Aamulla mettäiltiin kolme tuntia kameran kanssa. Eipä oikein tullut hyviä kuvia. Valoa oli liian vähän. Aurinko paistoi ja iloisena aattelin, että pääsen koirakouluun kun sääkin on niin mukava (huonolla säällä sitä ei ole).
 
Aamutoimien yms. jälkeen menin nukkumaan kun en muutakaan keksinyt. Heräsin pariin ulvahdukseen. Salamana katsomaan mikä oli hätänä. Ei onneksi ollut mitään vakavaa. Sony oli jostain syystä vääntänyt pari pökälettä!? Kai olivat sen verran isoja, että ihan sattui. Löysällä maha ei ollut, eikä ulkoiluväli ollut ollut mitenkään tavanomaista pidempi. Itseasiassa siihen mennessä oli kulunut 7,5 tuntia edellisestä ulkoilusta, että enpä sitten tiedä miksi teki sisälle...
 
Sää oli muuttunut pilviseksi ja hieman mietitytti onko koirakoulua tänään vaiko ei. Ajattelin kuitenkin mennä sinne, sillä jos ei muuta niin Sony saa pitkän lenkin. Tassuttelumatkaa on noin tunti suuntaansa.
 
Menomatkalla Sony löysi tutin ja sitä sitten kanniskeli pitkän matkan ajan. Kuvaa siitä oli vaikeaa saada, sillä heti jos psähtyi, niin Sony pudotti kantamuksensa. Höh. Jotain kuitenkin tuli kännykällä napsittua. Nähtiinpä sinivuokkoja kukkimassa!
 
Paikalla oltiin hyvissä ajoin ja Sony jopa hieman leikkikin! Heti jos sen kanssa ei tehnyt mitään, niin alkoi puhina.
 
Alkukiertäminen meni takellellen, samoin kuin pujottelu. Ryhmäjaon (toko-/näyttelyryhmä) jälkeen huomattiin, että meidän lisäksi oli vain kaksi isoa koiraa, joten ryhmää ei jaettu.
 
Ensin oli tutkiminen. Mies tuli meidän luo ja kysyi Sonyn nimeä. Kuultuaan sen sanoi, että kiva nimi (joo, kuulostaa hyvälle, muttei näytä). Sony oli heti menossa miehen syliin ja kouluttaja ihan yllättyi miten ystävällinen Sony on. Tutkiminen ei oikein mennyt putkeen...
 
Pääasiassa koulutus oli tällä kertaa ympyränkiertämistä ja seisomista. Kerran mentiin Sonyn kanssa parijuoksua. Parina oli lapukka. Se meni ihan ok. Sony ei rähjnnyt, murisi jonkin verran ja liikkui takkuillen. Tuota ja tutkimista olisin toivonut enemmän.
 
Seuraaminen oli astetta vaikeampaa kun isona koirana Sony liikkuu nopeammin, niin me mentiin juoksemaan pienten ringin ulkopuolelle. Ihan hyvää harjoitusta Sonylle ja välillä Sony ravasi todella kauniisti välittämättä muista koirista! Yritin myös seisottaa pidempiä aikoja, mutta siitä ei oikein tullut mitään: tietyn aikaa seisoi todella hyvin, mutta sitten alkoi pää kääntyilemään ja/tai ääntä kuulumaan. Puhinaa koulussa riittikin. Sony ei kohdistanut haukkuaan mitään tiettyä koiraa kohtaan vaan todennäköisesti puhisi hermostuksesta. Siihen ei auttanut namit tai lelu (ei suostunut leikkimään) tai huomioimattomuus. Jos haukkumiseen ei puuttunut, niin volyymi kasvoi pikkuhiljaa...
 
Koulun jälkeen Sony suostui leikkimään. Paluumatkalla Sony löysi sen saman tutin ja kantoi sitä lähestulkoon niin pitkälle kuin mistä se oli alunperin otettu. Sony myös löysi grillikyljen palan ja hyvin sen sai pois Sonyn suusta. Eipä olisi saanut edesmenneen monirodun suusta ilman, etteivät sormet olisivat olleet vaarassa!
 
Postilaatikkoon oli tullut jo nyt näyttelylaput! Sinne on ilmoitettu vain kaksi koiraa. Tylsä homma. Toisaalta tietääpähän jo nyt ettei tiedossa ole pitkää päivää kun ei ole ketään, joka olisi VSP, niin eihän silloin voi olla ROPpiakaan.
 
Innolla odottelen, että koska alkaa se tokon vapaavuoro. Se on lauantai-iltaisin ja sopii oikein hyvin mulle. Siellä on kuulemma joka kerta eri teema. Toivottavasti se ei ole sellaista yksilötouhua. Sonyn tarttis tehdä asioita ryhmässä. Alkaisipa se jo!