Mettäilyn sun muun jälkeen suuntana oli taas kerran vakke (laiskuuttani en jaksa kirjoittaa tätä isolla). Vähän harmitti, että oltiin turhan ajoissa pysäkillä. Olisin hyvin voinut nukkua sen vartin pidempään ;) Vakkella autoja menee tiuhaan, joten kohta oltiin jo matkalla keskustaa. Piti mennä autolla vaikka tällä kertaa oli Sonyn vuoro päästä viristämään rallytaitojaan seuraavanlaisella radalla...
 
... eteen, vasemmalle istumaan –> 360 v –> istu, yhdessä tiivis käännös v –> istu, koiran kierto valitsemassaan asennossa –> 270 v –> askelsarja eteen –> sakukäännös –>käännös o –> spiraali o –> istu, eteen, oikealta takaa kiertäen perusasentoon –> hyppy –> istu, ohjaaja ottaa 90 askeleen oikealle ja pyytää koiran sivulle –> maali.
 
Ekassa radassa ei ollut mitään suurempaa hämminkiä. Spiraalin jälkeisessä kyltissä mulla oli vähän vaikeuksia saada Sony mun eteen. Mun tulkinta asiassa oli, että Sony sattui kattomaan just silloin muualle kun aloin käsillä näyttämään. Kouluttajan tulkinta taas oli se, että Sony sekoitti tämän kylttiin, jossa kiersin koiran. Tuokin voi olla totta, sillä aika samalla tavalla laitoin Sonyn seisomaan kun kiersin sitä. Mutta ei siis ollut paha moka :)
 
Toisestakin radasta tuli sanomista. Tällä kertaa kyltistä, jossa tehdään yhdessä tiivis käännös. Mun tapa, jolla teen sen on kuulemma hämäävä. Askeltahan siinä ei kuulu ottaa, mutta kun aloitan käännöksen oikealla jalalla, se näyttää siltä, että ottaisin askeleen. Mun vasurihan ei juurikaan liiku. Suositeltiin, että tekisin käännöksen niin, että liikautan ensin vasenta jalkaa. Sitä ennen mun pitää antaa Sonylle vartalomerkki, jottei sen varpaat jää mun jalan alle.
 
Kyltti ennen maalia suositeltiin tehtävän kera välipalkkausten. Koiraa siis kannatti palkata siitä, että se jäi istumaan. Kuulemma jossain ryhmässä avon koirat olivat alkaneet ennakoimaan tulevaa ja ne olikin sitten alkaneet palkata koiraa jäämisestä paikoilleen. Tein Sonylle noita välipalkkauksia. Hyvin Sony pysyi paikoillaan. Tuo olikin radan ainoa kohta, jossa käytin namia, mutten blondiliini meni molemmat radat niin, että vasta maalissa sai nakin. Hienosti mun pieni muhkea turkkipallo pyöri radat <3 Ja hienosti se taisi pysyä maassa kun olin tutustumassa rataan. Ihan hiljaa se ei ollut, mutta aina kun näin Sonyn se makoili! Olin yllättynyt.
 
Loppuun jäi vielä vähän aikaa, joten kaikki saivat mennä radalle touhuamaan koiransa kanssa. Otin Sonyn kanssa sitä tiivistä käännöstä ja onnistuin välttämään pienen varpaat. Lisäksi otin eteen tulemisia sivulta. Sony on mun koirista se, joka tekee tuon kankeimmin. Ihan ymmärrettävää kyllä... Ja vielä otin makoilua hihnanmitan päässä.
 
Kun aamulla oltiin oltu niin nopeasti vakkella, niin mielessä pyöri vaihtoehtoajatus kotiinpaluulle. Mietin, että pääsisinkö nopeammin jos menisin vakken autolla? Puhtaana Sonya ei kuitenkaan saanut enää pysymään, joten pitihän sitä kokeilla. Enemmän tarmoa tuo vaihtoehto vaatii, sillä kävelymatka on pidempi, mutta silti oltiin kotona nopeammin ja halvemminkin. Pitänee alkaa tehdä kotimatkat noin.
 
Aamulla selvittiin hallille ihan puhtaina, mutta eipä me kävelty koko matkaa. Vaikka olikin kuivaa ja pientä pakkasta kun lähdettiin, niin en usko, että Sony olisi pysynyt puhtaana. Jos ei muuta, niin tiepöly ainakin olisi ottanut kiinni. Kotona herra joutui pesulle, sillä aurinko oli jo alkanut sulattamaan yöllä jäätyneitä teitä. Senhän tietää mitä siitä sitten seuraa.