Alkuviikon koittaessa takana olikin lähes viikon verran tavallisuudesta poikkeavaa elämää. Ainakin toistaiseksi se tuli päätökseensä tiistaina. Sen takia piti järjestää jotain spessua isosille.
 
Aloitin aamun Ticon kanssa pyörälenkillä. Kun tultiin takaisin näin kotitiellä kolme peuraa, jotka poistuivat naapurin pihasta huomatessaan meidät.
 
Karvapallot saivat hetken pihailla ja sitten oli Sonyn spessun vuoro. Sitä kesti noin pari tuntia. Tämä piti tehdä lähinnä kermiksen kohta olevien synttäreiden vuoksi. Mitä se oli, en lähde avaamaan sitä sen enempää.
 
Oli muutama tunti tyhjää ennen kuin oli Jomin vuoro. Jomille ei tarvinnut järkätä mitään erikseen kun oli agi- & tokopäivä.
 
Agissa oli 16 esteen rata, jota pääasiassa ohjattiin joko taakaa kierrolla (tk) tai sakulla. Sakuja radalla oli vain kaksi. Ekan kerran sain selvitettyä ohjauskuviot ihan ite! Rataan tutustuessani mietin, että miten ihmeessä pysyn Jomin perässä? Kun kouluttaja kysyi, että oliko kysyttävää, kysyin, että saanko hitaamman koiran? ; )
 
Kaksi ekaa hyppyä suoraan. Kolmas tk ja neljänneltä lähetettiin viidennelle sakulla. Sitten pari hyppyä ja putki, hyppy, puomi, putki, hyppy. Este nro. 12 hypättiin tk:lla, kuin myös 13 ja 14. Este nro. 15 oli hyppy, jolta lähetettiin sakulla putkeen.
 
Meitä ennen taisi mennä kolme ja kouluttaja “harmitteli” radan olleen liian helpon kun niin hyvin oli mennyt. Kun tuli meidän vuoro lohdutin kouluttajaa sanomalla, että kohta saa haastetta ; )
 
Vaan me tuotettiinkin “pettymys” kouluttajalle. Ja yllätys mulle. Me selvittiin radasta ilman isompia kommervenkkejä. Rata meni yllättävän hyvin! Putki oli ihan suorana ja johti ei minnekään. Putkesta olisi pitänyt tulla ulos oikealle kaartaen, mutta alkuun yksikään koira ei tehnyt niin. Kaikki tulivat kaartaen vasemmalle. Siitä tuli turha lenkki ennen hyppyä. Väärään suuntaan tehty kaarros selittyi kouluttajan mukaan sillä, että sillä puolella koira oli omistajansa viimeksi nähnyt. Alkuun ei auttanut vaikka meni vastaan ja piti ääntä. Silti väärään suuntaan koiruudet jatkoivat. Tuota putkikohtaa jäätiin hinkkaamaan. Toisessa kohtaa mä mokasin. En ohjannut Jomia tarpeeksi hyvin toisen putken jälkeiselle hypylle. Mutta me selvittiin niistä “miljoonista” takaa kierroista ja parista sakusta. Siis radan todellakin piti silloin olla liian helpon ; )
 
Toisella kertaa Jomi karkasi kahden hypyn jälkeen aalle. Kouluttajan mukaan moka oli mun. Otettiin alusta ja sitten sujui hyvin. Putkestakin herra tuli ulos oikeaan suuntaan. Oli jo oppinut jutun. Hyppy, jolla mä mokasin ekalla kierroksella, niin siinä kohtaa Jomi alkoi nuuskia maata. Olikohan joltain pudonnut herkkuja? Sitten koiruus oli jokseenkin kuutamolla ja esteen nro. 12 jälkeen päätti suunnistaa kohti yhtä tyttöä. Ei ehtinyt sinne asti vaan tuli heti mun luo kun kutsuin. Kun radan viimeinenkin putki oli suoritettu, niin Jomin nenä alkoi taas painaa. Tömäytin maata kevyesti kengällä samalla kun kielsin tekemästä moista. Ukkeli livahti putkeen piiloon : D Sitten kun tuli sieltä pois, niin otin herran kiinni ja annoin namin.
 
Lukuunottamatta Jomin höperöintiä kouluttaja kehui meidän ratoja. Kysyi, että olinko treenannut. Hups, kiinni jäätiin ;D Sanoin, että pyrin ainakin kerran viikossa treenimään sitä mitä treeneissä on ollut aiheena.
 
Tokossa oli peräti 7 koirakkoa. Alkuun oli makoilua. Kouluttaja käskytti koirakoita erikseen. Jomi oli aina viimeinen eikä se reagoinut muiden käskyihin. Kerran piti tehdä niin, että kun kouluttaja tuli kohdalle ja sanoi “käsky”, koiraa ei nostettukaan maasta ylös. Makoilut menivät hyvin. Mä en vaan haluaisi makoiluttaa Jomia juuri nyt. Istumista pitäisi enemmän treeniä...
 
Kolme koirakkoa oli hallin toisella sivulla ja neljä toisella. Vuoroin toisen sivun koirakot olivat paikoillaan. Koiran ei välttis tarvinnut istua sivulla tai olla muutenkaan käskyn alla. Kunhan ei vaan häirinnyt muita. Kun toiset olivat paikoillaan, niin toisten piti seuruuttaa koiriaan, tehdä keskivälissä 360 oikeaan, jatkaa eteenpäin ja vähän ennen toisia koiria kääntyä takaisin. Toisella kertaa tehtiin muuten samalla tavalla paitsi käännös oli 360 vasempaan. Hyvin meni.
 
Noutoa oli seuraavaksi. Odotellessani kokeilin pari kertaa ihan liikkeenä minimatkalla ja hyvin meni. Kun kouluttaja tuli kattomaan, niin Jomi otti kummallisesti kapulan suuhun. Se oli silleen vinossa kulmureiden varassa. Jommalla kummalla kerralla kapula putosi ennen kuin ehdin sen ottamaan. Kouluttaja epäili, ettei Jomi saa kunnon otetta kapulasta. Kouluttajan mentyä kokeilin ihan vaan maasta nostamista ja pah, ei ollut mitään ongelmaa saada kapulaa kunnolla suuhun. Mä luulen tuon johtuneen siitä, että Jomi on huono leikkimään ja se jotenkin yhdisti nuo noudot niihin kertoihin kun oon koittanut saada koiruutta jatkamaan leikkiä.
 
Loppuun otettiin ohjatun noudon alkeita. Eihän tuo meille ollut mitenkään ajankohtainen, mutta ei siitä haittaakaan ollut. Tähän tarvittiin pari. Toinen laittoi koiransa seinään ja täytti sitten noin parin metrin päässä olleita kuppeja vuoron perään. Toisen tehtävänä oli ensin laittaa koira seisomaan selin kuppeihin päin ja sitten lähettää vuoroin oikealla tai vasemmalla olevalle kupille. Valmiissa liikkeessä koira lähetetään juuri tuosta asennosta noutamaan. Tosin ensin koira on jätetty merkille seisomaan.
 
Yllätyin miten hyvin Jomilla meni. Ainoastaan kerran meni väärälle kupille. Varmaan agilla on osuutta asiaan kun tässä sai käyttää käsimerkkiä sanan lisäksi. Käytettiin parimme kalkkunan paloja. Kun vaihdettiin, niin parin koira sai lohi-kana Naturista.
 
Aussilainen kysyi, että tarttinko kyytiä. Kiitin ja sanoin, etten sillä kertaa. Oltiin menossa kotiin mutkan kautta. Jännä mutka olikin!
 
Ke piti polkaista Kaarinan keskustaan tapaamaan työkkärin tätiä. Käytiin läpi ihan perusjuttuja ja tulosti mulle yhden mahdollisen työpaikan hakutiedot. Sattui löytämään sen silloin koneelta.
 
Kotona surffasin lapun osoitteeseen, mutta ei mulla ollut hajuakaan miten hakea kyseistä paikkaa. Niin monimutkaista tuntuu työnhaku nykyään olevan! Laitoin sähkäriä, jossa kysyin miten paikkaa pystyi hakemaan.
 
Myöhemmin illalla harmaannuin saamieni ohjeiden kanssa. Raaah! Kyllä siinä meinasi välillä tulla epätoivo, mutta lopulta sain lähetettyä hakemuksen.
 
Luulin torstain olevan päivän, jolloin mun ei tarttis lähteä minnekään. Väärässä olin. Työpaikkaa piti hakea vuokrafirman kautta ja kyseisestä vuokrafirmasta soitettiin. Soittaja kysyi, että pääsisinkö käymään heidän luona? Torstaille oli kaksi aikaa ja perjantaille yksi. Eka to aika oli klo 12. Oli pari tuntia aikaa siihen. Laskin, että kyllä mä siinä ajassa sinne ehdin ja sovittiin tapaaminen klo 12.
 
Haastatteluun jouduin. Ei kivaa. Tuntuu, ettei mulla ole mitään tarpeeksi hienoja vastauksia. Mä nyt oon vaan tämmönen perusduunari enkä vaadi mahdottomia. Se oli kyseisen työpaikan eka haastattelukierros. Saas nähdä tuleeko kutsua toiseen...
 
Pe aamulla sitten suunnistettiin hallille. Itseasiassa mun oli tarkoitus tehdä niin jo to aamuna, mutta turhan myöhäiseksi venähtänyt nukkumaan meno teki nousemisesta hankalaa. Kellon soitua oli ihanaa vetää peittoa kunnolla ympärille ja jatkaa unia. Hyi mua. Mutta jos olisin mennyt to hallille, en tiedä, että olisinko kyennyt lähtemään niin nopeasti haastatteluun...
 
Pe oli pakko mennä hallille kun oli kasa nameja kulutettavana. Koskaan ei voi etukäteen tietää, että paljonko treeneissä tartten nameja. Tällä kertaa niitä oli jäänyt paljon yli. Varmistaakseni, etteivät namit lopu hallilla, lisäsin pussiin maustumaan nappuja.
 
Hallilla oltiin noin puoli seiskan aikoihin. Se sisään meno jäänee mieleen ikuisesti. Oli jotenkin niin surrealistinen. Samalla hetkellä kun hallinovi pamahti takanamme kiinni, kuulosti siltä kuin toisessakin päässä olisi käynyt niin. Tuntui uskomattomalta, että niin olisi, sillä koskaan aiemmin ei ole niin aikaisin ollut ketään muuta hallilla. Valot syttyivät, vaikken ollut koskenut katkaisijaan. Mietin, että oliko hallilla muka liiketunnistinvalot. Ei ollut. Hallissa tosiaan oli muitakin kuin me.
 
Mietin ensin, että olisin mennyt eri puolelle hallia, mutta en sitten mennyt. Ei tarvinnut kuluttaa lisää valoa. Vähän harmitti isosten puolesta. Jomille taas nuo pari koirakkoa olivat hyvää treeniä. Ne olivat tulleet tokoilemaan.
 
Alkuun Jomi otti häiriötä muista eikä keppien meno meinannut sujua. Mutta kun saatiin onnistuminen, niin sitten alkoi sujua ja pystyin lähettelemään Jomia kepeille eri suunnista.
 
Sitten treenittiin keinua. Jostain syystä Jomi on alkanut mörköilemään sitä. ? Laitoin laudan loppuun nameja ja laudalle yhden. Näin sain ukkelin menemään keinun ilman ongelmia. Kun tuo sujui, lisäsin yhden hypyn keinun eteen. Lähetin koiruuden niin, että seison jonkin matkan päässä sen takana. Pystyin hyvin näkemään miten se oikein odotti lupaa saada lähteä. Ja luvan saatuaan syöksyi vauhdilla syömään.
 
Mulla oli muutenkin ollut ajatuksena ottaa yksittäisiä esteitä Jomin kanssa. Tällä kertaa kun meille ei tullut agista läksyjä ; ) Mutta isoset... Miten uskaltaisin ottaa niiltä hihnan pois? Kai se sitten piti treeniä jotain hihnassa tehtäviä juttuja. Kun näytti, ettei ukkelit välittäneet toisista koirista, niin otin turvallisia esteitä. Esmes vaikka putki, jonka päähän ehdin ite juosta, yms. Hyvin meni. Sonylle otin myös kapulointia. Mulla oli kapula mukana, mutta kun hallilta löytyi sellainen, niin käytin sitä. Sonylla sujui tosi hienosti! Ihan selkeetä pitämistä oli : )
 
Kun tokoilijat lähtivät, aloin katella, että millainen rata oli. 20 esteen rata oli helppo. Lähinnä sellainen käsi ojossa juostava. Tico pääsi ekana kokeilemaan. Hyppy, aa, hyppy, putki, hyppy x 3, keinu, hyppy, kepit, putki, hyppy x 3, putki, puomi, hyppy x 2 ja putki. Kun rata oli ohjauksellisesti tosi helppo, päätin kokeilla ohjaamista ilman ääntä. Hyvin sujui sekin. Muutama maiskutus tarvittiin, mutta muuten olin hiljaa.
 
Sonyn rata alkoi aan jälkeen ja hypyt olivat pudotetut. Rata meni hyvin aina puomiin asti. Puomin alun alta meni putki. Jomi tuntuu valitsevan puomin putken sijasta, mutta kermiksellä on toisin päin. Monta kertaa meni putkeen vaikka miten yritin saada puomille : D Ilmeisesti on oppinut vähän irtoamaan. Toisella kertaa ei ollut tuota ongelmaa.
 
Jomille otin radan vain kerran ja ilman ääntä. Hienosti löysi kepitkin vaikken sanonut mitään. Okei, oli ohjauksellisesti helppo rata, mutta oli se kuitenkin siistiä ohjata koiraa noin. Näin kerran miten yhtä tolleria ohjattiin äänettömästi ja sitä oli todella hienoa katella. Kunpa oppisin itekin ohjaamaan niin!
 
Rimat nostin Jomin kanssa tekemällä samalla jääviä. Pääasiassa käskin istumaan kun tuli aika nostaa rima maasta. Kerran käskin seisomaan ja kerran piti sekoittaa pakkaa maalla. Seisominen sujui, mutta maahan ei mennyt vaan jäi istumaan. Eikä mennyt maahan tuon jälkeenkään. Olin varautunut siihen, että maahan meno saattaa jäädä päälle, mutta ei jäänyt.
 
Loppuun paikkikset. Laitan aina pojat kepeille, koska keppeihin saa kätsysti isosten hihnat. Nyt keppien sijainti oli silleen huono, etten nähnyt Jomia kun pakkasin kamoja. Ei siinä muuta kuin, että kivahan se olisi tietää, että liikkuuko koiruus. Sony oli taas liikkunut varmaan sen tuhannen kerran... Siirsin Jomin istumaan paikkaan, josta voin nähdä sen koko ajan.
 
Jomi istua napotti hienosti. Mun oli pakko kokeilla mitä tapahtuisi kun sanon “käsky”. Jomi otti muutaman juoksuaskeleen ja sitten kai tajusi tehneensä väärin. Herra istui ilman, että sanoin mitään. Seuraavasta “käskystä” meni maahan. Käskin nousta ylös ja koiruus nousi ilman ektra liikkumista. Sitten sanoin taas käsky ja nyt pysyi paikoillaan. Hoin “hyvä käsky, hieno käsky”, kun menin palkkaamaan. Oli pakko ottaa yksi maa ja istuminen kaukolla. Mitäs koiruus ite ehdotti ; ) Hyvin menivät.
 
Tuo 3,5 tunnin reissu teki tästä möksästä rauhallisen pitkälle iltapäivään. Illemmalla Jomilla oli ihan hirveä halipula. Vähän väliä tuli kerjäämään silittämistä tai leikkiä. Toi mulle lampaan, jonka ostin ma. Se lammas on sellaisen possun kaltainen. Lampaalla ei ole häntää, joten saas nähdä onko se possua kestävämpi. Kaksi possua kun on tyhjennetty rikkomalla saparo ja sitä rataa.
 
Ma kävin vaihdattamassa pyörän ketjut. Ei asialla ollut ollut kiire. Ja kun viimeksi käydessäni siellä viikonloppuna en saanut pyörää kuntoon vaan varapyörän, niin ei huvittanut lähteä liikkeeseen lauantaina. Ja eipä tuo näytä enää olevan edes auki la.
 
Kotiuduttuani treenin hieman ukkeleiden kanssa. Tuolloin esittelin Jomille lampaan ja innoissaan poitsu siitä oli.
 
Eilen mulle selvisi, että herra islantilaiselta ilmestyy uusi levy marras- tai joulukuussa. Sitä odottelen... : )