Menneellä viikolla tuli vastaan todellisuus kun ke-to yönä paluu töihin koitti. Jos luulette, että olin ihan, että “voi p*ska kun taas pitää töihin mennä...”, niin väärässä ootte. Mua ei yhtään ahdistanut tai harmittanut mennä töihin. Musta se oli jopa kiva ajatus, joten voinee päätellä, että viihdyn töissäni. Siitäkin huolimatta, että kone on... Ehkäpä lomalla ehti jo unohtamaan, miten kökkö se joskus voikin olla, tiedä sitä sitten. Unohtamaan olin jo miltei ehtinyt sen, että miten konetta käytetään. Yritin keskiviikkona miettiä sitä päivällä, mutta mitään mielikuvaa nuppiini ei tullut sen suhteen, missä järjestyksessä nappeja painellaan yms., että aika nollauttava loma oli ollut :D Eipä tuo ole eka kerta, sillä yhden kesiksen jälkeen huomasin unohtaneeni ovikoodin numeron! Jonkun aikaa piti päätä vaivata, ennen kuin sain sen kaivettua esille.
 
Keskiviikkona satoi, mutta silti Jomin ikäkaveri ilmestyi pihalle. Pari tuntia se pihallani viihtyi, ainakin toivon niin, sillä Jomi osoittautui herra tylsimykseksi. Sen mielestä oli mukavampaa imuroida maasta kaikkea kivaa (ja kiellettyä) suuhun. Välillä oli vähän jotain leikkimistäkin ja sitten TAAS imurointia, huoh. Tuo imurointi on jo ihan ongelma, sillä Jomin pihailu tuppaa nykyään olemaan maa-imurointia. Ja alkuun se ei syönyt maasta mitään. Pihalla imuroidaan ja sisällä riehutaan, tuntuu olevan Jomin meininki. Lisäksi Jomi vaikuttaa olevan hiiiiitaaaastiiii syttyvää sortimenttia, sillä vasta lopussa sekin alkoi kirmata ympäri pihaa. Siinä menossa jo alkujyrsimiset saanut sadetoppi (joka muuten näytti musta melko söpöltä Jomin päällä) jäi kiinni semmoiseen aidan sivupuuhun ja katkesi. Kun se toppi oli ollut Jomin päällä ekan kerran, niin silloin se oli jyrsinyt sitä siitä edestä. Mun piti ja piti ommella se, mutta se sitten jäi ja nyt olisi tiedossa vähän enemmän ommeltavaa, kun en saanut silloin aikaiseksi. Toppi on ommeltavissa, mutta saas nähdä koska se tapahtuu, sillä multa löytyy toinenkin moinen, joka on vieläpä ihan ehjä :D
 
 
 
                                           
                                            Pallopoika
 
 
                                           
                                            Välillä oli jotain leikkimeininkiäkin
 
 
                                           
                                            Kokoero :D
 
 
                                           
                                            Tämä poju se vain komistuu ajan myötä!
 
 
                                         
 
Isommat haukkuivat ja ulvoivat sisällä. Tkamu sanoi muutamaan kertaan, että nekin voivat hänen puolestaan tulla pihalle, mutta mä en uskaltanut ottaa niitä pihalle yks kaks, varsinkin kun toinen oli uros, jota eivät olleet nähneet vähään aikaan.
 
Ennen vieraiden tuloa oli vähän sählinkiä. Vein vesikupin ja kameran jo valmiiksi ja sitten hain Jomin. Tai, kun satoi, niin ajattelin odottaa tuttua autoa kuistilla. Jomi on ollut niin helppo sisäsiisteyden suhteen, että en aina muista sen olevan vielä pieni pentu, joka saattaa tehdä vahinkojakin. Niin kävi nyt. Jomi tietty varmaan kuvitteli pääsevänsä ulos ja kun niin ei tapahtunut heti, alkoi lorottaa kuistilla. Siis totaalisesti tämä oli mun moka! Lätäkkö piti siivota ja se taas tiesi, että piti mennä käymään talon puolella, jossa odotti innokas vastaanotto. Siivosin lätäkön ja jätin isoset taas keskenään. Olin kuitenkin unohtanut jotain...
 
Virheestä viisastuneena menin Jomin kanssa pihalle odottamaan. Mä pidin sadetta kellarissa ja annoin Jomin mennä missä se sitten halusikin mennä. Aikalailla pysytteli mun lähellä. Kohta sain pienen sydärin, kun näin jonkun juoksevan nurkan takaa. Pian helpotti, sillä juoksija oli tuttu, eikä mikään pihalle eksynyt ylimääräinen ötökkä. Sony juoksi iloisesti mun luo. Eli, olin unohtanut lukita kuistinoven :D Piti viedä blondiliini takaisin sisälle ja nyt meni ovikin lukkoon.
 
Tkamun mentyä Jomi pääsi pesutreeniin. Se meni ihan ok. Sitten sai Jomi jäädä yksin, kun hyppäsin isosten kanssa lenkuran. Sen jälkeen piti äkkiä saada jotain lämmintä syötävää ja hernekeittopurkki oli siihen täydellinen vastaus; lämmintä, hyvää ja nopeaa. Sapuskan piti olla nopeaa, sillä en tiennyt paljonko mulla oli vielä aikaa siihen, kun sisko tulisi käymään. Puhetta oli ollut klo 17-18 välisestä ajasta.
 
Sisko tuli viiden jälkeen. Siskon mukana lähti Jomin boksi, sillä siskolle oli tulossa dobberinpentu. Meitin perheessä on nyt oikea pentubuumi! Boksi on kuulemma hyvä, kun se dopsu opettelisi autossa matkustamista. Mä sain vaihdossa häkin, joten Jomin bb (boksibussi) vaihtui häkkibussiksi. Häkki on niin iso, että sinne menee helposti ainakin kaksi aikuista islistä. Kolmaskin saattaa mennä, en tiedä, mutta pienellä on nyt tilaa matkustella. Lisäksi häkistä on paremmat mahikset nähdä ympärilleen, eli herralla on oikea näköalabussi! Eipä sitten tuosta boksista tullutkaan niin kertakäyttöinen, kuin alkuun luulin.
 
Jomi teki viimeisen bb reissunsa tiistaina kun käytiin metässä. Nyt pieni oli vähän reippaampi ja irtosi vähän enemmän musta. Näin oli vain alussa, mutta luulen, että seuraavalle reissulle kannattaa laittaa kameraan se pidempi putki. Yhdelle kannolle Jomi pikamörköili. Se murinakohtaus oli ohi ihan sekunneissa. Joku oli raahannut yhden puun viereen kuoppaisesta tiestä kertovan liikennemerkin ja sitä piti myöskin murrata. Meikä veti puolukoita napaansa ja vähän koulutteli pentusta, että tämmöinen oli meitin mettäily tällä kertaa.
 
Postilaatikossa odotti postia Islannista. Tiesin, mitä suuri kuori sisälsi. Kuoren avattuani totesin, että nyt se sitten oli virallista: mulla oli islis Islannista, sillä sain Jomin paperit. Nyt mua mietityttää, että uskallanko lähettää niitä käymään kennelliitossa, sillä kun pistin Ticon paperit siellä käymään, niin sain odotella niitä puoli vuotta! Tkamu oli saanut oman koiransa paprut noin kuukaudessa takas. Oliskohan mulla yhtä hyvä tuuri?
 
Mettäilyn jälkeen menin isosten kanssa treenimään koululle. Vielä kun muistaisin, mitä me siellä tehtiin! Sen muistan, että seisomaan jäämisessä oli onkelmia, mutta muuta en, voi apua...
 
Mitenkös Jomsku sitten on ollut kun oon ollut töissä? Tuo varmaan kiinnostaa teikäläisiä. En voi uskoa todeksi, että onko tämä pentunen oikeasti näin helppo sisäsiisteyden suhteen?!? Hää ei oo tehny mitään sisälle, vaikka onkin ollut pitkä yö kestettävänä. Ihan uskomatonta! Töiden jälkeen on ollut kova kiirus kotiin, jotta voi päästää koirat pihalle. Heti pieni onkin alkanut asioille. Tämmösistä pennuista oon kuullut, muttei vielä ollut osunut kohdalle. Tässäkö nyt on pentu, joka on jo nyt melkein sisäsiisti? Sony oli sisäsiisti puolenvuoden iässä ja Tico 8 kuisena. Ticon sisäsiistiksi tulemista hidasti eroahdistus, sillä kun sen kanssa oli, niin se jaksoi kevyesti pidättää mun työpäivän pituisen ajan. Jos sitten taas vei vaikka vain roskiksen, niin sillä välin saattoi odottaa molemmat yllärimuodot, vaikka pieni olikin tehnyt ne ulos hetki ennen yksinjääntiä. Liekö vain sattumaa, mutta niin Tico, kuin Sonykin tulivat sisäsiisteiksi niihin aikoihin, kun alkoivat nostaa jalkaansa?
 
Semmoisen tunnin verran oon valvonut töitten jälkeen, ennen kuin oon mennyt nukkumaan. Musta ei oo reilua, että pennun pitäisi alkaa heti uudestaan nukkumaan pitkän yön jälkeen. Eikä mulla oo mikään kiire nukkumaan. Noin neljän tunnin jälkeen oon herännyt siihen, kun Jomi on leikkinyt jomman kumman kanssa. Sitten sitä on jo ehtinyt nukkumaan sen verran paljon, että on jaksanut lähteä pienelle hihnalenkille Jomin kanssa. Ollaan treenitty hihnakävelyä ja vähän muutakin. Lähinnä pihassa ollaan treenitty sitä kaikkea muuta. On tullut vähän semmoinen olo, että Jomi olisi nopea oppija. En oo sitä mitenkään hirveesti seuruuttanut, mutta silti se on sitä mieltä, että hihnassa kävellään vain vasemmalla puolella. Mä en halua koirasta puolisidonnaista, joten kävelytän sitä molemmilla puolilla. Mutta, kun vasurista on saanut namia, niin ilmeisesti se on sitten se ainoa puoli tassutella. Istumaan tuo tuntui jo oppivan ihan ekoina päivinä ja maa –käskykin näyttää jo olevan ainakin jotenkin sisäistettynä. Sitäkään en ollut ottanut kovin montaa kertaa käsiavun kanssa, kun sitten yhden lenkin jälkeen menin Jomin viereen kyykkyyn ja sanoin muutaman kerran “maa”. Pian pieni heittäytyi maahan ja tuon jälkeen aina ekasta käskystä. Käsiapua en käytä, mutta ehkä mun kyykkimisen voi tulkita jonkinlaiseksi avuksi. Jomin maahanmenossa on kyllä yksi omalaatuinen mauste: se heittäytyy maahan niin, että raapaisee molemmilla etutassuilla mua. Taitaa siinä samassa vaatia sitä namia kun menee maahan. Tuosta raapimisesta kyllä tarttee päästä eroon. Ja myös ylettömästä hyppimisestä. Jomilla ei oo tippaakaan kärsivällisyyttä jos kuvioissa on sapuskaa. Se hyppii ja pomppii jos sillä on pienikin luulo, että nyt tulee jotain, tai edes haistaa sapuskan. Kun syön ite, niin pöydänreunoille ilmestyy parit kynsiniput ja utelias kuono. Joskus jopa noiden omistaja yrittää hypätä mun syliin! Mä luulin, että Sony on ahne, mutta kyllä tämä pupsi nostaa ahneuden ihan uusiin potensseihin.
 
Tietenkin isoset on päässet lenkuralle Jomin jälkeen. Sitten oon valvonut jonkin aikaa, ennen kuin oon jatkanut nukkumista. Jos tää näin menee, niin en tuu olemaan mikään zombi töissä :)
 
Lauantai aamuna viiden jälkeen tein pienen lenkin koko tripletin kanssa. Se meni ihan ok. Ainakaan tuon lenkin aikana Jomi ei roikkunut kummassakaan isommassa. Ainoa ylimääräinen mitä se teki, oli vetäminen. Onko Jomi oikeesti semmoinen, ettei se riipu ja roiku isommissa kun lenkkeillään? Sonyhan oli kuin takiainen Ticon kimpussa ja sen takia Tico sai mennä fleksissä, jotta sai hirviöpoikaansa jonkinlaisen turvavälin. Yksikään noista ei oo ollut hihnassariippuja. Jomista on ehkä vielä liian aikaista sanoa sitä varmaksi, mutta ainakaan vielä sitä ei oo homma kiinnostanut. Tripletin ulkoilutus päivänvalossa on vielä jossain hamassa tulevaisuudessa. Ensin tarttee koittaa saada Jomilta pois huutaminen, kun se näkee koiran. Hyvä, että on mahdollisuus kuitenkin treeniä triplettilenkkeilyä, niin ei sitten ihan nollasta tarttee lähteä liikkeelle, sitten joskus.
 
Lauantaille ei ollut mitään ihmeempiä suunnitelmia, joten ihan ekstempore saatiin neiti M vierailemaan pihallemme. Jomi oli taas se herra tylsimys, maa-imuri. Vähän se pelkäsi vauhdikasta neitiä, mutta alistumisen jälkeen lähti sen perään, että mitenkään paniikissa se ei ollut. M viihdytti ite itteään kun hänen kavaljeeri oli niin tylsä. Neiti juoksi ympäriinsä ja innostui hakemaan palloa, kun sille semmoista heitettiin. Taas sitten kävi niin, että kun he noin tunnin päästä tekivät lähtöä, Jomi rallasi ympäri pihaa :D Tämä on kyllä varsin mielenkiintoista, että jollakin kestää, ennen kuin se alkaa varsinaisesti leikkimään.
 
 
 
                                           
                                            Näin vinkeetä...
 
 
                                           
                                            ... ja lennokasta seuraa on tämä neiti.
 
 
                                           
                                            Jomista sai kyllä nuuskutteluseuraa.
 
 
                                          
                                           Lopussa herrastakin löytyi vauhtia.
 
 
 
 
Jomin suhtautumisessa neitiin huomasin, että tämän kanssa se ei ollut yhtä ärrinmurrin, kuin oli ollut ikätoverinsa kanssa. Myöskään isompien kanssa ei ole kuulunut sellaista murinaa, kuin herra piti keskiviikkona. Voiskos tästä päätellä, ettei herra uskalla pitää meteliä, kun leikkii vanhempien kanssa, mutta oman ikäisille käytetään äänitehosteita? Ihan hyvä vaan, ettei mörrää samallalailla isommilleen, sillä Sonylta saattais tulla jotain takaskin. En tiedä, arvelua vain. Tähän asti pentunen on saanut tehdä isommilleen mitä vain. En kuitenkaan kuvittele, että asia tulisi aina olemaan noin...
 
Isommat eivät päässeet tällä kertaa moikkaamaan neitiä, kun sen omistajan piti lähteä käymään kaupassa. Muutenkin tämä oli ihan ekstempore visiitti. Jomi oli tullut taas likaiseksi, joten pesutreeniä oli pienelle tiedossa. Sen jälkeen odotti yksinolotreeni, sillä lähdin isompien kanssa lenkuralle. Mentiin 2,5 tunnin lenkki. Käveltiin vähän uusiakin teitä pitkin ja aion käyttää noita jatkossakin, sillä mua inhottaa kävellä ison tien vieressä. Liian meluisaa, joten jos vaan vaihtoehtoja löytyy, niin mieluusti käytän niitä.
 
Jomin kynsienleikkuusota taitaa nyt olla ohi. Ennen kuin neiti M tuli, niin nipsuttelin Jomin kynsiniput, eikä ollut ongelmaa. Herra ei ollut mitenkään etukäteen väsytetty tms., ja silti meni hyvin :) Voihan ahmattia. Kampasin pienen turkkiakin, sillä Jomi taitaa nyt heittää pentupumpulit menemään. Siitä lähtee karvaa, kun sitä silittää.
 
Edessä on eka varsinainen työviikko lomani jälkeen ja sitten se kai nähdään, että onko Jomi jo miltei sisäsiisti. En oikein tahtoisi uskoa, että oon onnistunut taas välttämään yövuoroleikkurin. Kun menin töihin, kuulin, että käämijät menevät kahteen vuoroon. MUTTA yksi kone jää kolmeen vuoroon. Pomo ei ollut sanonut mikä kone, vaan oli jättänyt asian käämijöiden päätettäväksi. Sitten jos sopua ei synny, niin sitten pomo määrää mihin kukin menee. Käsittääkseni sovussa on päätetty, että kone, jolla mä oon, jää kolmeen vuoroon. Siis, jos näin on, niin saan edelleenkin tehdä pelkkää yötä! Ihan alkaa jo pelottamaan kun jatkuvasti onni tuntuu potkivan... Sain ostettua talon, sain nimmarin, pääsin Islantiin, sain sieltä koiran, yövuoro jatkuu, vaikka muuten sitä vähennetään. Pitää kyllä ihan sanoa, että huh huh, kun niin hyvin nyt tuntuu menevän!
 
 
P.S. Vielä pari juttua Jomskusta. Eilen se mörköili pesukonetta, joka sinänsä oli hassua, sillä on Jomi kuullut pesukoneen aikaisemminkin, eikä se ole siitä välittänyt. Pesukoneen mörköilyn ohessa tulestakin tuli sille haukkumisen kohde. Tultakin se on nähnyt aiemmin ja silloin olisi voinut vaikka hypätä uuniin yhdeksi polttopuuksi. Eilen vaan tuli piti yrittää haukkua sammuksiin. Isosille pointsit, etteivät ne lähteneet mekkalaan mukaan :)
Tiistaina ostin metallikapulan. Siellä ei nyt kannata yhtään innostua mistään, sillä mulla ei oo mitään kisasuunnitelmia Jomin suhteen. Kouluttelen sitä ja kattelen, että miltä alkaa näyttää. Kapulaa en voinut olla ostamatta kun tuo niin innolla jyrsii metallia. Jos ei muuta, niin olkoon se sitten Jomin purulelu. Kuten kuvasta näkyy, niin heti herra iski siihen hampaat :D
 
 
                                         
                                          Herra metallisuu