Olin käynyt eilen kaupassa ja oli ihanaa ajatella, ettei tarttis käyttää pyörää muutamaan päivään. Vai pitikö sittenkin? Töissä oli käynyt sellainen tsägä, että olin saanut lukea lehden. Lehdessä oli hyvä tarjous ananaspurkeista. Ananasta on tullut syötyä viimeksi vuonna öööh?, eli se ei kuulu mun vakisyömisiin. Ei sillä, että se olisi pahaa. En vaan “osaa” ostaa sitä. Yks mikä on ihan saletti, niin ananaspurnukan pitää olla jääkaappikylmää. Lämmin ananasmehu on ällöä.
 
Kun tänä aamuna heräsin nuo ananakset kummittelivat mielessä. Päätin, etten jaksa lähteä niiden takia pyöräilemään. Ihan liian työlästä ja inhotti jättää koiratkin sen takia yksin.
 
Sen sijaan tankkasin kupuni ja pakkasin mukaan litran vettä. Ei pyörällä, ei, mutta kävellen kyllä. Siinä tulisi pojille kunnon lenkki, vähän erilaista sisältöä päivään ja olisi erilainen ympäristö treeniä. Siis paljon hyviä puolia. Hyväksi puoleksi en laskenut lämpöasteita, mutta pakko ne oli sitten kestää.
 
Kun oli arkiaamu ja suhteellisen aikaista, niin oletin, ettei me törmätä muihin koiriin. Vielä mitä! Silloin kun niitä ettii, jotta saisi ohitustreeniä, niin ei löydy karvaakaan, vaikka miten kääntelisi kiviä ja kantoja. Sitten kun ei välttis niitä haluaisi reissulleen osuvan, niin tietenkin silloin niitä tulee vastaan. Kai tää sitten on sitä karman lakia tai jottain...
 
Tosiaan jo aika alkumatkasta törmättiin kahteen koiraan. Isoset kävelivät hienosti. Jomi taas oli korvat alhaalla kiskomassa kohti kaveriaan. Ei siis ainakaan haukkunut niitä, joka on hyvä juttu!
 
Sittarilla laitoin koiruudet koppiin ja hain ananakset. Koppi on niin tilava, että sinne menee hyvin kolme koiraa :) Samaa mittailin kun viimeksi kävin rismassa Sonyn ja Jomin kanssa viikko sitten. Mahtavaa, että on mahdollisuus ottaa mukaan kaikki. Kopin tilavuudesta se ei ainakaan ole kiinni.
 
Jomi oli jäänyt ihan hiljaa kavereidensa kanssa kun piipahdin kaupassa. Mutta kun kaupan jälkeen otin Sonyn sieltä ulos, niin Jomi aloitti mökäämisen, vaikka sillä oli seurana Tico...
 
Ajatuksena oli ottaa tiistainen rata. Matkalla kauemmas kopista päätin kokeilla, että joko nyt Sony osasi 360 v. Ei osannut ei. Varma en oo, mutta tuntuu, että Sony ottaa häiriötä Jomin mökäämisestä. Noh, sitten treenin tuota käännöstä. Namien kanssa meni ok, mutta ilman nameja ei. Lopulta sain Sonylta onnistuneen namittoman suorituksen ja sitten äijä koppiin.
 
Eikä Ticokaan olisi saanut treeniä, jos Jomilta oltais kysytty... Tico ei näyttänyt välittävän Jomista. Rataa ei tullut tehtyä kun tilaa siinä autojen lähellä oli liian vähän. Ja sitten aina välillä parkista lähti joku auto pois, niin se meni sitten soveltamiseksi. Tehtiin mitä tehtiin, niin hyvin se meni.
 
Olin viemässä Ticoa koppiin kun mua lähestyi vanhempi mieshenkilö. Se halusi kysyä multa, että miten mä olin oikein saanut mun koirat olemaan kopissa niin nätisti. Mietin hetken, että mitenkäs se sitten olikaan mennyt. En muistanut, että oltiinko sitä jotenkin erikseen treenitty isosten kanssa. Sanoin vaan, että ne on alusta asti olleet sellaisia. Lisäsin, että yksi oli vielä tosi nuori ja sillä oli vähän ongelmia asian kanssa. Miehellä oli partis ja se kuulemma olisi tullut kopista läpi. Enpä tiedä, sillä koppi on vahvaa tekoa.
 
Jominkin kanssa tuli otettua vähän sitä sun tätä. Sama se sinänsä kunhan nyt jotakin treeniä oli vähän erilaisessa ympäristössä ja silleen.
 
Sitten oli taas Sonyn vuoro ja 360 v saatiin sujumaan paremmin. Sen sijaan peruuttava askelsarja oli just niin kamala kuin kisoissa. Jätti kummallisen hajuraon kun piti tulla eteen istumaan. Voi toista.
 
Tämän jälkeen Jomi sai jäädä koppiin yksin. Nyt oli loistava tilaisuus treeniä asiaa, sillä tuskin ketään haittasi Jomin mökääminen. Ei kuitenkaan oltu ihan oven vieressä ja toiseksi oli niin paljon muutakin ääntä.
 
Tuntui, että Jomi hoksasi nopeasti mun suunnitelmat, joten en voinut toistaa vain yhtä ja samaa. Mun piti muuttaa koko ajan treeniä, jotta näin, että oliko se tajunnut mitä siltä halusin.
 
Tosiaan ensin ajattelin, että kävelen vaan suoraan pois kopilta pysytellen koko ajan Jomin näköpiirissä. Parkkeerasin yhdelle nurtsille odottamaan, että koska poju hiljenee. Sitten kun se hiljeni, kävin palkkaamassa sitä. Pian se oli sitten sitä, että Jomi haukkui aina niin kauan, kunnes pääsin sille nurtsille. En ehtinyt olla kuin hetken, niin Jomi jo hiljeni. Silti se mökäsi kun taas lähdin isosten kanssa (palkkaamisen jälkeen). Tavoitteena kun oli, että saisin poistua kopilta hiljaisuudessa.
 
Kyllä siihen aikaa meni, mutta lopulta pääsin kiertämään isosten kanssa pienen ympyrän täydessä hiljaisuudessa! :) Siitä tuli niin hyvä fiilis kun vihdoinkin sain poistua kopilta ilman, että Jomi alkoi mökäämään, että melkein teki mieli juosta se kierros, jotta pääsin palkkaamaan pientä.
 
Juotin pojat. Siinä sitten menikin viimeiset vesipisarat. Tällä kertaa mulla oli mukana litra vettä, mutta en tiedä paljonko sitä todellisuudessa meni, sillä äijät onnistuivat kaatamaan kupin kun niille annoin vettä ennen kauppaan menoa. Isoset jätin kiinni tolppaan ja kävin ottamassa Jomin kanssa jotain pientä, ennen kuin päästiin aloittamaan kotimatka.
 
Eipä oltu päästy kovin kauas sittarilta kun huomasin Jomin vähän junnaavan takana. Se näytti vähän säpsähtelevän. Vedin vähän, että tulisi nopeampaa ja sitten näin maassa kyyn! Se oli niin huvittavaa kun Jomi näki seuraavan kerran kakkakasan: pieni alkoi lähestyä sitä silleen säpsähdellen, siis luuli kakkakasaa kyyksi :D Onneksi se typerä kärmes ei ehtinyt puremaan yhtäkään mun koiraa! Mihin niitäkin tarttee? Mun mielestä niitten ei tarttis olla rauhoitettuja hpmh.
 
Sony on kuin sellainen varpu, jolla etitään vettä. Se tietää mistä sitä löytyy. Tulomatkalla se veti jokaisesta kohdasta kohti litsiä, josta vaan olisi päässyt uimaan. Sony kyllä tietää ne reitit kun ollaan joskus asuttu niillä main. Kotimatkalla sitten toteutin herran toiveen ja poikettiin litsin rantaan. Sidoin Ticon ja Jomin puuhun ja menin Sonyn kanssa veden lähelle. Jomi oli hiljaa! Liekö tuuria, vai...? Anyway, turkkipallo meni veteen, ui ja heittelin sille hetken keppiä.
 
Sitten oli Ticon vuoro (Jomi edelleen hiljaa!). Alkuun Tico näykki vettä. Heittelin hetken aikaa Ticon kanssa keppiä, jotta saisi sekin viilennystä.
 
Jomi oli ihan hiljaa, mutta Sonya tuntui harmittavan kun toiset sai uida, mutta hän ei. Se kun piti sellaista puhinan ja haukkumisen välimaastosta löytyvää ääntä kun Tico pääsi veteen. Samaa ääntä blondiliini piti kun Jomi sai tutustua veteen.
 
Jomin kohdalla vähän harmitti, ettei mulla ollut mukana edes luuria, jolla olisi voinut taltioida edes huonolaatuisen videopätkän. Jomi oli niin hupaisa. Ensin se vähän arasteli rantaa kohti tulevia aaltoja. Sitten se rohkaistui ja alkoi metsästämään aaltoja :D Jomi loikki pitkin rantaviivaa ja yritti saada aaltoja kiinni. Sitä kai harmitti, ettei se saanut, kun välillä kuului murinaa. Hassu. Siinä rannalla kävi kyllä ihana ja viilentävä tuulenvire.
 
Reissuun meni 4,5 tuntia. Nyt reissusta on kulunut reilut 6 tuntia ja tällä kertaa Sony ei oo niin eloton kuin viime perjantaina. Olihan tämä matkallisesti lyhyempi reissu, vaikka aikaa menikin liki yhtä paljon. Kaikki nukkuu nyt, mutta tiedän, että jos tästä nousisin, niin jokainen turrikka pomppaisi ylös, Sony mukaan lukien.
 
Piipahdin tänään ylhäällä. Olin yllättynyt kun Jomi meni ne portaat ja ylös ja vielä enemmän yllätyin kun se tuli ne ihan ite alas ilman sen kummempia pelkoja. Ei nuokaan portaat ole maailman helpoimmat. Ovat aika jyrkät ja kapeat. Luultavasti ne on ne isot välit, joita Jomi kammoksuu ylätasanteen portaissa. Näissä rapuissa ei oo sellaisia välejä.
 
Neljän aikaan tuli kova sadekuuro. Enää arska ei helota täysillä ja näyttää tosi pilviseltä. Luulisi, että ulkona olisi ihan vilpoista kun kattoo ikkunasta ulos. Ja pah, sillä mittari näyttää +24!
 
Jospa saisi aikaiseksi mentyä sittarille joka aamuna tänä vkl kun ei oo sen isompia menoja. On ihana reissuton vkl! Ja koitan saada aikaiseksi tehtyä yhden postauksen, jota oon pyöritellyt mielessä jo yli kuukauden. Ei vaan oo ehtinyt syventyä mihinkään ylimääräiseen.