Siinä on aika, jolloin jangsteri-gansteria on parina päivänä viety.

Maanantaina töiden jälkeen koirat hetkeksi pihalle ja sitten isosten kanssa puolentoista tunnin lenkille. Lenkin jälkeen tankkasin ja sitten lähdin Jomin kanssa kohti vakkea. Vakkelta hyppy bussiin ja bussista ulos Turun keskustassa. Sitten vielä oli edessä kävelymatka hallille. Me oltiin menossa RALLYYN!!! :)

Viime tiistaina kun menin rallyyn, niin kouluttaja kysyi sopiko mun tulla maanantaina klo 19-20 vakiryhmän tunnille. Siellä oli yksi joutunut aloittamaan vuorotyön. Sattui sitten olemaan niin mojovasti, että se tekee iltaa, kun mä oon aamussa ja päinvastoin. Eli mulle tuli tilaisuus rallyilla joka toinen maanantai + joka toinen tiistai!!! Ihan mahtava juttu, sillä nyt on rallya JOKA VIIKKO :) Oonpa nyt yhtä hymyhymiötä :)

Otin Jomin mukaan, sillä se oli helpoin ratkaisu. Jomille olisi voinut olla kova pala se, että melko pian töiden jälkeen taas olisin jättänyt sen. Vaikka Jomin tolppailut olikin menneet ihan kivasti (treenittiin sitä odotellessa bussia ja Jomi oli koko ajan hiljaa ja aika rauhallinenkin), niin silti otin sen mukaan rataan tutustumiseen. Jomi sai siis vähän esimakua seuraavanlaisesta radasta: 270 vasuriin –> koira lennosta eteen, sivu, istu –> spiraali vasuriin –> perusasento, yhdessä askel oikeeseen, istu –> 360 oikea –> istu, koiran kierto –> HOUKUTUS –> perusasento ja siitä liikkeelle kääntyen vasuriin –> käännös vasuriin –> koira istuu, ohjaaja ottaa askeleen oikeelle ja pyytää koiran sivulle –> askelsarja peruuttaen –> pujottelu –> käännös oikeaan –> maali. Miten musta tuntuu, että mulla on yhdessä kohtaa rataa aukko... Nooh, tällä nyt mennään. On tässä ainakin suurin osa radasta.

Jomi meni hyvin. Kouluttajaa huvitti se, miten tosissaan noin nuori voi mennä. Sanoi Jomin olevan erittäin kontaktihakuisen. Mäkään en sählännyt, jei! Toisen kerran lopussa Jomin keskittyminen herpaantui kun kuuli koiran vinkuvan. Herra heräsi transsitilastaan ja oli lähdössä kohti ääntä. Sain Jomin vielä mukaani ihan äänen kanssa.

Huokutuksen laitoin isoin kirjaimin, sillä oon funtsinut, että mitenköhän Jomi siitä selviäis. Siinähän kierretään kasia kahden tötsän välissä ja reitille on ripoteltu lelu & namia. Vaihtoehdot olivat, että se on Jomille mission impossible tai sitten se seuraa mua, eikä edes huomaa houkutuksia. Molemmilla kerroilla toteutui tuo viimeinen vaihtoehto. Hyvähän se oli, että siitä selvittiin noin hyvin, vaikka lattialla oli ruokapurkki, mutta koko totuutta ei siinä ole. Se, että koira ei edes huomaa sitä, ei tarkoita sitä, että homma olisi klaari. Houkutuksen lähellä oli joku haju, joka kiinnosti Jomia. Rataan tutustumisen aikana Jomi suorastaan veti siihen kohtaan. Kun se tapahtui houkutuksen lähellä, niin mä oletin, että Jomi veti lattialla olevan namipurkin takia. Kouluttaja sanoi, että joku toinenkin koira oli jumittanut siinä kohtaa, joten houkutuksesta ei ollut kyse. Mun piti yrittää muistaa tuo näkymätön houkutus. Ekalla kerralla Jomi taisi yrittää mennä sinne, mutta toisesta kerrasta selvittiin hyvin.

Pari koirakkoa puuttui, joten jäi ylimääräistä aikaa. Sai mennä pyörimään radalle tai kysyä jotain rallysta tai kommentoida muuten vaan. Mä sanoin olevani tosi yllättynyt siitä, ettei Jomi ollut yrittänyt nameille houkutuksessa. Kouluttaja sanoi, ettei koira edes huomannut niitä ja laittoi lattialle namipussin ja lelun. Sitten se kysyi multa, että kumpi on Jomille suurempi paha. Empimättä sanoin, että namit. Meidän piti kävellä lattialla olevien ohi. Nyt Jomi oli ihan nähnyt, kun ne laitettiin lattialle. En muista kiinnittikö se huomiota nameihin, mutta leluun kyllä! Jomi ihan innostui lattialla olevasta lelusta. Kun piti lähteä takaisinpäin, niin Jomi suorastaan rynni kohti lelua, sai sen suuhun ja yritti alkaa leikkiä sillä. Nää oli taas niitä hetkiä, jolloin tulee olo, ettei tunne koiraansa. En olisi uskonut, että se lelu olisi ollut Jomista NOIN kiinnostava :D Kun mä otin lelusta kiinni ottaakseni sen pois Jomilta, niin Jomi pisti pystyyn vetoleikin. Irti-sanaa ei olla juurikaan treenitty. Vaikka lelu olikin Jomista yyyber kiva, niin kyllä me loppujen lopuksi sen ohi päästiin. Namien myös.

Lähemmäs tuleva bussi menee illalla tosi kökösti, joten ei auttanut muu kuin hypätä vakkelle menevään bussiin. Se taas tiesi tunnin kävelymatkaa kohti kotia. Ei ollut kiva ajatus, mutta se oli ainoa vaihtoehto, ja kyllä mä oon valmis kärsimään tuon vaihtoehdon, kun palkkana on rallytunti.

Kotona isoset pihalle ja pikku hiljaa suunta kohti punkan pohjaa. Vaikka Jomin silmät olivat räpsyneet bussissa, niin silti sillä näytti olevan vielä vähän energiaa. Sony tasapainoili selällään mun edessä. Se tarjosi mulle rapsupulasta kärsivää masuaan. Jomi alkoi höykyttämään Ticoa, josta olin vähän yllättynyt. Ilmeisesti Jomilla on ihan riittävästi energiaa, jotta selviää autottomasta arjesta.

Aamulla kello soi aivan liian aikaisin. Siltä se tuntui 4,5 tunnin unien jälkeen. Olo oli kaikkea muuta kuin levännyt. Pikemminkin tuntui, että olisi jäänyt rekan alle. Mutta, töihin oli mentävä kun sellaisella vielä on siunattu.

Töiden jälkeen otin rennosti, jopa parin tunnin tirsat. Isoset saivat olla reilu puoli tuntia pihalla, ennen kuin lähdin Jomin kanssa. Taas pikkuista vietiin. Mulle jäi aikaa treeniä tolppailua ennen miittiä. Kerran tai pari Jomi taisi haukkua, mutta muuten meni hyvin. Tolppailua treeniessäni mietin, että tulikohan se mittelien omistaja paikalle? Asennoinnuin niin, että vaikkei tulisi (syystä tai toisesta), niin ei reissu olisi silti mulle turha. Olinhan saanut treeniä tolppailua.

Tyttö ilmestyi kuin ilmestyikin koulunpihalle kahden mittelinsä kanssa. Laittoi vanhemman kiinni odottamaan ja otti sen nuoremman treenimään ohituksia. Nuorempi on Jomin ikäinen tyttö, jolla on juuri alkanut juoksut, siis Jomi oli oikein kunnon testissä. Kyllähän kirppu välillä vilkuili tyttöä, mutta pääasiassa meni hyvin. Otettiin ympärijuoksuakin, eikä Jomi vetänyt yhtään! Se yllätti, sillä koulutuksissa se on vetänyt.

Vanhempi on noin kuusi vuotias uros. Yleensä en kerro muiden koirien nimiä, mutta nyt en malta olla kertomatta, että oli niin hupaisa sattuma, että se uros on myöskin Tico :D Jomi sai ohitella sitä urostakin ja hyvin meni.

Tyttö oli treeninyt omaksi ilokseen tokoa ja sen näki siitä uroksesta. Niin mallikasta oli seuraaminen. Kysyin, että oliko jo kaikki liikkeet kasassa. Kuulemma oli, mutta makoilu oli vielä vähän vaiheessa. Ehdotin, että voidaan kokeilla sitä, ja tarjouduin tekemään häiriötä Jomin kanssa. Uros laitettiin makoilemaan ja mä liikuin Jomin kanssa ja tein eri juttuja. Uros pysyi maassa hyvin.

Tyttö oli huomannut, että Jomi oli hyvä, ja tarkisti Jomin iän. Juu, oli se edelleenkin noin 8 kk. Sitten kerroin, että herra on ollut uskomattoman nopea oppimaan juttuja. Tytön kysyessä, että mitä kaikkea olin Jomille opettanut, näytin, mitä Jomi osasi. Mun pieni kummallisuus...

Ei sovittu uutta treeniaikaa, mutta tyttö otti mun numeron ylös. Pennun juoksujen takia edessä on karanteeni mökillä (kun taloudessa on se uroskin), joten siksi homma jäi vähän avoimeksi. Mutta oltiin puolin ja toisin varsin tyytyväisiä treenimahdollisuudesta. Jomille varsinkin oli ihan ykköstä. Se sai ohittelua + huomasin, että se otti häiriötä haukkuvista koirista. Kun toinen mitteli itki “hylkäämistään”, niin se häiritsi Jomia. Sen oli pakko kommentoida asiaa. Tuota kesti vain jonkin aikaa, ja sitten kun Jomi oli sinut toisen koiran äänen kanssa, niin ei se enää välittänyt, vaikka toinen itkikin. Se vaan, että tuo sama piti käydä läpi, kun tyttö vaihtoi koiraa + kun joku randomi haukkui jossain lähellä. Kumma, että sitäkin haukkui, kun ei Jomi ennen ole lenkillä kiinnittänyt huomiota muiden koirien ääniin. Hyvä tuo mahdollisuus on kuitenkin tietää. Oli siis varsin hyödyllisesti vietetty tunti :)

Jomi sai jäädä kotiin, kun menin takaisin koululle isosten kanssa. Halusin kokeilla isosten kanssa Jomin menemän rallyradan. Houkutusta en jaksanut virittää radalle, joten treenin sitä erikseen. Molemmat kyllä tekivät iloisesti radat. Siinä kun oli, että istu, ja sitten koiran kierto, niin siinä voi myös kiertää seisovankin koiran. Sony nousee tosi kivasti seisomaan istumisesta. Tico taas... Noh, sen arsessa on kai lyijyä tai jotain, kun se menee niin helposti alas. Treenin tuota vielä erikseen Ticon kanssa ja kyllähän se ainakin saatiin sujumaan, mutta mahtoiko herran arse yhtään keventyä? ;) Numeroissa vanhin, mutta henkisesti nuorin, that´s my Tico :D

Houkutus oli Sonylle pikkuisen hankala. Olin laittanut maahan raadon ja nappukasan. Nappukasa veti Sonya kovin puoleensa. Sitä sai vähän treeniä, ennen kuin päästiin kiertämään kasia. Raatoa herra ei noteerannut mitenkään.

Ticokin kiinnitti huomiota nappuihin, mutta ne eivät olleet sille yhtä paha kompastuskivi kuin Sonylle. Ticon kanssa pääsi nopeammin kiertämään kasia. Sitten kotiin ja tuutimaan.

Tänään oon vahdannut luuria yhtä soittoa odottaen. Soitto tuli ja nyt taisivat lähteä pyörät pyörimään yhden asian suhteen. Siitä sitten enemmän myöhemmin, ehkä...

Ja mitä tulee tuohon tyttöön (joka miitattiin koululla), niin oli kyllä viimmonen kerta, kun yritän arvailla jonkun ikää. En tiedä miten korrektia on kutsua tytöksi sellaista, joka viettää välivuotta kun ei ollut päässyt kauppakorkeaan. On kuulkaas niin nuorekkaan yms. oloinen, että kuvittelin hänen olevan peruskoulussa ysillä (tai ehkä kasilla). Ilman yhtä tietoa olisin varmaan vetänyt ikäriman vieläkin alemmas. Elämä on ;D