltiin. PU-kehän alkaessa alkoi hieman sataa. Ihan vaan yksittäisiä pisaroita tuli. Tuomari oli ottanut sateenvarjon ja sanoi suomeksi, että sade kuulemma tulee Islannista. Todettiin kilpakumppanin kanssa, että sehän sopii tilanteeseen varsin hyvin. Itekseni ajattelin, että ehkä ne olivat onnenpisaroita ihanasta Islannista. Sade tosiaan oli niin vähäistä, että tuomarikin laittoi varjon pois. Mentiin yhdessä ympäri, seisotusta, yksin et, yhdessä ympäri, seisotusta ja sitten tuomari viittoi meidät ykköspaikalle! Ei tainnut olla helppo päätös kun niin paljon liikutti, mutta onneksemme arpa osui meihin. Urosten voitolla Jomista tuli Norjan valio. Sitten siitä tuli myös Pohjoismaiden valio kun Norja oli kolmas Pohjoismaa, josta pikku-ukko sai sertin. Ja Norjasta saatiin myös viimeinen CACIB kansainvälisen valion titteliä ajatellen. Siis kaikki kolme titteliä, jotka oli mahdollista saada, oli saatu! Aikamoista! Ne taisivat sittenkin olla onnenpisaroita ihanasta Islannista <3
 
Vain valionarttu sai erisan, joten siinä oli kilpakumppani ROPin valintaan. Kerran yhdessä ympäri ja sitten tuomari ilmoitti, “ja uros on tänään rotunsa paras”. Pikku hömpsis sai siis kehästä kaiken mitä pystyi saamaan. Aikamoinen pikku paketti!
 
 
“Excellent type and outline. Very nice head and expression. Good neck. Excellent body & chest. Very well tail set. Very good angulation. Well boned legs and feet. Excellent mover. Very good coat. Nice temperament.”
 
 
 
Ryhmäkehiä odotellessa...
 
 
Eli kehän jälkeen turkkihuolet jatkuivat, heh. Olin saanut matkaohjelman sen verran myöhään, etten ollut enää ehtinyt käydä vaihtamassa rahaa. Tästä oli puhetta sipukan om kanssa ja hän sanoi, että katotaan ensin miten hänellä menee, niin sitten hän tietää miten paljon voi lainata. Sipukasta tuli PN2 ja intti, mutta Norjan valio jäi saamatta. Nyt oli taatusti rahaa lainata mulle kun sipukan om ei tarvinnut tehdä valiohakemusta.
 
Jätettiin koirat telttaan ja lähdettiin kuluttamaan Norjan kruunuja. Tehtiin Jomin valiohakemus, tai niin ainakin luultiin, sillä myöhemmin kävi ilmi, ettei sitä voinut tehdä paikan päällä. Sitä kyllä oltiin vähän ihmetelty, että miksei se maksanut mitään. Näemmä voi olla kielimuuri vaikka asioisi ihan suomalaisen kanssa. Tuo hakemus tehtiin suomalaisen naisen kanssa. Noh, kyllä niitä kruunuja kuitenkin kului kun ostin ruusukkeita. Kehästä olin saanut vain valio- ja rop-ruusukkeen. Serti nyt ainakin piti ostaa kun oli niin kivan värinen, ja hups, tulipa sitten ostettua tavallaan ihan turha SA-ruusuke ja CACIB.
 
 
             tr203.jpg
 
 
Joo, tosiaan sipukan om meni myöhemmin parin muun kanssa tekemään valiohakemusta, ja silloin kävi ilmi, että sitä ei voi tehdä paikanpäällä. Mun tiedot oli otettu ylös valioruusukkeen lähettämistä varten, mutta sellaisen olin saanut jo kehästä. Ja heti vaan kun sipukan om oli laskeskellut, että miten paljon olin hänelle velkaa, hän sai euronsa kera pienen bonuksen. Oli se niin hienoa, että hän lainasi. Muutenkin hieno tyyppi.
 
Ryhmisten piti alkaa kahden aikaan. Joskus meidän kehän jälkeen alkoi satamaan enemmän. Sateesta huolimatta pähkäilyn jälkeen päätin ottaa Jomista palkintokuvan. Olihan se jotenkin hienoa ottaa se kuva Norjassa ja oikein seisomakuva kun kerrankin oli joku avustamassa. Sipukan om seisotti Jomia kun nopeesti nappasin kuvan kera Norjan sertin ja pienen poksun. Poksu oli pakko ostaa kun siinä on niin kiva logo (Norjan Kennelklubin logo).
 
 
             tr202.jpg
 
 
Ryhmikset alkoivat reilun tunnin myöhässä ja ennen ryhmiä oli pennut ja junnuhandlerit. Tässä vaiheessa satoi reippaasti vettä. Jomi oli teltassa häkissä ja mä sateenvarjon alla sadetakkiin verhoutuneena ison kehän vieressä. Kuulutukset kuuluivat huonosti teltallemme asti + ne olivat Norjaa, niin ymmärtäminen oli aika heikkoa. Miksei kuulutettu myös enkuksi kun takuulla tiesivät siellä olevan muitakin kuin Norjalaisia?
 
Sipukan om kanssa harmiteltiin, ettei oltu tajuttu siirtää telttaa lähemmäs isoa kehää vielä silloin kun satoi vähemmän. Kaatosateessa se olisi ollut vähän hölmö projekti. Niinpä sitten kun viitoset olivat seuraavina menossa kokoomakehään, hain Jomin ja menin varjon kanssa kehän viereen notkumaan. Kun muutkin, niin mäkin pidin vielä kehässäkin sateenvarjoa. Sitten kun tuomari tuli, heitin varjon kehän viereen ja oltiin sateen armoilla. Koirat laitettiin tiettyyn järjestykseen. Tuomari vaan kierteli kehää jonkin aikaa koiria katsellen, mutta ei liikuttanut tai tehnyt sen suurempaa tuttavuutta niiden kanssa. Jomin takana oli japsi, joka oli miltei koko ajan kiinni Jomin arsessa eikä om tehnyt mitään :/ Yritin ottaa niihin etäisyyttä, mutta kohta taas japsi oli kiinni arsessa. Jomia se tietty häiritsi. Ei se rähjännyt tai muutakaan, mutta kääntyili vähän väliä, joka on ihan ymmärrettävää kun vieras koira on kiinni arsessa. Kokoomakehän aikana sade hieman laantui eikä onneksi kastuttu ihan läpimäriksi. Kokemuksen kartuttamista oli tämä ryhmäkehä.
 
 
Kivijättien välissä Kilpisjärvelle
 
 
Sipukan om oli vienyt kamat jo bussiin, joten me voitiin mennä suoraan sinne. Toki ei ollut mikään kiire kun meidän jälkeen oli vielä muitakin ryhmäkehissä ja kasvattajaryhmissä. Joskus klo 18.15 paikallista aikaa alkoi matka kohti Kilpisjärveä. Taas matkaamme saattelivat luonnon kivijätit. Nyt näin toisen puolen maisemat ja ne olivat vielä upeammat kuin tulomatkalla. Tällä puolella oli vähemmän ryteikköä, mutta toki välillä eteen ilmestyi puita pilaamaan näkymän. Juuri noiden puiden takia Norjan jylhät vuoristot eivät voita Islannin maisemia. Islannin karua kauneutta voi ihailla ilman silmille hyppiviä puita. Toki sielläkin on jossain, mutta paljon vähemmän, joten Islanti on edelleen maailman kaunein maa <3
 
Pää kenossa kattelin ja ihastelin valtavia, lumihuippuisia vuoria. Kun niitä oli molemmin puolin, niin kyllä siinä tunsi itsensä varsin pieneksi. Aivan uskomattoman vaikuttavat maisemat! WAU, WAU, WAU!!!
 
 
             tr163.jpg
 
 
 
             tr182.jpg
 
 
 
             tr200.jpg
 
 
Kilpisjärvellä oltiin puoli kympin aikoihin. Siellä pidettiin tunnin tauko. Kävin ensin kävelyttämässä Jomia ja sitten ahmin buffetista ruokia, salaatteja, jälkkäreitä niin paljon, että 14 e ei tuntunut lainkaan isolta summalta.
 
Noin klo 22.30 alkoi matka kohti Oulua, jossa oli meidän seuraava varsinainen pysähdys. Tuota ennen oli pieni pysähdys kuskien vaihtaessa paikkaa.
 
 
Hyvästi upeat maisemat
 
 
Vaikka tiesin, että sitten kun ryteikkö alkaa, niin sitten ei enää juurikaan näe kohoumia, karuista maisemista puhumattakaan, niin ei tullut paljon nukuttua bussissa. Syy ei ollut valoisuus, joka jatkui läpi yön. Pohjoisessa oli vielä valoisampaa kuin etelässä perjantaina. Sielläpäin tulee selkeästi hämärämpää, mutta Pohjoisessa ei niinkään. Bussinpenkki ei vaan ole kovin mukava nukkumapaikka tälläiselle makaroonille. Kuten tullessakin, niin nytkin yö meni pilkkien ja mikrounien merkeissä. Mutta ei se mitään kun oli ollut niin upea reissu. Ne maisemat, joita näin, kun tarpeeksi pohjoiseen päästiin, olivat kyllä joka euron arvoiset. Ja tietty oli mukavaa kun näyttelystä napsahti kolme uutta titteliä.
 
Matka Ouluun tuntui kestävän ikuisuuden. Odotin sitä jo senkin vuoksi kun tiesin siellä ABC:n veskissä olevan hanat kopeissa. Ja vieläpä sellaiset, joista saa vettä niin paljon kuin haluaa. Piti täydentää vesivarastoa ja halusin päästä pesemään naaman + hampaat. Oli aika nuhjuinen olo.
 
Vihdoinkin kuuden aikaan oltiin Oulussa ja pääsin siistiytymään. Veskissä otin pois pitkikset ja näyttelyhousut tuulihousujen alta. Oulussa puhalsi ihanan vilpoinen tuuli. Pidettiin tunnin pysähdys ja koko sen ajan Jomi sai olla ulkona. Mulla ei todellakaan ollut tarvetta aamupalalle iltaisen tankkaamisen jälkeen.
 
Oulusta lähdettiin seiskan aikoihin kohti Länsi-satamaa. Bussi pysähtyi taas samoissa paikoissa kuin tullessakin. Lahdessa jäi pois paljon porukkaa ja Hesaan asti oli vain kourallinen ihmisiä.
 
Myönnettäköön, että ajoittain tulomatkalla oli tuskaista istua bussissa. Odotin vain, että päästäisiin Länsi-satamaan, josta kohti juna-asemaa. Satamassa oltiin noin klo 15.30. Yksi reissulla ollut meni satamasta ratikalla, joten hän tarjoutui opastamaan mua, että missä jään pois. Onhan ratikka halvempi kuin taksi, joten miksei.
 
No joo, ratikka on halvempi, mutta myös ahtaampi. Matkan varrella ratikka täyttyi täyttymistään ja tuli vähän sellainen olo, että oltiin siellä liikaa. Ratikassa alkoi myös hiki virrata, joten oli ihanaa kun vihdoinkin päästiin sieltä ulos.
 
 
No oho!
 
 
Juna-asemalla etsittiin oikea laituri ja sitten vaan olla möllötettiin. Junan lähtöön oli reilu tunti. Kiva juttu, että ehdittiin hyvin junaan, johon olin ostanut ennakkoon lipun. Odotellessamme tapahtui yksi aikamoinen sattuma!
 
Siinä kun istuksittiin maassa kamoinemme, kohdallamme pysähtyi nuori nainen, joka kysyi, että oliko Jomi islis. Saatuaan myöntävän vastauksen hän kertoi, että hänelläkin on sellainen. Mä kysyin koiran nimeä ja sen kuultuani informoin naista, että mun koira on hänen koiransa isän veli. Jopas sattui, että naisella on juuri Jomin veljen tytär! Joskus maailma on pieni. Juteltiin siinä jonkin aikaa. Kyselin neidistä ja näin muutaman kuvankin siitä. Kuulemma on pieni narttu, mutta kuvissa ei siltä näyttänyt. Erkkarissa olin nähnyt edellisenä vkl:na pari Jomin veljentytärtä ja ne olivat hyvänkokoisia pikkuneitejä. Itse asiassa oikein hyvännäköisiä, että varmaan tulevat pärjäämään näyttelyissä. Toinen neideistä oli ROP-pentu ja toinen tuli hienosti toiseksi vanhemmissa pennuissa. Tämän naisen pentukin oli ilmottu erkkariin, mutta ei päässyt tulemaan kun koiralle tuli korvatulehdus. Voi harmi. Mutta oli kyllä kiva jutella. Ehkä vielä jossain törmätään vaikkei ihan lähekkäin asutakaan.
 
 
Upeuden uuvuttamat
 
 
Klo 17.37 lähti juna kohti Turkua. Taas paikkana oli sellainen kiva paikka. Häkkihökötys ja iso kassi olivat säilytyskaapissa. Noista on näköjään poistettu avaimet, että lukkoon niitä ei enää saa. Sitä en tiennyt enkä sen kummemmin ajatellut kun tulomatkalla lykkäsin kolikon koloon. Kun yritin ottaa avainta, tajusin, ettei sellaista ole. Miksiköhän on noin?
 
Turussa oltiin klo 19.30, ja siellä oli kaveri vastassa. Kiitos! <3 Kun näin hänet, vitsillä heitin, että missäs oli punainen matto, heh. Asemalta hakemaan Tico. Hoitolassa kaikki oli mennyt hyvin. Sitten vihdoinkin kohti kotia. Vaikka reissu olikin ollut upea, niin kaksi huonosti nukuttua yötä olivat imeneet aika hyvin mehut. Mutta oli se sen arvoista. Miten pääsisin uudestaan vaikka edes Kilpisjärvelle? Toki ne Norjan jättiläisetkin olisi mukava nähdä uudestaan ja mieluummin niin, että voisi kuvata oma-aikaisesti. Mutta kyllä Kilpisjärvi on nyt mun lempipaikka Suomessa. Siellä asuisin jos saisin Suomesta paikan valita. Mutta jos saisin paikan valita mistä vaan, niin sitten se olisi Islanti. Edelleenkin se on maa, jonne sydämeni halajaa...
 
Jättikiitos M, että helpotit reissuamme kuskaamalla täällä kotopuolessa<3 Vaikka lähinnä kamojen roudaaminen oli kulkuvälineestä toiseen roudaamista suht lyhyillä matkoilla, niin kyllä siinäkin oli jo ihan tarpeeksi.
 
Mainittakoon vielä, että sää suosi reissulaisia. Kertaakaan ei tarvinnut kantaa bussiin kuraista koiraa. Täysin sateetonta ei ollut, mutta ryhmäkehää lukuun ottamatta aika kuivina onnistuttiin silti pysymään.
 
 
Hups
 
Hmmm, hmmm, hmmm. Luulin nähneeni Norjan puolella vuoria, mutta informaatiotaulun mukaan ne ovatkin tuntureita! Pitänee selvittää mitä eroa on vuorella ja tunturilla. Ei niin isoja miellä tuntureiksi.
 
 
             tr39.jpg
 
 
 
Lisää silmänruokaa
 
Linkki kuviin, joista valitettavasti suurin osa on otettu bussinikkunan läpi.
 
Linkkejä videopätkiin Kilpisjärven maisemista.
 
 
 
 
 
 
Linkkejä videopätkiin Pohjois-Norjan maisemista
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
Lisää muuta juttua myöhemmin. Nyt en enää jaksa notkua koneella.
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 

lauantai, 29. huhtikuu 2017

Tico 11 vuotta

Tottahan nuo edellisen postauksen jutut ovat, mutta ei niistä sen enempää, sillä tämän päivän tähti on Tico. Tänään vappuvauva, piparkakkutassu, huhtihaukku, punainen pöhkö, virtanen... täyttää 11 vuotta. Jos totta puhutaan, niin vuosi sitten en ollut ollenkaan varma, että näin kävisi, mutta tässä taas vietetään yhtä Ticon päivää. Herra on vielä ihan hyvässä kunnossa. Virtaa vielä on, mutta akut tyhjenevät nopeammin kuin aiemmin – tosin pöhkö ei ole tainnut vielä ite sisäistää asiaa. Ulkoillessa kävelee kuten ennenkin ei ole minkäänlaista vanhuuden kankeutta, tms. Siis vetreässä kunnossa on herra veteraani.
 
Jomin messarikyyditysten seurauksena Tico teki paluun rally-koulutukseen. Joskus tammikuussa alettiin ihmetellä elämää oikealla puolella. Tico on aloittelijoiden ryhmässä kun edistyneemmissä ei ollut tilaa, mutta eipä se haittaa, sillä tavallaan nyt aloitetaan rally alusta kun samat asiat pitää osata tehdä myös oikealla puolella + jotain uutta. Lisäksi kouluttaja osaa huomioida meidän tarpeen opiskella oikeaa puolta, joten mikäs siinä sitten vaikka aloittelijoissa ollaan.
 
Tico on ollut yllättävän pätevä pappa! En voi uskoa miten helposti sillä on sujunut asiat oikealle puolella. Ainoastaan ekalla kerralla oli vähän hankalaa pysyä siellä koko ajan, mutta sen jälkeen ei ole ollut ongelmaa. Kun joka toinen ma ollut treeni on sujunut kuin vettä vaan, niin ei kai ihmekään, että kouluttajan mielestä Tico olisi jo valmis kisaamaan. Se jopa ehdotti yhteistä kisareissua lähikisaan. En ollut tehnyt lopullista päätöstä asian suhteen, mutta kuitenkin varasin paikan. Asia ratkesi itestään, sillä kouluttaja ei saanut paikkaa. Ilman kyytiä kisapaikalle olisi kestänyt reissata ainakin kaksi tuntia, ja sellaista en nyt haluaisi Ticon kanssa tehdä. Se kun ei ole mikään matkustusvalio, niin turhaa energiaa olisi kulunut sähläämiseen reissatessa.
 
En osaa sanoa, että onko Tico oikeasti valmis kisaamaan. Tosi kummalliselta se tuntuu jos niin on, kun treenejä on ollut joka toinen ma, eikä kotona oo juurikaan treenitty. Eihän oikea puoli voi noin helposti mennä 11-vuotiaan tiedostoihin? Vai voiko se mennä siksi, että Tico ei oo koskaan ollut varsinainen toko-koira, jonka kanssa on hinkattu vasenta puolta. En tiedä mitä ajatella, mutta sen tiedän, etten mä ole valmis voittajan radoille. Kyllä mun psyyke vaatisi sen, että pääsisin ensin jossain epävirallisesti sellaista kokeilemaan. Kylmiltään virallisiin näin nopeasti ei oo mun juttu. Mutta voi olla, että Ticon kanssa siinä täytyy tehdä poikkeus, sillä ei voi tietää, että miten kauan se enää jaksaa kisata.
 
Rally-treenien myötä huomasin, että herralla on hyvin jäävät hallussa. Tästä sitten aloin pohdiskella, että mitä puuttuu tokon avoa ajatellen. Ruutu ja merkin kierto olivat ne ainot vähän oudommat, mutta nekään eivät olleet Ticolle täysin uusia juttuja. Niitä sitten vähän treenittiin ja käytiin kokeilemassa parissa kokeessa.
 
Eka koe oli 14.4. Jos olisin tiennyt, että plussaa on vain muutama aste, niin en olisi ilmonnut Ticoa. Mutta viikkoa ennen ennusteet näyttivät +7, joten ilmosin Ticon. Vaan päivä oli tosi vilpoinen ja varmaan siksi Tico ei oikein halunnut mennä maahan. Senpä vuoksi liikkeestä maahan oli nolla. Toinen nolla kerättiin ruudusta. Tico meni yli ruudun. Sitten tuli pitkältä tuntunut hiljainen hetki, jolloin ei tapahtunut mitään. Ihmettelin, että mitäs nyt? Myöhemmin selvisi, että tuomari oli odottanut, että yritän korjata asiaa. En ollut tajunnut moista kun koskaan treeneissä ei oo tullut moista tilannetta vastaan. Kolmas nolla tuli noudosta. Tico vei kapulan liikkurille. Häntä heiluen jäi sen eteen seisomaan. Kun pyysin Ticoa tulemaan, niin taisi vielä käydä näyttämässä kapulaa tuomarillekin. Kun kapula oli saatu Ticolta pois, liikkuri repesi nauramaan, kuin myös mäkin, todeten, että olipa sirkuskierros.
 
Ei saatu tulosta kokeesta, mutta ei se harmita. Sen sijaan se harmitti, että Tico sai kaksi haukkukohtausta. Jonkin aikaa juoksi haukkuen mun ympärillä muutaman metrin säteellä eikä tullut luo. Se oli kamalaa ja pelkäsin, että kohta koiruus painelee pitkin kenttää. Kyllä se sitten lopulta tuli luo. Mutta jonkin ajan päästä kohtaus uusiutui. Nuo tapahtuivat liikkeiden välissä, ja toki vaikuttivat kokonaisvaikutukseen. Tuomari sanoi, että koiralla on osaamista, mutta haukkuminen vähentää pisteitä. Tottakai, en kinaa vastaan.
 
Ilmotessani Ticon 23.4. olevaan kokeeseen kuvittelin sään olevan lämmin. No ei ollut. Oli hieman lämpimämpää kuin 14.4., mutta varmaan vähän turhan vilpoista Ticolle. Tällä kertaa ei tullut haukkukohtausta, ja pisteitä tuli 252, eli meni paremmin. Ainoastaan ruutu meni nollaksi kun jostain syystä Tico lähti juoksemaan kohti tuomaria. Tällä kertaa muistin yrittää korjata, mutta sitten alkoi näyttämään, että koiruus menee ulos kehästä, joten kutsuin sen luo, ja herra tuli kiltisti. Ennen omaa vuoroaan piti odottaa puolitoista tuntia ja luulen, että se oli liian pitkä aika koiralle, joka on 11, ja joka ei osaa odottaa rauhallisesti. Energiaa meni turhaan sähläämiseen. En osaa sanoa, että vieläkö kokeillaan tokon avoa. Katellaan ja tunnustellaan asiaa. Ticon ehdoilla mennään. Mitään himotreenejä en aio asian vuoksi tehdä.
 
Varsinainen synttäripäivä vietettiin seuraavasti: kävin kaverin ja hänen sukulaisensa kanssa parissa lemmikkitarvikeliikkeessä. Ajatuksena oli katella Ticolle jotain lämmintä paitaa, tms. Onhan sillä tuo takki, mutta jotain vähän kevyempää oli kiikarissa.
 
Ekana mentiin länkkärin m&m:iin, mutta sieltä ei löytynyt mitään. Sitten mentiin Zoojatariin, josta löytyi fleecepusakka. Sattuivat vielä olemaan koiranvaatteet tarjouksessa, joten silleen hyvä ajoitus.
 
Liikkeestä mentiin yhteen lihakauppaan kattelemaan naudan rustoluita. Kaikki pakasteina löytämäni luut ovat nykyään tosi pieniä. Kummastakaan liikkeestä en löytänyt mieleisiäni, joten kaverin ehdotuksesta piipahdettiin tuolla. Tico ei sellaisia voi syödä, mutta Jomille ne ovat hyviä hammasharjoja, Rustoluita ei ollut, joten otin karitsan sääriluita. Jomi ei ole koskaan sellaisia syönyt, joten saa nähdä, että kestääkö maha kun niitä tuossa joskus annan. Tänään hömpsi sai viimeisen rustoluun pakkasesta, joten heti ei testattu karitsan soveltuvuutta.
 
Reissun aikana Tico oli varsin virtaisalla päällä. Autossa oli vaikeaa pysyä paikoillaan ja liikkeissä kiinnosti asia jos toinenkin. Siis ihan tyypillistä Ticoa. Lihaliikkeeseen ei tietty voinut koiraa ottaa.
 
Kiitokset M, että Tico sai tälleen vähän reissaamalla spessua synttäripäiväänsä kun ei voi syödä mitään herkkuja. Hauskaa oli!
 
Kotiutumisen jälkeen napsin Ticosta kuvia uusi pusakka päällään. Kauaa ei oltu pihalla. Vetskulla oli meno päällä: se juoksenteli ympäriinsä ja kieriskeli hirveesti. Yrittiköhän noin karistaa vaatetta päältään, heh?
 
 
             y166.jpg
 
 
 
             y167.jpg
 
 
 
             y168.jpg
 
 
 
             y169.jpg
 
 
 
             y170.jpg
 
 
 
             y171.jpg
 
 
 
             y172.jpg
 
 
 
             y173.jpg
 
 
 
             y174.jpg
 
 
 
Punnasin Ticon Zoojatarissa, ja vaaka näytti 16 kg. Hyvin on pysynyt paino kurissa.
 
Illalla maa muuttui valkoiseksi. Näyttää tämä kevään sää olevan yhtä vaihtelevaa kuin oli talvellakin: hetki lämpöä, ja kohta miinusta, hetki aurinkoa ja kohta räntää. Vaikka onkin ollut vilpoista, niin silti oon bongannut kevään kukkia. En muista koska näin ekan leskenlehden. Ekan voikkarin näin 10.4.(!) koskaan aiemmin en oo nähnyt voikkaria niin aikaisin. Sinivuokkoja näin 23.4.
 
Näissä merkeissä Tico aloittaa suunnistuksen kohti vuotta numero 12. Paljon onnea rakkaalle ja iloiselle veteraani-virtaselle <3 <3 <3 <3 <3 <3 <3 <3 <3 <3 <3  
 
Tämän videon kuvasin 13.4., ja idean siihen antoi Jomi. Näppärästi sujui tuplaperuuttaminen.
 
 
Seuraavana kuvia kuluneilta kuukausilta. Eihän niissä ole mitään uutta, mutta laitoin silti näytille. Kuvat ovat siinä järjestyksessä kuin ne on otettu. Kuvista voi saada käsityksen, että koirat koko ajan toohottavat, mutta niin ei ole vaan välillä istutaan ja ihmetellään.
 
 
14.2.2017
 
 
             y1.jpg

   

 

             y2.jpg

 

 

             y3.jpg

 

 

             y4.jpg

 

 

             y5.jpg

 

 

             y6.jpg

 

             y7.jpg

 

 

             y8.jpg

 

 

             y9.jpg

 

 

 

27.2.2017 Niin kuin ylempänä totesin, niin talven sää oli todella vaihtelevaa. Ei oikeastaan ollut mitään tiettyä vallitsevaa säätyyppiä vaan kaikkea oli tarjolla; jos yhtenä päivänä loiskui ja roiskui vesi, niin seuraavana päivänä saattoi pakastaa. Talvi (jos sitä sellaiseksi voi sanoa...) oli tosi liukas. Alla olevissa kuvissa on saatu hetken nauttia lumesta.

 

             y10.jpg

 

 

             y11.jpg

 

 

             y12.jpg

 

 

             y13.jpg

 

 

             y14.jpg

 

 

             y15.jpg

 

 

             y16.jpg

 

 

             y17.jpg

 

 

             y18.jpg

 

 

             y19.jpg

 

 

             y20.jpg

 

 

              y21.jpg

 

 

             y22.jpg

 

 

             y23.jpg

 

 

             y24.jpg

 

 

 

28.2.2017 Lunta oli edelleen, mutta hyvin voi huomata, että sade oli putsannut lumet puista ja vetistänyt paikkoja.

 

             y25.jpg

 

 

             y26.jpg

 

 

             y27.jpg

 

 

             y28.jpg

 

 

             y29.jpg

 

 

             y30.jpg

 

 

             y31.jpg

 

 

             y32.jpg

 

 

             y33.jpg

 

 

             y34.jpg

 

 

             y35.jpg

 

 

 

27.3.2017 Lunta on vain lumikasassa, josta koiruudet napsivat jääpaloja rouskuteltavaksi.

 

              y36.jpg

 

 

             y37.jpg

 

 

             y38.jpg

 

 

             y39.jpg

 

 

             y40.jpg

 

 

             y41.jpg

 

 

             y42.jpg

 

 

             y43.jpg

 

 

             y44.jpg

 

 

             y45.jpg

 

 

             y46.jpg

 

 

             y47.jpg

 

 

             y48.jpg

 

 

             y49.jpg

 

 

             y50.jpg

 

 

             y51.jpg

 

 

             y52.jpg

 

 

             y53.jpg

 

 

             y54.jpg

 

 

             y55.jpg

 

 

             y56.jpg

 

 

             y57.jpg

 

 

             y58.jpg

 

 

             y59.jpg

 

 

             y60.jpg

 

 

             y61.jpg

 

 

             y62.jpg

 

 

             y63.jpg

 

 

             y64.jpg

 

 

             y65.jpg

 

 

             y66.jpg

 

 

             y67.jpg

 

 

             y68.jpg

 

 

             y69.jpg

 

 

             y70.jpg

 

 

             y71.jpg

 

 

             y72.jpg

 

 

             y73.jpg

 

 

             y74.jpg

 

 

             y75.jpg

 

 

                              y76.jpg

 

 

             y77.jpg

 

 

             y78.jpg

 

 

             y79.jpg

 

 

             y80.jpg

 

 

             y81.jpg

 

 

             y82.jpg

 

 

             y83.jpg

 

 

             y84.jpg

 

 

             y85.jpg

 

 

             y86.jpg

 

 

             y87.jpg

 

 

             y88.jpg

 

 

             y89.jpg

 

 

             y90.jpg

 

 

             y91.jpg

 

 

 

13.4.2017 Lunta taas ja mä tietty ikuistamassa tätä muutaman millin ilmiötä. Koirat + lumi on vaan jotenkin ihana yhdistelmä. Jomi nautti lumikasan rippeistä.

 

             y92.jpg

 

 

             y93.jpg

 

 

             y94.jpg

 

 

             y95.jpg

 

 

             y96.jpg

 

 

             y97.jpg

 

 

             y98.jpg

 

 

             y99.jpg

 

 

             y100.jpg

 

 

             y101.jpg

 

 

             y102.jpg

 

 

                              y103.jpg

 

 

 

25.4.2017 Taas tuli muutaman milli lunta, joten herättyäni menin pihalle kameran kanssa. Kuvaamisen aikana sää vaihteli todella paljon. Välillä paistoi aurinko ja välillä satoi vuoroin räntää ja vuoroin rakeita. Yksi, joka ei muuttunut oli kova tuuli. Vaikka sää oli mikä oli, niin Tico ei tärrännyt tai näyttänyt muutenkaan siltä, että sillä olisi kylmä. Paljon en oo nähnyt sen tärräävän, mutta aina välillä kuitenkin. Mitään ns. kaavaa en ole tuohon keksinyt, eli syy on vähän mysteeri.

Mutta ite tykkäsin kun taivaalta tuli jotain valkoista. Oli ihanaa yrittää kuvata koiria näkyvässä räntä- / raesateessa. Harmi, että kuurot olivat suht lyhyitä, niin en aina oikein ehtinyt saada säätöjä kohdilleen - pumattakaan kun hömpsi sai hepulin. Tuollaisia lumisadekuvia kun saisi enemmän. 

 

             y107.jpg

 

 

             y108.jpg

 

 

             y109.jpg

 

 

             y110.jpg

 

 

             y111.jpg

 

 

             y112.jpg

 

 

             y113.jpg

 

 

             y114.jpg

 

 

             y115.jpg

 

 

             y116.jpg

 

 

             y117.jpg

 

 

             y118.jpg

 

 

             y119.jpg

 

 

             y120.jpg

 

 

             y121.jpg

 

 

             y122.jpg

 

 

             y123.jpg

 

 

            y124.jpg

 

 

             y125.jpg

 

 

             y126.jpg

 

 

             y127.jpg

 

 

             y128.jpg

 

 

             y129.jpg

 

 

             y130.jpg

 

 

             y131.jpg

 

 

             y132.jpg

 

 

             y133.jpg

 

 

             y134.jpg

 

 

             y135.jpg

 

 

 

27.4.2017 Tico innostui pitkästä aikaa vippailemaan huivia.

 

             y136.jpg

 

 

             y137.jpg

 

 

             y138.jpg

 

 

             y139.jpg

 

 

             y140.jpg

 

 

             y141.jpg

 

 

             y142.jpg

 

 

             y143.jpg

 

 

             y144.jpg

 

 

             y145.jpg

 

 

             y146.jpg

 

 

             y147.jpg

 

 

             y148.jpg

 

 

             y149.jpg

 

 

             y150.jpg

 

 

             y151.jpg

 

 

             y152.jpg

 

 

             y153.jpg

 

 

             y154.jpg

 

 

             y155.jpg

 

 

             y156.jpg

 

 

             y157.jpg

 

 

             y158.jpg

 

 

             y159.jpg

 

 

             y160.jpg

 

 

             y161.jpg

 

 

             y162.jpg

 

 

             y163.jpg

 

 

                              y164.jpg

 

 

             y165.jpg

 

 

 

30.4.2017 Jes! Eilen illalla satanut lumi kesti yön yli, joten heti aamulla pihalle kameran ja koirien kanssa. Lumikuvia ei voi koskaan olla liikaa.

 

             y175.jpg

 

 

             y176.jpg

 

 

             y177.jpg

 

 

             y178.jpg

 

 

             y179.jpg

 

 

             y180.jpg

 

 

             y181.jpg

 

 

             y182.jpg

 

 

             y183.jpg

 

 

             y184.jpg

 

 

             y185.jpg

 

 

             y186.jpg

 

 

              y187.jpg

 

 

             y188.jpg

 

 

             y189.jpg

 

 

             y190.jpg

 

 

              y191.jpg

 

 

               y192.jpg

 

 

               y193.jpg

 

 

             y194.jpg

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

            

 

            

 

            

 

 

            

 

 

 

 

 

 

 

 

 

            

 

 

 

 

 

 

 

 

 

lauantai, 1. huhtikuu 2017

Aprillia?

Tico 
 
Islanninlammaskoirien vuoden toko-alokas 2016
 
TKY:n vuoden aloitteleva toko-koira 2016
 
 
             y104.jpg
 
 
 
Jomi 
 
Islanninlammaskoirien vuoden toko-koira 2016
 
TKY:n vuoden toko-koira 2016
 
TKY:n vuoden agilitykoira 2016
 
TKY:n vuoden monitoimikoira 2016
 
 
             y105.jpg
 
 
25.2. rallyn avossa 97 pistettä, toinen sija.
 
25.3. Lahdessa ROP & CACIB
 
 
             y106.jpg
 
 
 
Tänään on aprillipäivä, joten jokainen voi tykönään miettiä, että onko kaikki yllämainittu totta, vai lipsahtiko joukkoon jotain silliltä maistuvaa ja kuravedellä huuhdeltavaa...?
 
 
29.4. Tottahan nuo ovat. Lahden näyttelystä sen verran, että ilmosin Jomin sinne tuomarin takia. Pekka Teini näki Jomin nelisen vuotta sitten Vaasassa ja tykkäsi paljon Jomista. Kehui pikku-ukkoa sen verran paljon, että mulla meni pää pyörälle. Sitten olen odottanut tilaisuutta viedä Jomi uudestaan tuolle tuomarille, sillä moisen kokemuksen jälkeen toki kiinnosti tietää mitä Pekka tuumasi Jomista sen kasvettua junnusta aikuiseksi koiraksi. Lahti oli sellainen paikka, johon pääsen itekin, vaikkakin sen vaatii noin 3,5 tunnin reissaamista, joskus jopa enemmän, jos ei pääse yhdellä bussilla.
 
Juuri sopivasti ennen näyttelyä hömpsi aloitti karvanlähdön. Näyttelyssä en juurikaan uskaltanut koskea herran turkkiin, ettei pikkupoika hajonnut kappaleiksi. Kun oltiin tutkimisen jälkeen juostu kierros kehässä, niin tuomari tuli kokeilemaan Jomin turkkia. Naurahdin, ja Pekka sanoi, että hän kattelikin, että karvaa lensi juostessa.
 
Vaikka Jomi oli ainoa uros, niin silti ei tullut tunnetta, että se olisi säälistä, tms. ollut PU1, sillä arvostelu oli sen verran wow, että kun aloin sitä lukea, leuka miltei putosi maahan.
 
“Todella laadukas uros. Oikeat mittasuhteet. Tasapainoiset liikkeet. Hyvä pää, miellyttävä ilme. Upea eturinta ja rintakehän pituus. Hyvä takaosa, hyvät kulmaukset ja kannukset ok. Karvapeite korostaa sukupuolta.” 
 
Neljästä nartusta kaksi sai kisata PN-kehässä. Toivoin, että Jomi olisi ollut VSP, mutta ROP se oli, joten piti käydä sanomassa, ettei voida jäädä ryhmäkehään. Mulla oli paluulippu ostettuna ja siitä seuraava bussi olisi lähtenyt niin myöhään, että kotona oltais oltu nippa nappa saman päivän puolella. Luuseri mikä luuseri.
 
Kehän jälkeen oli pakko sanoa tuomarille, että se oli nähnyt Jomin neljä vuotta sitten, ja sanonut, että koira tulee putsaamaan monta palkintopöytää, ja oikeassa oli ollut. Pekka naurahti sanoen, että kun on miellyttävä luonne, hyvät liikkeet ja hyvä rakenne, niin ei ihmekään.
 
Alla vielä Pekan tuumailut neljä vuotta sitten:
 
Rotutyypiltään upea.Tyypiltään upea. Hienosti liikkuva, kauniisti rakentunut, ryhdikäs paimenkoira. Oikeailmeinen pää. Rungossa kaikki paikallaan. Raajat kulmautuneet tasapainoisesti. Kannukset ok. Pentuturkki, jossa hieno pituus. Esiintyy hienosti!
 
Ja nyt kun muistan ja saan aikaiseksi, niin laitan tässä samalla julki jompsin tammikuun arvostelun, jonka sanaili Birk Carsten:
 
"Excellent proportions. Proud head carriage. Well shaped head. Excellent ears. Good expression with dark eyes. Good bite. Strong back. Well carried tail. Good forechest & depth of body. Excellent angulations. Prefer more hard coat texture. Free easy movement. Excellent character."
 
 
P.S. Islisten palkintoja en oo saanut enkä tiedä tulenko koskaan niitä kiertopalkintoja näkemään, joten siksi ei ole kuvaa niistä. Eipä tuo haittaa, sillä mulle riittää hyvin tietokin siitä, että noin pääsi käymään.
 

tiistai, 14. helmikuu 2017

Ystävänpäivä 2017

             vd1.jpg

 

 

Hömpsiksestä on useampi kuva, jossa se juoksee sydämenmuotoisena, joten siitä sitten tuli tämmönen idea. Tää ei oo se eka kuva, josta idea syttyi vaan kuvaa piti vaihtaa kun koiruus on kuvassa vähän liian iso, jolloin tekstille ei jää tarpeeksi tilaa.

 

 

perjantai, 27. tammikuu 2017

Kuvapläjäys

Koirien kuulumisia on kyselty, joten ajattelin laittaa kasan kuvia, joista voi päätellä, että ihan ookoosti näyttäisivät voivan. Jomi saa Ticosta edelleen leikkikaverin ja jahtaajan kun juoksuhepuli iskee. Tässä kuussa on tullut otettua paljon kuvia lumen innoittamana. En jaksanut sen kummemmin miettiä kuvien järjestystä, joten ne ovat siinä järjestyksessä, jossa ne on otettu.
 
 
3.1.2017
 
 
             tm1.jpg
 
 
 
             tm2.jpg
 
 
 
             tm3.jpg
 
 
 
             tm4.jpg
 
 
 
             tm5.jpg
 
 
 
             tm6.jpg
 
 
 
             tm7.jpg
 
 
 
             tm8.jpg
 
 
 
             tm9.jpg
 
 
 
             tm10.jpg
 
 
 
             tm11.jpg
 
 
 
              tm12.jpg
 
 
 
             tm13.jpg
 
 
 
             tm14.jpg
 
 
 
             tm15.jpg
 
 
 
             tm16.jpg
 
 
 
             tm17.jpg
 
 
 
             tm18.jpg
 
 
 
             tm19.jpg
 
 
 
 
4.1.2017
 
 
             tm20.jpg
 
 
 
             tm21.jpg
 
 
 
             tm22.jpg
 
 
 
             tm23.jpg
 
 
 
             tm24.jpg
 
 
 
             tm25.jpg
 
 
 
             tm26.jpg
 
 
 
             tm27.jpg
 
 
 
             tm28.jpg
 
 
 
             tm29.jpg
 
 
 
             tm30.jpg
 
 
 
             tm31.jpg
 
 
 
             tm32.jpg
 
 
 
             tm33.jpg
 
 
 
             tm34.jpg
 
 
 
             tm35.jpg
 
 
 
             tm36.jpg
 
 
 
             tm37.jpg
 
 
 
             tm38.jpg
 
 
 
             tm39.jpg
 
 
 
             tm40.jpg
 
 
 
             tm41.jpg
 
 
 
             tm42.jpg
 
 
 
7.1.2017
 
 
             tm43.jpg
 
 
 
             tm44.jpg
 
 
 
             tm45.jpg
 
 
 
             tm46.jpg
 
 
 
             tm47.jpg
 
 
 
             tm48.jpg
 
 
 
             tm49.jpg
 
 
 
             tm50.jpg
 
 
 
             tm51.jpg
 
 
 
             tm52.jpg
 
 
 
             tm53.jpg
 
 
 
             tm54.jpg
 
 
 
             tm55.jpg
 
 
 
             tm56.jpg
 
 
 
             tm57.jpg
 
 
 
12.1.2017
 
Oli aivan ihana ilma! Tuuli kovaa ja lunta tuprutti. Ei haitannut yhtään kauppareissun aikana. Päinvastoin nautin siitä ja kotiuduttuani piti mennä pihalle fiilistelemään ja koittamaan kuvata tuota ihanuutta. Ei sitä tuprutusta oikein kuvissa näe... Ticolle laitoin varmuuden vuoksi takin. Muuten sillä ei ole ollut takkia. Tärissyt on vain kerran tai kaksi, mutta ei minkään "kaavan" mukaan. On ollut ihan sujuvasti -5 asteen pakkasessa ja tärrämistä on sitten voinut ilmetä lähellä nollaa.
 
 
             tm58.jpg
 
 
 
             tm59.jpg
 
 
 
             tm60.jpg
 
 
 
             tm61.jpg
 
 
 
             tm62.jpg
 
 
 
             tm63.jpg
 
 
 
             tm64.jpg
 
 
 
             tm65.jpg
 
 
 
13.1.2017
 
13. päivä ja perjantai... olikohan se enne siitä, että kuvat tulevat epäonnistumaan? Oli miten oli, niin kovin montaa kelvollista kuvaa ei koneelle päätynyt.
 
 
             tm66.jpg
 
 
 
             tm67.jpg
 
 
 
             tm68.jpg
 
 
 
16.1.2017
 
 
             tm69.jpg
 
 
 
             tm70.jpg
 
 
 
             tm71.jpg
 
 
 
             tm72.jpg
 
 
 
             tm73.jpg
 
 
 
             tm74.jpg
 
 
 
             tm75.jpg
 
 
 
             tm76.jpg
 
 
 
             tm77.jpg
 
 
 
             tm78.jpg
 
 
 
             tm79.jpg
 
 
 
             tm80.jpg
 
 
 
             tm81.jpg
 
 
 
             tm82.jpg
 
 
 
             tm83.jpg
 
 
 
17.1.2017
 
 
             tm84.jpg
 
 
 
             tm85.jpg
 
 
 
             tm86.jpg
 
 
 
             tm87.jpg
 
 
 
             tm88.jpg
 
 
 
             tm89.jpg
 
 
 
             tm90.jpg
 
 
 
             tm91.jpg
 
 
 
             tm92.jpg
 
 
 
             tm93.jpg
 
 
 
             tm94.jpg
 
 
 
             tm95.jpg
                                            "Näyttääpä toi isolta!"
 
 
             tm96.jpg
                                  "Tämä illuusio täytyy ravistella pois."
 
 
             tm97.jpg
 
 
 
             tm98.jpg
 
 
 
             tm99.jpg
 
 
 
             tm100.jpg
 
 
 
             tm101.jpg
 
 
 
             tm102.jpg
 
 
 
             tm103.jpg
 
 
 
              tm104.jpg
 
 
 
              tm105.jpg
 
 
 
              tm106.jpg
 
 
 
             tm107.jpg
 
 
 
             tm108.jpg
 
 
 
             tm109.jpg
 
 
 
             tm110.jpg
 
 
 
             tm111.jpg
 
 
 
             tm112.jpg
 
 
 
             tm113.jpg
 
 
 
             tm114.jpg
 
 
 
             tm115.jpg
 
 
 
             tm116.jpg
 
 
 
             tm117.jpg
 
 
 
             tm119.jpg
 
 
 
              tm120.jpg
 
 
 
18.1.2017
 
 
             tm121.jpg
 
 
 
             tm122.jpg
 
 
 
             tm123.jpg
 
 
 
             tm124.jpg
 
 
 
             tm125.jpg
 
 
 
             tm126.jpg
 
 
 
             tm127.jpg
 
 
 
             tm128.jpg
 
 
 
             tm129.jpg
 
 
 
             tm130.jpg
 
 
 
             tm131.jpg
 
 
 
             tm132.jpg
 
 
 
             tm133.jpg
 
 
 
             tm134.jpg
 
 
 
             tm136.jpg
 
 
 
             tm137.jpg
 
 
 
             tm138.jpg
 
 
 
             tm139.jpg
 
 
 
             tm140.jpg
                                                Vaavalla on tutti.
 
 
             tm141.jpg
 
 
 
             tm142.jpg
 
 
 
             tm143.jpg
 
 
 
             tm144.jpg
 
 
 
             tm145.jpg
 
 
 
             tm146.jpg
 
 
 
             tm147.jpg
 
 
 
             tm148.jpg
 
 
 
             tm149.jpg
 
 
 
Tuli myös otettua vähän videota kun koirat vetivät lelua. Ääntä ei oo laitettu pois kuvaamisen ajaksi vaan vetoleikki on äänetöntä. Ei liene syytä ärrätä.
 
 
 
20.1.2017
 
 
             tm150.jpg
 
 
 
             tm151.jpg
 
 
 
             tm152.jpg
 
 
 
             tm153.jpg
 
 
 
             tm154.jpg
 
 
 
             tm155.jpg
 
 
 
             tm156.jpg
 
 
 
             tm157.jpg
 
 
 
             tm158.jpg
 
 
 
             tm159.jpg
 
 
 
             tm160.jpg
 
 
 
             tm161.jpg
 
 
 
             tm162.jpg
 
 
 
             tm163.jpg
 
 
 
             tm164.jpg
 
 
 
             tm165.jpg
 
 
 
             tm166.jpg
 
 
 
             tm167.jpg
 
 
 
             tm168.jpg
 
 
 
             tm169.jpg
 
 
 
             tm170.jpg
 
 
 
             tm171.jpg
 
 
 
             tm172.jpg
 
 
 
             tm173.jpg
 
 
 
             tm174.jpg
 
 
 
             tm175.jpg
 
 
 
             tm176.jpg
 
 
 
             tm177.jpg
 
 
 
             tm178.jpg
 
 
 
             tm179.jpg
 
 
 
             tm180.jpg
 
 
 
 

Niin kuin kuvista näkee, niin meno ei muutu vaikka päivät vaihtuvat.

Hömpsis kävi viime la Turun näyttelyssä ja tuli valioissa toiseksi, ja uroksissa kolmanneksi. Eli hyvin meni. Ei ole mitään hajua, että mitä arvosteluun kirjoitettiin, sillä en oo sitä vielä lukenut. En edes tiedä, että onko se kirjoitettu enkuksi vai tanskaksi. Ehkä sitten joskus myöhemmin jaksan kaivaa sen esille ja lisätä tänne. Tuomari oli ihan mukavan oloinen herra, joka tuntui olevan tarkka turkin suhteen. Sitä havoinnallistanee hyvin kukasta otettu kuva. Näyttelyssä tuli otettua sen verran vähän kuvia, etten laittanut niitä minkään linkin taakse. Ja täytyy vielä tuomarista sanoa, että oli niitä harvoja, jotka ovat juoksuttaneet kolmion kehässä.

 

 

             tu9.jpg

 

Jomin kanssa on käyty agissa ja tokossa. Agissa herra on oikea viirupää kun juokseminen vaan on niin kivaa. Ihan liikaa vauhtia mun makuun. Tokossa tuntuu osaavan kaiken, että vähän turhalta tuntuu käydä siellä. Voittajan liikkeitä on ollut aika vähän kun on keskitytty avoon kokeeseen menevien koirien takia.

Kahden koiran kuvaaminen tuntuu tylsältä. Kuvat tuntuvat tylsiltä. Tippa tulee linssiin kun katon pihalla olevaa puskaa, jonka juuri on jäljetön. Kukaan ei enää kierrä sitä... Myös osmankäämit tuovat kyyneleen silmäkulmaan, sillä kermis tykkäsi kanniskella niitä "patukoita". Välillä oikein hyppimällä metsästi itelleen sellaisen ja sitten herra kanniskeli sitä niiiiiiiii-in onnellisen näköisenä, että!

Sonyn poismenon myötä mun teksteistä on hävinneet hymiöt. Ainoastaan surullisia ja sydämiä tulee käytettyä, mutta ei muita.

Sydämen arvoinen juttu on se, että viime pe sain lapaset Islannin väreissä! Kylläpä siinä oli taas yllätystä kerrakseen. Takk fyrir aftur, M <3

5.2. Toivomuksesta napsaisin kuvan lapasista "islantilaisittain". Jomia en enää toistamiseen viitsinyt vaivata kun se idea oli jo käytetty. Kehittelin sitten idean, jonka tulos näkyy alla.

 

             la2.jpg