Tiistaina oli kiireinen, mutta ihana päivä (kotioloissa). Herätys oli klo 6. Kello oli soimassa puol 7, mutta heräsin tuolloin ja olo oli virkeä. Mitään lakisääteisiä unia en ollut ehtinyt vetää, mutta mitäpä väliä sillä, jos sängystä pääsi ylös kevyesti.
 
Koirat hetkeksi pihalle, tein valmisteluja ja sitten lähdin Ticon & Jomin kanssa pellolle & mettään. Jomi sai olla irti. Mentiin pellonviertä siihen metikköön, jonka hiljattain “löysin” Metikössä mentiin vaan sen verran, kun pimeässä uskalsi mennä tietäen, mistä pääsee takaisinpäin. Eksyminen ei meinaa kuulunut mun plääniin.
 
Olin jättänyt Sonyn eteiseen. Siellä se on kaikkein nätimmin. Paikka on kylmä, mutta kyllä Sonyn turkilla siinä se tunnin hyvin tarkeni. Lenkkiin siis meni tunti. Jomi oli ihan nätisti, paitsi loppupuolella se yhtäkkiä alkoi haukkua ja juosta. Mitään en siinä hämärässä omin silmin nähnyt, mutta tiedä sitten mitä mörköjä Jomi bongasi. Otin sen varmuuden vuoksi kiinni, sillä suunnassa, jonne se juoksi, oli tie.
 
Kotona pistin puuroa poskeen ja sitten saivat lenkkeilijät jäädä kotiin. Sonyn kanssa edessä oli parin tunnin kävelyreissu. Se meni ihan kevyesti. Ei ollut sellainen olo, että olisi halunnut ottaa mukaan jonkin peiton, tms., kun nyt oli ehtinyt nukkumaan ihan kunnolla. Toista oli yövuoron aikaan. Silloin olin niin jäässä, ettei olisi huvittanut mennä ulos. Sen takia lähtö jäi aina tosi viime tinkaan. Mutta, vaikka oonkin allerginen kylmälle, niin silti ottaisin yv:n takas HETI!
 
Kävelyyn meni reilut pari tuntia, sillä välillä oli niin liukasta, että oli köpöteltävä eteenpäin. Vaikka oli kuivaa ja suhtkoht puhdasta, niin silti blondiliinin tassut olivat mustaakin mustemmat. Se sitten on aikamoinen likamagneetti.
 
Vaikka klo oli noin 5 vajaa kymppi, niin silti me oltiin ekat paikalla. Jäin sivummalle odottamaan muiden tuloa, jotta pystyin kattoa mihin laittaisin Sonyn. Jeeeeeee!!! Taas oli aluillaan rt-tunti :) Ihana kouluttaja mahdollisti rt:n jatkamisen ainakin toistaiseksi, ja se on niin ihanaa!!! Iltaviikollahan tuonne vaan pääsee, mutta on se tyhjää parempi. Se vaan on niin kökköä, että joka 7. viikko on palaveri JUST tiistaina ja klo 13. Olis edes klo 14. Eli mun kaks kertaa uhkaa kutistua entisestään :( Mutta mä aion mennä ainakin hetkeksi, palavereista huolimatta, njih.
 
Ryhmää piti vaihtaa, jotta ehtisin treeniä ennen töitä. Tässä ryhmässä on tällä hetkellä kolme urosta Sonyn lisäksi. Todella mielenkiintoista ja hyvää treeniä pienelle turkkipallolle, etenkin, kun yks koiruus on just sitä rotua, joka Sonyn kimppuun hyökkäsi. Sain laitettua Sonyn sinne, missä se oli ollut ennenkin. Siellä herra haukkui jonkin verran, mutta hiljeni, kun sanoin ötölle painokkaasti, että hiljaa.
 
Koira lennosta eteen, sivu, istu –> liikkeestä maahan –> spiraali v –> houkutus (pari tötsää, jotka kierretään “kasina”. Tötsien väleissä oli lelu ja namipurkki.) –> 270 käännös o –> istu, paikoillaan käännös o, istu –> askelsarja peruuttaen –> 360 v -> istu, täyskäännös o –> käännös v -> istu, koiran kierto joko i-m-s asennossa–> käännös o –> kiepsahdus (koira seuraa v, tekee liikkeessä ympyrän ja jatkaa eteenpäin.) –> askel oikeelle –> maali.
 
No joh. Sony varmaan häpesi silmät päästään kun meikä taas sähelsi. Heti ekalla kyltillä tein virheen, kun ensin istutin Sonyn, ennen eteen ottamista. Liikkeestä maahanmeno ei mennyt niin kuin olisi pitänyt. Rt:ssa tuo liike on erilainen kuin tokossa ja sitä on vaikeeta muistaa. Siis sählinkiä tässä(kin). Kyltti, jossa koiran piti ensin istua ja sitten täykkäri o, niin multa jäi istuminen kokonaan tekemättä. Siis pelkkää ooveetä taas paukkui :D Kaikille tauko ei tee hyvää ;)
 
Toinen meni paremmin. Olin ottanut virheistä opikseni ja korjasin ne. Sonylla oli alkuun vaikeuksia lähteä liikkeelle. Kun lähdin liikkumaan, niin herran pää kääntyi taaksepäin. Takaa meni aa, joten se sai huomion. Liikkeelle lähtöä sai yrittää muutaman kerran. Kun oltiin paikoillaan, Sonylla oli hieno kontakti, mutta liikkeelle lähtiessä pää kääntyi. Sanoin Sonylle painokkaammin ja sen jälkeen loppui pelleily. Kokeilin ennen radan aloittamista yhden askeleen seuruita, ennen kuin lähdin. Ne menivät hyvin ja toinen kierros alkoi.
 
Maahanmeno meni toisella kertaa hyvin. Oikeestaan kaikki muukin meni hyvin. Se, mistä olin erittäin happy, oli se, että toisella kierroksella mulla ei ollut namia vasurissa, kun mentiin rataa. Olin epäillyt houkutuksen sujuvuutta, mutta Sony ei noteerannut lelua tai nameja ollenkaan. Yllättävää kyllä! Nami oli oikeessa kädessä kiepsahdusta varten, kun se on vielä niin uusi juttu. Molemmilla kerroilla meni hyvin! Sony on hyvä, mutta ohjaajalla riittää vielä oppimista xD Sony kun tekee just niin kuin mä sanon. Sekin oli kiva, että Sony nousi istumisesta seisomaan liikkumatta yhtään kierron ajaksi.
 
Bussilla kotiin (lipun hinta oli hieman noussut, murh!), kotivahdit pihalle, sapuskaa naamaan, vaatteiden vaihto, ja kotivahdit sisälle. Töihin polkeminen ketutti, kun tiet oli niin kamalassa kunnossa. Pyörä tärräsi kuin mikä ja välillä renkaat tahtoivat mennä minne sattuivat osuessaan jäätyneeseen pyöränjälkeen (töihin ehdin minsaa vaille se aika, jolloin siellä piti olla, huh.). Toivoin, että tulisipa lunta tasoittamaan teitä. Silloin matkakin sujuisi nopsempaan.
 
Kun vihdoinkin pääsin töistä kotiin (vuoro oli ollut kamala ja fiilikset koneen oppimisen suhteen olivat miinuksella), niin maassa oli lunta ja taivaalta tuli lisää! Epäilevällä mielellä ajelin, sillä en tiennyt miten hyvin lumi oli jo ehtinyt ottamaan kiinni jäähän. Onneksi pitoa oli jo ihan kivasti, niin pystyi ajamaan mukavaa vauhtia. Mulla oli ihan kauheet fiilarit Ticon & Jomin vuoksi. Niille päivä ei ollut ollut sieltä mukavimmasta päästä. Helpotti, kun pääsin poitsujen kanssa triplettelemään.
 
Keskiviikko alkoi kasin pintaan, ja taas olin herännyt ilman kelloa. Tuon on niin parasta, sillä jotenkin tuntuu, että kellon soiminen vaan laittaa väsyttämään. Päästin poitsut pihalle, söin, tein vähän lumihommia, poitsut sisälle ja kohti sittaria. Lunta tuli edelleen, mutta se oli sellaista ihanaa ja kepoisaa pakkaslunta, joka ei vaikeuttanut juurikaan pyörällä ajoa. Sää olisi voinut olla parempi, mutta myöskin huonompi, kun lähdin kohti sittaria. Sinne oli vaan mentävä, sillä siellä oli niin hyviä tarjouksia. Eurolla sai vaikka mitä! Oli kyllä kivaa, kun kerrankin kassalla saattoi yllättyä positiivisesti kauppalaskusta. Siitä meinaa lähti 20 e ja risat pois :) Hyvät tarjoukset jatkuvat ja sinne on mentävä toistekin, sillä nyt on tyrkyllä appelsiineja ja verigreippejä. Niistä saa namimössöä kun laittaa ne tehariin ja surauttelee muutaman kerran.
 
Mutta, eilisen kaupan jälkeen poitsut olivat pihalla kun putsasin autokolon. Aion nyt vähän aikaa kattoa, että tekeekö trakto mitään... Olisin kyllä vähän jopa halunnutkin mennä tekemään nyt lumihommia... Mutta jos lunta humpsahtaa taivaalta isompi kasa kerralla, niin silloin trakto on hyvä peli. Ei kannata suututtaa kuskia ;)
 
Pikainen letin rasvaprosentin alennus, venyttelyä, sapuskaa, koirat hetkeksi pihalle ja menoksi. Haaveissa oli ollut triplettelyä ennen töitä, mutta en ehtinyt. Venyttely oli must, sillä tuntui, että oli kankea kuin rautakanki. Sitten, kun oli selvää, ettei ehtinyt tripletellä, niin haaveilin visiitistä postilaatikolle, mutta en ehtinyt sitäkään tekemään poitsujen kanssa. Onneksi olivat saaneet olla pihalla, niin oli ihan ok olo lähteä töihin.
 
Vilkaisin postilaatikkoon ohi mennen. Siellä oli vaikka mitä kivaa: Tieteen Kuvalehti ja Jomin paprut! Loput roskat tiputin lehtilootaan, jonka ohi menin. Siis alle kk meni siihen, että Jomista tuli kaksoiskansalainen. Ero on huikea puoleen vuoteen verrattuna ;)
 
Eilen pääsi tosi kivaa vauhtia polkemaan kotiin. Niin kivaa kun pyörä ei tärrännyt ja renkaat ei vikuroineet :) Ilma oli niin ihana, että vaikka mua pänni pieleen menneen työvuoron jälkeen, niin silti lenkistä tuli vähän pidempi kuin olin alunperin suunnitellut. Jotenkin sitä aina vaan siirsi sitä kohtaa, josta oli suunnitellut kääntyvänsä. Lopulta ei enää tarvinnut kääntyä, sillä mentiin ihan koko perusympyrä.
 
Tähänkin aamuun heräsin ilman kelloa. Nautin siitä, vaikka unta tulikin noin 5 tuntia. Olo on pirteä ja mulla on tässä vielä hyvin aikaa ulkoiluttaa mun turkillisia ennen viimeistä rutistusta :)
 
Töissä on mennyt: PAH! Nyt ette niinkään joudu lukemaan rivien välistä, sillä sellaisia ei juurikaan ole. Siispä nyt vaaditaan lukutaitoa kirjainten välistä.
 
Mutta jooh, niin kuin otsikossakin kerrotaan, niin nyt tuntuu, että asiat vähän roikkuu niinku langan varassa; koirakoulut ja työ...
 
 
Peeäs. Vuodatuksesta tuli sähkäriä, että keskiviikon 23.1. jälkeen blogeja ei voi kommentoida / niihin ei voi lisätä kirjoituksia viikkoon. On uudistuksen loppurutistuksen aika. Vähän kyllä pelottaa, että häviääkö täältä jotain uudistuksen myötä... Nyt vaan peukut ja varpaat pystyyn ja onnen amuletteja ripustelemaan, että mitään ei häviä!!!