Viikko menikin erkkarivkl:n tuotoksia lataillessa. Aloitin rallyvideoilla, sillä aattelin, että kun ne lataa ensin pois päiväjärjestyksestä, niin sitten homma sujuukin nopsaan. Etenkin kun kotiuduttuani ei huvittanut alkaa käymään läpi about 850 kuvaa. Siispä videot latausjonoon ja kone sai olla omillaan.
 
Noin 12 tunnin jälkeen kohtasin ison pettymyksen, sillä kone oli sammunut ja videoita oli latautunut vain kaksi. Sitä voi vain ihmetellä, että miksi kone oli sammunut itekseen. Harmitti, että olin jättänyt koneen turhaan työskentelemään itekseen. Luulin säästäväni aikaa kun kone tekee töitä mun nukkuessa. Ja pah!
 
Eikä ongelmat tuubin kanssa tuohon jääneet. Ilmeisesti juuri alkuviikosta siellä tehtiin taas jotain uudistusta. Noita uudistuksia on ollut ärsyttävän tiuhaan viimeaikoina. Just kun on oppinut käyttämään tuubia, niin sitten kohta taas joutuukin asiat opettelemaan uudestaan.
 
Takkuisesti sain ladattua neljä videota tuubiin. Sitten se sivu vain tärräsi kun tuubiin yritti mennä. Tuota kesti kaks päivää. Kun tuubiin ei päässyt, aloin ladata kuvia. Niiden latailu sujuikin mukavammin. Aikaahan moisen kuvamäärän läpikäynti vei, mutta ei tarvinnut ihmetellä ilmoituksia uloskirjautumisesta jossain toisella sivustolla (kuten tuubi aina välillä väitti, vaikka tiesin 1000000%:n varmuudella, etten niin ollut tehnyt).
 
Viime aikojen compuropleemien vuoksi en uskaltanut käyttää konetta muuten, joten vaikka se olikin päällä paljon, niin en voinut edes tekstiä kirjoittaa. Harmittaahan tuo sillä viime vkl oli niin ihana, että siitä tahtoisi muistaa kaiken, mutta saas nähdä mitä enää muistan näin viikkoa myöhemmin. Ajatella, että siitä on jo viikko hurahtanut!
 
 
Erkkaripäivä
 
Viime lauantai valkeni sateettomana. Se oli kiva juttu, sillä edessä oli kävely vakkelle. Pakkasin mukaan sadevermeet, vaikka mieli olisi tehnyt jättää ne kotiin kun just silloin ei satanut. Mutta erkkari oli ulkona, joten...
 
Matka vakkelle oli hikinen. Vaikkei satanut, niin paidat olivat märät kun päästiin bussipysäkille. Se oli inhottava tunne! Ei vaan kuin pois takki ja kuivatteluyrityksiä paidoille. Aivan, mulla oli päällä kaks paitaa kun en voinut tietää, että tarkeninko pelkällä islisedustuspaidalla. Heitin sen päälle sen lilan paidan, jota oon käyttänyt näyttelyissä. Reppuun en viittinyt laittaa sitä, ettei se menisi ryppyyn.
 
Tico mokoma pelästytti yhden ihmisen kun mentiin bussiin. Sillä oli hihna tosi lyhyellä, mutta silti sen onnistui hypätä ensimmäisen ihmisen syliin, joka vaan tuli Ticoa vastaan. Kiskaisin äkkiä otuksen takaisin käytävälle ja kysyin siltä, että mitä se oikein meinasi. Se oli niin yllättävä veto Ticolta, etten tajunnut pyytää anteeksi Ticon uhrilta. Eikä siihen käytävään kannata jäädä jumittamaan, että muut pääsee paikoilleen. Piti vaan äkkiä päästä vaunupaikalle. En enää muista, että miten Ticon matka meni, mutta mitään isompia ropleemia ei ollut. Ehkä se oli vähän levoton tai sitten ei.
 
Juna-asemalla taas yritin kuivattaa paitoja. Laitoin pojat kiinni tolppaan, repun maahan ja toivoin, että paidat kuivuisivat. Koko junamatkan istuin niin, ettei selkä ollut kiinni penkissä. Jotenkin nolotti ajatus mennä erkkariin märillä paidoilla. Onneksi niistä tuli kuivannäköiset, joten ainakaan päällisin puolin ei voinut nähdä mun aamuista “suihkua”.
 
Matka meni ihan kivasti. Vaunussa oli yksi villistyttö. Alkuun poikia se kiinnosti, mutta kyllä ne siitä rauhoittuivat. Ihmettelin, että MITÄ oikein täytyy tehdä, että lipunoston yhteydessä annetaan paikka siihen tilavampaan? Mun paikka oli käytäväpaikka (!). Siis kahden koiran kanssa matkaavalle annettiin käytäväpaikka, vaikka tilavammassa ikkunapaikassa ei ollut ketään!!!? En tajua moista. Mä tietty menin ikkunapaikalle ja aina aseman tullessa jännäsin, että tuleeko häätö. Paikan panttaamisen olisin ymmärtänyt jos se olisi varattu, vaan eipä ollut. Saatiin olla siinä koko matka.
 
Kun kuulutus ilmoitti junan saapuvan Tampereelle, niin menin odottamaan oven viereen. Olin siinä keskellä ja yritin selvittää kurkkimalla, että kummalla puolella laituri olisi. Ticokin yritti selvittää, sillä se pomppi ikkunasta ikkunaan kuin superpallo. Jomi ihmetteli Ticon touhua.
 
Liekö Ticon esimerkistä Jomi rohkaistui, sillä se hyppäsi ite junaan ja junasta ulos. Kyllähän pieni oli vähän, että juupas, eipäs, mutta kuitenkin hyppäsi ite, eikä mun tarvinnut auttaa sitä ollenkaan. Ticohan menee raput ite kumpaankin suuntaan.
 
Tkamu oli meitä vastassa ja sitten suunnistettiin kohti autoa. Sony oli jo erkkaripaikalla häkissä venaamassa. Sony oli kuulemma ollut tosi nätisti ja se oli kiva kuulla. Kiitti vielä tkamulle, että malttoi viettää illan Sonyn kanssa omien koiriensa sijasta :) Hih, enpä olisi arvannut, että silloin kun hoivasin päivän verran tkamun vaavia, että hän hoivaisi joskus mun vaavia. Jos joku olisi tuolloin sanonut mulle, että vielä joku päivä lykkään hänelle koirani, niin en olisi keksinyt yhtäkään syytä tehdä niin. Siispä koskaan ei voi tietää mitä tuleman pitää.
 
Sony sai seuraa häkkiinsä ja mä hain poikien numerot. Käytin poikia kävelyllä. Sonya yksin ja Ticoa & Jomia yhtä aikaa. Sitten tietty piti kaivaa kamera esiin ja alkaa zoomailla koiria.
 
Erkkari alkoi ikäänkuin varkain. Tuntui jotenkin hassulta nähdä kehän pyörivän ilman, että olin kuullut mitään huutelua tyylin, että seuraavaksi islanninlammaskoira. Eipä sillä, en mä ollut ihan kehän vieressäkään, mutta silti.
 
Nappasin junnuni mukaan ja menin kehän lähelle. Ilman kameraa, kun en tiennyt, että minne olisin tunkenut sen kehän ajaksi. Poikien häkki oli hyvän matkan päässä kehästä, että ei senkään päälle sitä voinut heittää. Toisaalta kaukainen etäisyys oli hyvä (ei haitannut jos joku keksi alkaa haukkumaan kun olin jonkun kanssa kehässä) ja toisaalta taas ei. Oli kestettävä kehän seuraamista ilman kameraa.
 
Kun oma vuoro koitti, niin tiesin, että tuomari oli hidas arvostelija. Eikä se haitannut mua, sillä mihinkään ei ollut kiire. Mitään yhteisympyrää ei ollut vaan koiria seisotettiin hetki ja sen jälkeen tuomari arvosteli koirat yksikseen. Se sisälsi iän kysymistä, tutkimista, seisotusta, ympyrän juoksua ja seisotusta. Jomi oli kehässä todella hienosti! Olin kyllä niiiiiii-in iloinen, että se seisoi paikoillaan niin kauan kuin piti eikä mun tarvinnut korjata kertaakaan. Okei, kerran käänsin Jomia, mutta se oli harkittu teko. Tuomaripöydän vieressä istui kuvaaja (kieli pitkällä odottelen hänen kuvasaalistaan nähtäville) ja sen takia seisotin ensin Jomia “väärinpäin”. Näin kuvaajalla oli parempi säänssi saada kuva naamasta arsen sijaan. Sitä sitten en tiedä, että menikö mun aie silti pilalle ja Jomin arsen sijasta oli tarjolla oma... Siispä hetki väärinpäin seisotusta ja sitten kääntö, jotta tuomari sai nähdä Jomin hienon hännän. Mä oon kyllä ihan in loov sen puuhkan kanssa. Se on ihana! xD Jomi liikkui hyvin kun piti juosta se ympyrä. Jo se, että Jomi oli niin hienosti sai mut iloiseksi. Ja siihen päälle vielä ERI, niin OMG!
 
Siispä Jomin kanssa piti mennä vielä uudestaan kehään. Ensin taisi olla pari yhteiskierrosta, sitten seisotusta. Sen jälkeen tuomari vähän järjesteli koiria ja esitti jonkin pyynnön, jota ei heti tajuttu. Tuomari oli siirtänyt jättiksen meidän taakse ja jotenkin me ensin tajuttiin, että tuomari halusi meidän menevän yhdessä et. Ei, siitä ei ollut kyse. Tuomari halusi koirien juoksevan ympyrää eri suuntaan kuin yleensä. Kun en heti sitä tajunnut, niin Jomi juoksi hetken aikaa ulkopuolella. Sen hokattuani siirsin Jomin vauhdissa ympyrän sisäpuolelle ja samalla mietin, että mitenköhän se mahtaa juosta niin päin kun ei sitä oo ikinä mitenkään treenitty. Hyvin meni. Hyvin meni muutenkin, sillä 11 junnusta (kaikki eivät saaneet eriä) Jomi tuli toiseksi!!! Jättis komistus voitti junnut, eikä ihme, sillä on se komea poika! Onnea, jos en oo muistanut onnitella aiemmin!!! Jättis voitti Jomin, koska oli kehittyneempi, näin tuomari sanoi mulle. Enkä kitise vastaan, sillä asiahan on justiinsa niin. Se, että mun pieni Jomsku tuli toiseksi oli jo sinänsä ylitys mun odotuksille erkkarista (turkin vuoksi uskalsin vähän aatella EH:ta), mutta että vielä kaks ekaa sai SA:t, niin se on jo todella hyvin! En vaan tajua, että mitä tuomarit näkevät Jomissa, mutta kai se sitten on ulkoisesti hieno kun taas meni hyvin kehässä. Ja kai se Hesan tuomarikin “osasi asiansa” kun nyt erkkarissa kolmanneksi tuli se komea uros, jonka Jomi voitti Hesassa. Joo joo, tiedetään, että Jomi on vielä nuori ja sen pitää antaa kasvaa ja plaa plaa. Mä annankin sen kasvaa, mutta tuomarit ei ;D
 
Eipä mennyt homma, niin kuin olin ajatellut: haetaan väri, sitten Jomi häkkiin ja Tico ulos tuulettumaan. Sillä välin mä voisin kuvailla avo-pojat ja sitten Ticon kanssa kehään. Kun Jomi sai SA:n, niin sen kanssa piti vielä mennä kehään. Tästä kuulin kyllä kahdenlaisia versioita, joten kävin kysäisemässä asiaa näyttelytietopankilta. Joo, Jomin piti mennä vielä kehään. Höh, kun en tajunnut kysyä, että MILLOIN, sillä jos olisin tiennyt, että vasta PU-kehään, niin olisin voinut sittenkin kuvata avo-pojat. Meikä kun oletti, että ennen valiopoikia SA:t kisaisivat sertistä ja tälleen. Ei se sitten niin mennytkään, että näin perillä mä oon kehän kulusta :D
 
Avojen missaus harmittaa jo siksikin, että siellä oli Ticon toisen pentueen poika. Siitä olisi ollut kivaa saada kunnon kuvia paparazzausräpsyjen sijaan. Tämä poju oli pentueensa ainoa pitkäkarva. Silloin kun sen viimeksi näin 6 viikkoisena, herra oli musta. Nyt hän on komea punainen poika. Kivan kokoinen ja muutenkin näyttävä koiruus. Ja ihan ykköstä oli se, että tämä poju voitti avot!!! Onnea hirmuisesti :) )Pakko vielä kertoa, että ajoittain avokehässä oli varsin tiivis tunnelma. Jösses sitä mökää! Mahtoikohan siellä olla yhtään hiljaista poikaa tuolloin?)
 
Sittenpä oli tuon pojan isukin vuoro mennä kehään. Ticon kehäkäytöksen tietäen ja muutenkin en odottanut mitään isoja. “Jos EH saatais, niin se olisi tosi hyvin”, aattelin. Tkamu esitti mun turkkipallon. Kehään mennessä se oli haukkunut ja katoin vähän huolestuneena, että voi ei. Sen jälkeen oli kyllä ihan nätisti. Jälkeenpäin kuulin, että siitä heidän edestä oli mennyt yksi kehään koiransa kanssa. Oli kuulemma tullut “ihan puskista” ja tietty koira Sonyn puolella ja tietty “ihan sen nenän edestä”. Siis en ihmettele, että Sony haukkui tuolloin.
 
Tkamu esitti Sonyn tosi hienosti. Sony malttoi seistä ja liikkuikin hyvin. Tuomari alkoi selittämään jotain tkamulle ja kehäsihteerikin näytti osallistuvan juttuun. “Jaa, taas Sonyn väristä :D”, aattelin. Enkä ollut ihan väärässä, sillä värin vuoksi Sonylle annettiin EH. Mutta ei turkinvärin, vaan nenänvärin. Voihan nenä! En voinut olla sanomatta tuota xD Siis tuomarin mielestä Sonylla olisi pitänyt olla musta nenä. Aijaa, musta Sonylle ei edes sovi musta nenä ja vaaleammalla koiralla saa olla vaaleampi nenä. Mua ei harmittanut, että nenänväri laski Sonyn arvosanaa (kuulemma kaikkia vaaleanenäisiä rokotettiin väärästä väristä). Mua huvitti se! Se oli jotenkin niin hupaisaa :D Ja parempi näin, sillä muuten olisi voinut tulla esitysongelmia jos Sonykin olisi lähetetty paras uros kehään.
 
Ticon kohdalla tuomari kysyi ikää ja tutki Ticoa. Tico OLI HILJAA!!! Mahtavaa! Virtanen seisoikin hyvin ja vielä liikkui ilman lisäkommentteja, siis ihan ykköstä!!! Tico sai ERIn, wuhuu :)
 
Kilpailuluokassa me ei kauaa vanhettu. En enää muista, että kierrettiinkö mitään yhteisympyrää vai oliko se vaan, että hetki oltiin kehässä seisomassa. Ihan sama, hyvin oli silti mennyt ja iloisin mielin hakemaan Jomia.
 
Takaisin tullessa odotti oikein mieluisa ylläri, sillä juuri valiohin siirtynyt nallekarhu oli voittanut valiot! Johan oli hieno aloitus valioluokassa! :) Jibbii!!!
 
PU-kehässä Jomi ei sijoittunut. Taaskaan en muista, että juostiinko me siellä yhtään vaiko ei. Kun tuli lupa lähteä kehästä, niin kiireellä hain kamerani. Sillä välin nallekarhu oli voittanut urokset, mahtavaa!!! Mahtoi omistaja olla ihan kuutamolla kun hänen juuri valioitunut poju jätti taakseen kehäkettuja. Voin kyllä aika hyvin kuvitella, että miltä tuntuu kun tapahtuu jotain erittäin odottamatonta.
Siis tämä poju tulisi olemaan joko erkkarin vsp tai rop!!! Vaikkei kyseessä ollutkaan oma koira, niin olin kyllä todella iloinen nallekarhun voitosta :) Ja myöskin jännäsin, että mitä se tulisi lopulta olemaan.
 
Sitä ennen piti jännätä, että kenet nallekarhu sai vastaansa. Tulos oli jotenkin piristävä, sillä taaskin voiton vei sellainen vähemmän kehissä pyörinyt tyttönen. Tämäkin jätti taakseen kehäkettuja. Olen aina pitänyt tuota tyttöä todella nättinä. Nallekarhu ja tuo tyttö olivat mielestäni oikein sopusuhtaisa pari. Peukutin nallen puolesta, sillä he olivat vähän enemmän tuttuja mulle. Muuten kyllä oli sinänsä se ja sama, että kummalle roppi ropsahtaisi, kun molemmat on niin hienoja koiria! :) Nallekarhu ei jaksanut laittaa parastaan kehässä. Oli selvästi väsynyt. Liekö tässä syy vai olisiko asia ollut muutenkin niin, että nallekarhu sai VSP:n? Oli miten oli, niin tulos on silti ihan mielettömän UPEA!!! Sanoinkin yhdelle siinä kehän laidalla, että jos olisin ite tuossa tilanteessa, niin mulle olisi se ja sama, että kumpi sieltä tulisi, sillä molemmat ovat ihan mielettömän upeita tuloksia! Mahdottomasti onnea tämän vuoden erkkarin kunkkuparille!!! Olen todella iloinen molempien koiruuksien ja niiden omistajien puolesta :) ONNEA :)
 
ONNEA myöskin tkamun junnulle, joka oli ROP-juniori!!! Olen iloinen heidänkin puolestaan. Tkamu on huipputyyppi, joten ei hänen menestymisestään voi olla muuta kuin iloinen! :) Hymy suupielessä kirjoitan tätä tekstiä, sillä oli niin kiva päivä ja ennen kaikkea oli hienoa, että autottomana aasina pääsi paikalle. Kiitokset ja kumarrukset tkamulle, jälleen kerran <3
 
Kun tuli kasvattajaluokkien aika, meikä hävisi kehän laidalta. Kun kukaan ei oo vieläkään lahjoittanut mulle sitä semiputkea, niin mun kameralla ei niissä kinkereissä tehnyt mitään. Mähän en edes voinut ottaa yleiskuvaa luokkavoittajista, sillä nipin napin sain kuvaan mahtumaan kolme. Tokihan olisin voinut seurata geimejä kamerattomana, mutta aattelin mennä laittamaan kamoja jo valmiiksi kasaan, niin lähtö sujuisi sitten nopsaan.
 
Ennen kamojen kasausta ostin kolme kalenteria, joiden kannessa on mun isoset! Se viime jussina otettu kukkakuva kelpasi ihan kalenterin kanteen :) Sitten ostin naruleluja ja munkin ja sämpylän.
 
 
             kalenteri-normal.jpg
                              Vuoden 2014 kalenterin kansikuvapojat!
 
 
Mun suunnitelmiin tuli mahdottoman ihana muutos. Olin saanut pojat ulos häkistä ja sitonut ne kiinni. Repun olin jo pakannut (ja häätänyt hämyrit repusta. En kyllä enää ikinä neverever jätä reppua auki) ja aloin käydä häkin kimppuun kun multa tultiin kysymään, että oliko mulla Tico. Myöntävän vastauksen jälkeen koiransa kanssa ollut henkilö kysyi, että saisiko nähdä sen. Hänellä oli Ticon poika! :) Tokihan Ticon sai nähdä. Kaivoin kameran repusta sanoen, että haluan koittaa ottaa kuvia pojasta.
 
Pojusta löytyi paljon ticomaisuutta: oli komeat tuplat, kuten isällään ja muutenkin olemus oli ticomainen. Mieleen tuli Sonyn velipoika, joka oli vaan astetta vaaleampi. Ulkonäköön se yhdennäköisyys sitten jääkin, sillä poju on kuulemma aika rauhallinen (oho xD). Ei syty yhtä helposti kuin isänsä, siispä motivoiminen tekemiseen tuottaa joskus päänvaivaa. Poju on kova käyttämään etutassujaan. Tätä ominaisuutta omistaja oli ihmetellyt. Ilmeisesti Ticolta tuo ominaisuus on tullut, sillä niin sekin on kova käyttämään etutassujaan. Hauskaa! :D Ehkä tämä tassujuttu on periytynyt, mutta ei se, että ollaan sporttikoiria monta vuotta. Kolmevuotias poju näytti urosmaisemmalta kuin isänsä samanikäisenä. Yksi asia kyllä on todella kummallinen. Poju kuulemma painaa 13 kg. Sitä oli hyvinhyvin vaikeaa uskoa, sillä Jomi painaa 13,5 ja on selkeästi pienempi kooltaan. Siis että häh???
 
Oli kyllä niin mahtavaa saada nähdä tämäkin poju livenä! :) 6 viikkoisena senkin näin viimeksi. Vaikka pojulla ei oo enää pallukoita kivesvian vuoksi, niin silti koiruuteen ollaan oltu hyvin tyytyväisiä. Harmillinen juttu tuo kivesvika, mutta onneksi on muuten ollut terve :) Todella mahtavaa, että tuo omistaja tuli juttusille :)
 
Käytiin viemässä tkamun roppi-junnu hänen äipälleen ja sitten haettiin sapuskaa. Mun piti päättää, että syötiinkö me kiinalaista vaiko heseä. Päädyin kiinalaiseen, sillä sapuskaa tartti seuraavanakin päivänä ja todennäköisesti Hesejä oli helpompaa löytää matkan varrelta.
 
Koirien ja sapuskojen kanssa mentiin tkamun vanhempien asuntoon. Tkamun omassa kämpässä olisi saattanut tulla tiivis tunnelma ;) Isoset kävivät kierroksilla. Toinen alkoi haukkua ja toinen myös. Olin jo varautunut siihen, että mitä tilanteesta seurasi. Alkoivat näykkiä toisiaan. Äkkiä kiinni turvavöistä, hetken timeoutti ja sen jälkeen ei ollut mitään. Tuo on noille kahdelle kompastuskivi jos käyvät ylikierroksilla ja sitten alkavat haukkua. Muuten tulevat toimeen aivan loistavasti.
 
Syötiin kiinalaiset. Mä ahdoin koko annoksen kupuuni, vaikka vähempikin olisi riittänyt. Edessä oleva lenkki toi mieleen kuvan, jossa pyörin lenkillä. Olo oli todella täysi, burb!
 
Tehtiin pieni lenkki lähellä olevalle järvelle. Siellä Sony pääsi uimaan fleksin kanssa. Viisi metriä tuntui yllättävän lyhyeltä. Jomikin kävi uimassa. Tico ei innostunut ajatuksesta. Vähän taisi kahlailla. Oli kyllä todella kivassa maastossa tehty iltalenkki :)
 
Sen jälkeen annettiin pojille sapuskaa. Taisi olla jotain jänskätystä kun eivät syöneet kaikkea. Kotonahan ei koskaan jää ruokaa syömättä. Hyvä, jos vähemmästäkin tuli kylläinen olo. Tosin siltä ei tuntunut kun pummivat meiltä jäätelöä meidän syödessä suklaatuutteja ;)
 
Tokihan se piti jonkin verran riehuakin. Juoksemiseen sisällä oli enemmän lääniä kuin omassa möksässä, mutta liukkaat lattiat vaikeuttivat menoa. Asunto oli todella koiramyönteinen ja pojat käyttivät häpeilemättä hyväksi lupaa olla lattiaa ylempänä. Kyllähän ne saavat olla kotonakin. Omasta sängystä oon turrikat häätänyt, sillä en halua nukkua hiekkalaatikossa kurakelien aikaan. Talvipakkasilla se olisi jopa ihanaa, että turrikat olisivat samassa sängyssä, mutta ei niin voi tehdä.
 
Ilta meni jutellessa, koirien touhuja katellessa ja töllöäkin yritettiin katella, mutta sieltä ei tullut mitään järkevää.
 
Täältä löytyy erkkarikuvia. Harmi, että urokset jäivät kuvaamatta, mutta toisaalta se helpotti mun hommaa kun oli vähemmän tunnistettavaa ;)
 
Ja ennen päivän vaihtumista tuomarin sanat mun pojista. Tuomarina oli Wilma Roem Alankomaista.
 
Jomi
 
“12 months. Well developed for the age. Excellent type. Masculine head with beautiful expression. Nice eyes & ears. Good pigmentation. Has to develope in ribcage. Well angulated in front & rear. Good tailcarriage. Double dewclaws. Moves well. Very good presentation.”  ERI SA ja junnujen kakkonen
 
 
Sony
 
4 years old male. Excellent type. Beautiful condition, but should have black nose. Beautiful masculine head, with nice expression. Good ribcage. Double dewclaws. Nice presentation. Good angulation in front & rear. Nice tailcarriage. Moves with good drive a bit wide in elbows.” EH
 
 
Tico
 
“7 years old male. Short haired. Very good type, but I´d like more bone on him. Nice masculine head, with good eyes & ears. Well developed ribcage. Double dewclaws. Well developed in front, bit steep in the rear. Moves with bit short steps.”  ERI
 
 
Kehäsihteerille kiitosta helposti luettavasta käsialasta :)
 
 
 
Rotumestiksien päivä
 
Pojat taisivat tietää, että siinä paikassa ei ollut sänkykielto voimassa, sillä herättyäni näin mun vieressä karvapallot. Tico nukkui lattialla. Kello oli soimassa seiskalta ja siihen oli vielä puolisen tuntia aikaa. Käänsin kylkeä ja koitin jatkaa unia. Pojat tietty olivat huomanneet mun silmien aukaisun ja alkoivat viipottaa pitkin kämppää. Siis se oli “paati paati” heti aamusta. Pöhköt :D
 
Aamulenkki meni taas ihanissa maisemissa. Uintimahdollisuuskin oli taas tarjolla. Karvapallot jonkin verran uivat. Näin jälkeenpäin voin vain ihmetellä, että miten ne kaikki olivat ilman hihnaa. Yhdessä vaiheessa jompikumpi isosista keksi alkaa haukkua. Siihen lähti toinenkin mukaan ja kohta kaikki hilpaisivat ties minne. Se oli jäätävä tunne kun ihan yhtäkkiä ei ollut koiran koiraa näkyvissä. Ne vaan lähtivät eikä auttanut vaikka perään huusi. Ei mennyt kauaa kun taas kohta toohottivat takaisin. Jomi teki jonkun oman kierroksen ennen paluuta. Huh, että ei tapahtunut mitään ihmeempää!
 
Sony näki linnun ja alkoi haukkua sitä niin raivokkaasti, että multa lipesi ote hihnasta. Hetken aikaa Sony juoksi linnun perässä päätään aukoen. Että tämmöinen aamulenkki!
 
Maittavan aamiaisen jälkeen olikin aika lähteä kohti hallia. Mua ei jännittänyt yhtään tuleva kisailu. Mulla ei ollut mitään odotuksia kisoista enää kun olin kuullut, ettei voi saada edes epävirallista rallytunnusta vaikka pisteet riittäisikin ykköstulokseen. Senhän takia mä olin hikihatussa tunkenut koiriani kahteen kisaan ennen tätä. Mutta tavallaan se oli ollut turhaa hommaa, joten enää ei sinänsä ollut väliä, että miten kisat meni. Ja kun Sonykin oli nyt sellainen, niin...
 
Hallilla oli kiva pienehkö ulkoaitaus, jonne laitoin pojat siksi aikaa kun vein kamoja halliin. Sielläpä ne pölhöt sitten haukkua louskuttivat “hylkäämistään”. Joo, elämä on kovaa ja sitä rataa... ;)
 
Ensin kisattiin agissa möllit, ykköset ja kolmoset. Enpä ollut aiemmin tajunnut, että miten paljon isliksiä kisaa kolmosluokassa! Vautsi vau!
 
Täällä on kuvia agilitaavista koirista. Jälkeenpäin oon ihmetellyt, että miksen tajunnut ottaa hallissa pois VVS kamerasta? Noh, tyhmyydestä sakotetaan ;)
 
Rallyssakin oli ensin möllit ennen aloa. Seinältä olin voinut jo ennakkoon nähdä, ettei ollut peruuttavaa askelsarjaa, huh. Askelsarja eteenpäin oli ja mä taidan ottaa liian pitkiä askeleita, sillä harpoin seuraavalle kyltille kun tutustuin rataan :D Sanoin asiasta ja kylttiä siirrettiin jonkin verran. Ei se kyllä juurikaan mua auttanut. Päätin koittaa ottaa lyhyempiä askeleita ja samalla toivoa, etteivät ne olisi liian lyhyitä.
 
Alossa oli viisi islistä. Tico oli eka, joka sai mennä seuraavanlaisen radan: askelsarja eteen –> istu, koiran kierto –> 270 v –> juoksuun –> spiraali o –> käännös v –> normivauhti –> pujottelu –> eteen, istu, takaa, liikkeelle istumatta –> täyskäännös v –> käännös o –> askel o –> liikkeestä maahan. Muistinkohan kaiken oikein? Jotain tollasta se oli.
 
Näin liki viikko myöhemmin Ticon radasta muistan, että sitä sai himmata koko ajan. Näkymätöntä jarrua piti painaa, jottei koiruus olisi viipottanut omaa rataa mun edellä. Aina kyltin tullessa piti koittaa jo hyvissä ajoin viestittää Ticolle, että nyt tarttis alkaa pysähtyä ja malttaa tehdä jotain. Liikkeestä maahan se meni vinoon.
 
Yksi koira välissä ennen Sonya. Rataan menee about 2 minsaa, joten ei siinä ehtinyt tekemään muuta kuin vaihtamaan koiralle valjaiden sijasta pannan ja menoksi. Iso apu oli se, että tkamu otti koirat ulos ennen niiden vuoroa ja vähän kävelytti niitä. Kiitti taas :)
 
Sonyn radasta en muista juurikaan muuta kuin hyvän fiiliksen, joka tuli mulle heti, kun huomasin, että Sony lähti kivasti mukaan jo heti alussa. Mä olin ihan fiiliksissä, ettei se ollut perässä vedettävä lahna vaan sillä oli kivaa :)
 
Ehkä sitten olin liian fiiliksissä, sillä möhlin Jomin radan totaalisesti. Ite suorituksen aikana en sitä huomannut / tajunnut. Joitakin vinotuksia kyllä oli ja liikkeestä maahan se ei heti mennyt. Radan jälkeen mulla oli kiva fiilis. Ja suu tuntui kuivalta kaiken höpöttämisen jälkeen ;)
 
Niin, mitä sitten siellä radalla tein, niin jää mulle mysteeriksi. Onhan lappuun merkattu kolme miinuskymppiä ja jotain muuta, mutta en osaa muistaa, että mistä ne kaks kymppiä olisivat tulleet. Yksi on varmaan liikkeestä maahan ja kai siinä olisi voinut uusia, mutta niin... Jomi sai 35 virhepistettä, eli jäi vitosen alle ykköstuloksesta. JOS tämän kisan pisteet olisivat sittenkin merkanneet jotain, niin olisi kyllä harmittanut kun niin vähästä jäi kiinni. Nyt ei harmittanut vaan nolotti, ettei ollut malttanut keskittyä Jomin rataan kunnolla ;)
 
Sony sai 79 pistettä. Ai niin, tuo pujottelun jälkeinen kyltti, niin siinä Sony ei lähtenyt kiertämään mun takaa heti, vaan meni nuuskimaan kylttiä. Noh, jostain ne miinukset tulivat kun tuomari oli niin kirjannut. Kivaa oli silti, että Sony tuli kivasti mukana :)
 
Tico, jonka ohjaaminen tuntui kaikkein rankimmalta just sen takia kun sitä sai koko ajan jarrutella, sai 97 pistettä! Hienon kontaktin vuoksi se oli tuomarin suosikki! Multa kyllä meni ihan ohi tuo “hieno kontakti” kai siksi kun keskityin vaan jarruttelemaan Ticoa. Ehkä se sitten näytti siltä, että poju tuli hienossa kontaktissa vaikka todellisuudessa se olisi halunnut viipottaa nopeampaan. Tico sitten tuli toiseksi. Voittaja nappasi yhden pisteen enemmän, onnea vaan rotumestarille, jos näkee tämän :)
 
En osaa erotella, että mitä tuli palkinnoksi mistäkin kun oli tuomarin suosikkikassia, kakkosta ja kai kolmostakin. Anyway, pojat saivat lisää naruleluja (jos olisin tämän tiennyt, niin en olisi niitä ostanut) ja pari pussia kuivattuja kanan maksapaloja ja mahatikkuja.
 
Sitten vielä avokisat, johon tkamu pääsi osallistumaan vanhemman koiransa kanssa. Erkkaristahan jäi arvostelu saamatta kun sattui ikävä välikohtaus, jonka vuoksi koiruus sai tassuunsa haavan. Ontuvaa koiraa ei kannattanut viedä kehään. Harmillinen juttu, mutta onneksi ei ollut mikään iso hampaanjälki kun pääsi seuraavana päivänä kisaamaan. Tkamulla oli tavoitteena päästä läpi koko rata ja siinä he onnistuivat. Siinä missä Tico on ylivirittynyt kun tiedossa on tekemistä, niin tkamun vanhempi koira menee tässä ehkä pikkusen pakkasen puolelle. Tico voisi antaa osan innostaan tkamun koiralle, ei haittais mua ;)
 
Kun avon palkinnot oli jaettu, niin tuli jotenkin haikea olo tajutessaan, että nyt oli kaikki loppunut. Ihanaihanaihana vkl oli ohi ja paluu arkeen taas edessä, nyyh. Vasta tuolloin sen tajusi, että mitään muita juttuja ei ollut koko vkl:n aikana mielessä käynyt kuin islikset. Ihan kuin olisi ollut jossain ihanassa kuplassa koko vkl:n.
 
Hallille tuli myös se pieni ja ponteva paimentyttönen, jonka ukki Ticon on. Pentusen isukki on erkkarissa avo-pojat voittanut uros. Tico sai leikkiä pentusen kanssa. Oli oikein topakka tyttö kun ei välittänyt, vaikka ukki louskutti. Neiti louskutti takaisin :D
 
Kokeilin vähän Ticon kanssa agia kun tuli sellainen “tyhjä hetki”. Hypyt olivat matalat ja kepeissä verkko, mutta kyllä niistä mentiin. Samoin Tico meni renkaan, puomin ja pussin, että vielä se jotain muisti agiajoistaan.
 
Sää oli suosinut. Erkkarissa oli ollut aurinkoista, mutta tuuli oli vilvoittanut mukavasti. Vähän kyllä vilutti olla t-paidan kanssa, mutta pitihän sitä koittaa käyttää edustuspaitaa. Seuraavana päivänä oltiin hallilla, joten sade ei sinänsä olisi haitannut. Sateelta vältyttiin eikä ajoitus olisi voinut olla enää yhtään parempi, sillä sade alkoi kun meidän kotimatka alkoi. Siis nappiin meni!
 
Hesessä ei tarvinnut käydä, sillä saatiin evääksi ylijääneet sämpylät ja limutölkit. Sämpylöitä riitti kotiinkin vietäviksi. Niille kävi vähän köpelösti kun Tico oli yrittänyt syödä niitä muovin läpi mun käydessä veskissä. Taisi toisella olla kova nälkä, sillä Tico ei kyllä ole mikään ruokavaras noin niin kuin muuten.
 
Vaikka olikin hieno viikonloppu hienoinen ja sujuvine järjestelyineen, niin yksi asia jäi kaivelemaan. Kehät rullasivat sujuvasti niin erkkarissa kuin kisoissakin. Kaikin puolin sujuvasta toiminnasta suuri kiitos järjestäjille, jotka olivat tehneet paljon töitä tapahtumien eteen <3  Mutta se yksi asia... Suupielet menevät alaspäin kun en saanut kotiinviemiseksi uutta islisreppua :( Niitä piti olla tarjolla jo viime erkkarissa, mutta ilmeisesti niiden tilaaminen unohdettiin. Sitten niitä luvattiin täksi kevääksi ja sitten erkkariin, mutta eipä ollut. Harmi, jos tämä reppujuttu on nyt kokonaan kuopattu idea, sillä uusi ibägi olisi kiva juttu. Vaikka miten paikkailen sun muuta tuota nykyistä reppulia, niin ei se ikuisuutta kestä. Ajatus näyttelyreissusta tai muusta koirajutusta ilman ibägiä on... :(
 
Kiitokset tkamulle, jonka ansiosta tämä vkl oli meille mahdollinen! Oli ihan ykköstä saada olla mukana islismeiningeissä kaksi päivää :) <3 Onnea hänen komealle junnulle junnu-ropista ja onnea erkkarin ropille ja vespille :) Ja onnittelut myöskin kaikille tuloksiinsa tyytyväisille :) Täällä ainakin ollaan!
 
Ylläoleva teksti on kirjoitettu eilen. Luulin, että saisin päivitettyä bloksuani eilen, mutta erkkarikuvien järjestely ja koirien tunnistaminen vei tuntikaupalla aikaa. Tunnistamista vaikeutti sekin, että kun usein seisotukset kestivät aika kauan, niin mä aloin tähyillä ympärilleni ja tietty linssin läpi. Kuvia läpi käydessäni välillä piti pohtia ankarasti, että oliko kuva otettu kehässä vai kehän ulkopuolella olevasta koirasta. Sanon sen taas: digikuvaaminen on aivan liian helppoa :D