Mörköilyä ja peltipurkki

Tänään Jomi pääsi elämänsä ekan kerran mettään. Eilinen treeni meni niin hyvin, että rohkaistuin päästämään pienen irti metikössä. Vartin matka metikköön on, joten se tiesi kantamista taas... Jässikkä kasvaa koko ajan, mutta mun käsivoimat eivät kasva samaa tahtia. Mulla onkin yksi ajatus, josta toivon ratkaisua tähän ongelmanpoikaseen. Jomi on sen sortin haukku, että sen tarttee nähdä ja kokea asioita. Tänään metässä sain taas tuosta yhden esimerkin. Siitä vähän myöhemmin lisää.

En malttanut kantaa Jomia ihan sinne asti, josta lähtee ihan selkeä polku. Muistelin, että sitä ennenkin lähti semmoisia pieniä sivupolkuja. Hyppäsin metikköön semmoisen kohdalta. Polku nyt ei kuitenkaan tainnut olla se, joksi sitä luulin, sillä aika pöpelikössä sitä sai mennä. Hetken aikaa yritin siitä eteenpäin, mutta kun ei tullut yhtään avonaisempaa, niin käännyin takaisin.

Sitten löydettiin vähän avonaisempi paikka. Ei sekään ollut se, jonka oletin sen olevan, mutta kyllä se meille kelpasi ihan hyvin. Siellä oli jonkin verran isoja, punaisia ja hyviä puolukoita. Mussutin niitä jonkin aikaa ja aina vähän väliä. Jomi tuli kattomaan, että mitä mä syön, muttei herra perustanut marjoista. Pieni pysyi mun lähellä koko ajan, joten oli vaikeaa saada siitä minkäänlaisia kuvia. Ainoa hetki, jolloin sain sen enemmän irtaantumaan musta oli, kun leikittiin kepin kanssa. Silloin tuli otettua reissun ainoat kuvat.

Metästä sain myös yhden videopätkän. Yhtäkkiä mun takaa alkoi kuulua murinaa. Luulin, että nyt Jomi oli nähnyt jonkun. En vaan nähnyt mitään tai ketään. Kohta mä hoksasin, että mistä pienen tassu puristi. Jomi murisi kannolle. Taas oli ne islantilaisen mytologian olennot heränneet pienen silmissä eloon. Hetken Jomi murisi ja pelkäsi kantoa, mutta lopulta kävi moikkaamassa mörköä.

Täältä löytyy se mörköpätkä ja vähän muutakin.

youtu.be/o68B6TD1Q9A Jomi kohtaa metässä mörön

youtu.be/wmKTDogUcdE Jomi touhuaa peltipurkin kanssa

youtu.be/d3dsMXraleA Kyllä se Sonykin vielä huolii peltipurkin suuhunsa

youtu.be/Jr7lmFEh6EU Tico & Sony kuuntelevat hälyautoa. Valitettavasti auton ääni ei juurikaan kuulu...

Olihan se aika huvittavan näköistä kun toinen ärrää kannolle. Toisaalta taas se ei oo huvittava juttu ollenkaan, että noin helposti möröt hyppii silmille jo nyt. Entäpä sitten, kun on se virallinen mörköikä? Mahtaakohan tuo uskaltaa tulla silloin ovestakaan ulos? Jospa hassu saisi kerättyä lisää itseluottamusta hiljaksiin.

Pyörittiin aika pienellä alueella ja jo se riitti väsyttämään pienen varsin hyvin. Kotona pupsi painui unten maille heti. Mulla oli suunnitelmissa lähteä sen jälkeen isompien kanssa rismassa käymään. Olin jättänyt yhden videon latautumaan siksi aikaa, kun mettäilin Jomin kanssa. Kun tultiin takas, niin 86 % tuosta videosta oli latautunut. Kun huomasin, että latautuminen tapahtui tosi nopeasti (ainakin mun koneen mittapuilla), niin päätin odottaa, että video latautuisi loppuun asti, jotta voisin laittaa mörköpätkän latautumaan siksi aikaa, kun olin isompien kanssa lenkuralla.

Isommat saivat venata puolisen tuntia pihalla, ennen kuin mä olin valmis lähtemään. Olin siinä odotellessa pakkaillut yms., niin ei Jomi ollut oikein saanut nukuttua kun seuraili mua. Hyvä juttu. Sitten varmaan jäisi ihan nätisti nukuksimaan kun olisin isompien kanssa reissussa.

Kun Jomi jäi yksin, kuului kaksi haukahdusta ja siinä se. Kuunnellessani nipsin isompien kynnet. Kun Ticolle selvisi, että se pääsee oikein lenkille, niin vikinäksihän se pisti. Tähän Jomi vähän reagoi. Kiitti vaan herra kärsimätön (=Tico). Nopeasti Jomi hiljeni ja me voitiin aloittaa kävelymme.

Kävin goldiksien kanssa kaupassa ja reissuun meni kaiken kaikkiaan 3,5 tuntia. Kotona mua odotti rauhallinen ja hieno poju. Jomi ei ollut tehnyt sisälle mitään :) Rauhallisesti se moikkasi mua ja malttoi odottaa sen verran, että sain laitettua maidot ja piimät jääkaappiin. Sen jälkeen pieni pääsi pihalle. Oltiin siellä hetki, ja sitten mentiin sisälle. Nyt sai goldikset jäädä kotiin kun kävin Jomin kanssa vähän treenimässä hihnakävelyä kotitien pätkällä. Pihassa jäbää odotti operaatio kynsienleikkuu. Otin Jomin syliini, annoin muutaman napun, nipsaisin lähestulkoon ongelmitta etutassun kynnet, annoin taas namia, kehuin ja laskin maahan. Se leikkuu meni sen verran hyvin, että samalla metodilla nipsuttelin toisen takatassun kynnet, eikä nytkään ollut isompia ongelmia. Leikittiin raadolla hetki ja sitten vielä napsin viimeisen takatassun kynnet. Jos vaan tarjoilu pelaa, niin tämä villipeto näyttää olevan varsin yhteistyöhaluinen :D

Kolmikko oli hetken pihalla ja sitten oli sapuskan aika. Jomi vähän kiusasi isompiaan, ennen kuin alkoi nukkua itekin. Tänään ei enää pihalla olla muuten kuin veskiasioilla. Johan tuo kirppu on saanut liikuntaa jo muutenkin riittävästi. Parhaillaan (n. 21.15) on menossa iltavilliyskohtaus. Viime yönä jäbä vetäisi reilun kuuden tunnin unet. Tästä taitaa tulla kolmas peräkkäinen päivä, jolloin mun ei oo tarvinnut harrastaa ylimääräistä siivoilua. Hieno jätkä! :)

Loppuun vielä laitan kuvia mettäilystä ja viikon varrella otettuja räpsyjä, joista esim. näkee miten kiva juttu peltipurkki voi olla!