Semmoisia ovat olleet aamut ja illat viime aikoina. Ihanasta viileydestä on oikein nauttinut! Päivisin on ollut melko lämmintä, että ei kuitenkaan oo tarvinnut kylmässä hytistä. Mahdankohan mä enää muistaa mitään menneestä viikosta kun oon ollut viime aikoina melkoinen lukutoukka. Mulla on kolme enkunkielistä kirjaa, jotka tarttis palauttaa tuossa piakkoin. Yks niistä on ollut mulla kohta jo vuoden lainassa, mutta silti taitaa käydä niin, etten saa sitä luettua. Oon lukenut sitä sanakirja kourassa ja se on hidasta. En vaan voi ohittaa sanaa, jota en tiedä. Mulla on kyllä hyvä sanakirja, sillä ei oo ollut montaakaan sanaa, jota en olisi siitä kirjasta löytänyt!
 
Tiistai... joo... se oli ja meni. Mitäköhän siellä koulutuksessa oikein tehtiin? Hmm... Taidettiin aloittaa treenimällä niin, että koiraa piti käskyttää muualta kuin siitä “peruspaikasta”. Näin kaikille muille. Sonyn kanssa mun piti ottaa kaukoja. Sony vaihtoi asentoja ihan kivasti. Jopa seisominen meni ok. Välimatkaa ei voinut kasvattaa yhtä pitkäksi kuin mulla oli pihatreeneissä, sillä silloin Sony liikkui asentoa vaihtaessaan. Kun kouluttaja katteli (ja kehuikin) Sonya, niin se ehdotti, että oltais tultu tottisseminaariin, joka on kuun lopussa. Sanoin, että ajankohta on mulle huono.
 
Kaukojen jälkeen koiraa piti käskyttää niin, että teki jotain muuta kuin normaalisti. Mä käskytin Sonya juoksuvauhdissa ja istuminen ja maa menivät hyvin. Seisominen tökki. Oli mulla jotain muitakin poikkeavia käskytapoja, vaan en muista niitä... Sen muistan, että loppua kohden Sony alkoi taas mennä maahan, vaikka käsky olisi ollut mikä. Miksei voida treeniä ulkona? Vaikka ovi on auki, niin silti siellä on kuuma. Eikä ole ihmekään kun on aika pieni huone.
 
Koulutus päätettiin makoiluun. Jätin Sonyn fleksin kanssa makoilemaan. Olin Sonysta muutaman metrin päässä. Taaskaan blondiliini ei reagoinut kouluttajan sanomisiin tai tekemisiin. Toinen on edistynyt :) Makoilu päätettiin kutsumalla koira luo. Mä mietin, että kai mun täytyy ottaa Sonylta fleksi pois, kun eihän se voi semmoista mötikkää raahata perässään. Ennen kuin mun piti kutsua Sony, kuulin, että kouluttaja sanoi “käy palkkaamassa Sony ja ota fleksi pois”. Tein näin ja jäin lähemmäs seisomaan, mitä olin ollut makoilun aikana. Kouluttaja käski ottaa pari askelta taaksepäin ja mä sanoin etten uskalla kun siellä takana vähän matkan päässä oli eukku-uros treenimässä yksinoloa. Eukun omistaja sanoi, ettei hänen koiransa pääse kovin pitkälle. Mä sanoin, että Sony pääsee ja näytin kädessäni olevaa fleksiä. Kouluttaja innostui asiasta ja samalla mulle valkeni, että olin kuullut väärin. Mun olisi vaan tarvinnut löysätä fleksiä, eikä ottaa sitä pois. Kouluttaja sanoi olevansa ylpeä musta. Mua lähinnä harmitti tilapäinen mielenhäiriöni. Tiedä sitten mitä tuosta vielä seuraa kun menin ottamaan fleksin irti ;) Sony tuli hienosti sivulle kun sitä pyysin.
 
Torstaina en ollut Ticon kanssa koulutuksessa. Syy siihen on tosi tyhmä ja mietinkin, että kerronko sitä täällä, mutta menköön. Kai sen voi niputtaa samaan aasikategoriaan, jossa jo on mun ruohonleikkuu :D Keskiviikkona tein semmoista makaroonimössöä, johon tartti lisätä vaan vesi ja sitten antaa kiehua hiljaisella lämmöllä. Keittelin mössöä kolmosella hyvän aikaa ja tuntui, ettei kattilassa tapahtunut yhtään mitään. Pistin neloselle ja johan alkoi tapahtua – ehkä jopa liikaakin, kun pian makaroonit olivat kiinni kattilanpohjassa. Ne eivät olleet ehtineet vielä palaa. Totesin, että nyt sai riittää ja lappasin sapuskaa lautaselle. Syödessäni huomasin, että makaroonit olivatkin puoliraakoja. En piitannut siitä, vaan annoin sapuskan liukua pötsiini. Ehkei olisi pitänyt, sillä seuraavana päivänä oli masu solmussa. Totesin, että oli parempi lepäillä päivä, jotta selviää työvuorosta. How stupid one can be?
 
Hyvä, että lepäilin, sillä se oli ihan kamala yö! Alku oli ihan ok, mutta kun vaihdoin työhön, jossa oli vaivaiset 18 käämiä tehtävänä, niin siitä tuli yhtä helvettiä. Hyvällä koneella ne olisi saanut tehtyä noin puolessatoista tunnissa, ehkä jopa sen allekin. Tuon romun kanssa aikaa tuhraantui 2,5 tuntia! Syynä oli se, että kone muutti jatkuvasti hitsauskohdan numeroa. Joka kerta se oli eri. Ja kun se aina oli joku kymmenen numeroa isompi kuin edellinen, niin toki mä pienensin vauhtia, kun luulin numeroa liian isoksi. Vaan eipä se ollut liian iso ja lopetuskisko ei mennyt kohdilleen. Jäi vähän vajaaksi oikeasta paikastaan. Sitten aloin luottaa siihen, että sen numeron pitää olla vähintään niin iso, kuin se oli koneen pysähtyessä hitsauskohtaan. Ja ketut. Sitten alkoi lopetuskisko mennä yli. Siis ihan sama mitä mä tein, niin ketuiksi meni! Se romu osaa näyttää keskaria. Mä oon siitä ihan saletti! Melkein tuhersin jo itkua kun niin turhauttavalta taas tuntui koko työskentely. Oli suuuuuuuuuuri helpotus kun sain sen sarjan vihdoin valmiiksi.
 
Vaihdoin työn toiseen malliin. Siitä sain tehtyä yhden käämin, joka meni metikköön. Nyt lopetuskiskon paikka oli niin pahasti väärässä paikassa, että piti purkaa. Onneksi tässä työssä ei ollut lasketut kiskot, kuten oli ollut edellisessä mallissa. Aloin purkamaan käämiä. Kohta kone pysähtyi. Ihan ykskaks teki sen. Katoin, että oliko päälle menneet jotkin hätäSEIS –napit. Ei ollut. Olin vaan, että huoh, sammutin koneen ja menin tauolle.
 
Tauolta palattuani laitoin koneen päälle ja menin soittamaan huoltoon. Koneen näyttö oli pimeänä. Huoltomies tutki ja ihmetteli aikansa ja lopuksi totesi, että sulake oli palanut. Vähän sitä mäkin olin epäillyt kun niin ykskaks lakkasi toimimasta. Sulake vaihdettiin, laitoin koneen päälle ja olin juuri aikeissa alkaa laittamaan ohjelmaa uusiksi kun taas näyttö pimeni. Huoltooo.... Miekkonen tutki hetken ja sitten arveli, että muuntaja olisi mennyt ja siksi se polttaa sulakkeen nopeasti loppuun. Mä kysyin hieman toiveikkaana, että mahtoiko hän tietää, oliko koneesta koskaan vaihdettu muuntajaa? Arveli, että ei ollut. Olin toiveikas, sillä jospa se olisi jotenkin semmoinen osa, jota ei enää mistään saisi jajaja... Kysyin myös, että olisikohan sen edellisen sarjan aikana olleet ongelmat voineet ennakoida sulakkeen loppumista? “Mahdollisesti”, oli vastaus. Mulle taas oli kuin vastaus rukouksiin se, että kone ei enää toiminut. Mä olin aika loppu kun olin taas joutunut tappeleen sen koneen kanssa, enkä oikein olisi jaksanut enää käämiä. Kello oli noin neljä kun selvisi, ettei huoltomies voinut tehdä mitään koneelle sillä hetkellä. Mä päätin lähteä pois töistä. Joko otan nuo kaksi puuttuvaa tuntia omaan piikkiin tai sitten käytän aikapankista pari tuntia. Kattoo nyt.
 
Viikolla sain uuden cd:n postilaatikkooni. Joo-o, kyllä sen kannessa komeilee EJ:n nimi ja sitten myös on toinenkin nimi. Se on aivan hirveä lätty! Kuuntelin sen eilen ja se oli yhtä tuskaa. En oikein tiedä miten sitä sillisalaattia kuvailisi. Se on tosi outo. Siinä on niinku jotain teknomusaa ja sitten lauluosuudet on otettu EJ:n 70-luvun biiseistä. Siis kai semmoista sanotaan jonkinlaiseksi miksaukseksi. Emmä tiiä. Ainoa kiinnostava pointti kuuntelussa oli se, että kun yritti tunnistaa mistä biiseistä on revitty paloja siihen teknoon. Kyllä tämä lätty tuli kuunneltua sen ekan ja vikan kerran eilen. Tuntui, kuin koko cd olisi ollut vaan yhtä tappavan pitkää biisiä. Kun luin tuosta cd:stä, niin totesin, että evvk. Kummallisesti tuo lätty oli noussut brittilistan ykköseksi ja sitten munkin piti hommata se, jotta kuulisin millaisesta lätystä oli kyse. On kyllä harmillista, ettei kaupoista enää juurikaan saa cd-levyjä. Netistä piti tilata. Satuin olemaan liikkeellä johonkin kampanja-aikaan ja sain sitten tuon tavallista halvemmalla. Hyvä niin, sillä jokainen säästetty sentti on vaan plussaa tuon cd:n kohdalla. Britit ovat kyllä kummallisia kun tuollaisen levyn nostivat listaykköseksi... Tuota voisi verrata 2000-luvun Victim Of Loveksi, paitsi että, on paljonpaljon hirveämpi. Hrrrh!
 
Aamulla käytiin kävelemässä Vaalassa. Asuttiin siellä joskus. Äipältä olin kuullut, että seutu on muuttunut melkoisesti ja piti käydä tarkistamassa asia. Joo, meidän kämppää vastapäätä olleelle pellolle oli rakennettu joku rakennus, josta ei ilmennyt mikä se on. Asuntoja siinä tuskin oli, sillä se näytti jotenkin “niin viralliselta” matalan rauta-aidan kera. Olin myös kuullut, että meidän takapihalle oli annettu kasvaa iso koivu (asuttiin siis rivarissa). Kyllä siellä semmoinen oli. Kumma, että sen on annettu siihen kasvaa. Ite olisin nyppässyt sen taimen pois jo alkuunsa. Meidän aikoina siihen pihaan istutettiin kataja ja se on kasvanut ihan huikeesti. Naapurissa oli kai ollut tulipalo kun pihan ympäri oli poliisinauhaa ja katolla pressu. Vaalan asunto on paikka, jonne aina silloin tällöin tulee unissaan palattua. Muistan vieläkin miten kaikki huoneet olivat missäkin. Mielessäni pystyisin liikkumaan siellä vaikka heti. Tykkäsin kovin paikasta.
 
Lähdettiin tutkimusretkelle kun oli viileää, mutta parin tunnin aikana asteet ehtivät nousta ja paluumatka menikin varsin lämpimissä tunnelmissa. Jokos sitä uskaltaisi hehkuttaa miten ihanaa on ollut, ettei tämä ole ollut hellekesä?!!
 
Sonysta tuntuu nyt lähtevän vähän karvaa. Onkin hupaisaa kun oon harjannut Sonyn, niin Tico tulee siihen häntäänsä heiluttamaan sen näköisenä, että häntäkin voisi myös sukia. Harjailen sitten hetken Ticoakin, vaikkei sitä tarttiskaan. Höppänä, huomio kuin huomio kelpaa :D