Noh, alku ei ainakaan ole ollut kaikkein parhain. Sonyn kanssa pidettiin jonkin aikaa pystyssä sairastupaa. Sony parani ennen mua. Mun oli kärsittävä kipeästä kurkusta yli viikko. En ainakaan muista, että koskaan aiemmin olisi kurkkukipu kestänyt niin kauaa. Yleensä kyse on ollut vain muutamasta päivästä. Luulen, että nytkin vaiva olisi mennyt nopeammin ohi jos ääni olisi lähtenyt pois, niin kuin yleensä on käynyt. Nyt ääni lähti pois vasta viikon sairastelun jälkeen. Sen jälkeen olikin heti mukavampi tunne kurkussa. Sinänsä hyvään aikaan sairastuin, että oli rikkinäisiä viikkoja. Päivä silloin ja toinen tällöin oli mahdollista koittaa selvitä töissä, mutta jos olisi ollut useampia päiviä peräkkäin, niin en olisi selvinnyt ilman saikkaria. Kotona en tehnyt muuta kuin lojuin sängynpohjalla. Ei vaan jaksanut tehdä muuta. Onneksi koirilla oli se kahden viikon lepo meneillään, niin pystyi hyvin vaihtamaan lenkit pihailuun. Tosin Ticolle ja Jomille lepo taisi olla tarpeeton, sillä ne eivät koskaan sairastuneet. Etenkin Jomille lepo oli kova pala ja loppuaikoina se pomppikin ikkunasta ikkunaan. Katteli hetken ulos ja sitten vaihtoi ruutua. Muutenkin oli levoton rinssi. Niin ja jäihän meiltä tiistain rally väliin karanteenin vuoksi...
 
Yritin saada hieman menoa poikien päivään täyttämällä niille kongeja. Tungin niihin milloin maksalaatikkoa, milloin jauhelihaa ja milloin kerroksittain nappuja ja juustoa (kun pisti hetkeksi mikroon, niin juusto sitoi naput eikä ne tulleet ulos samantien). Kongeista oltiin innoissaan. Hauska nähdä miten erilaisilla tavoilla kongeja voi tyhjentää: Tico on ainoa, joka murisee tyhjentäessään kongia. Sitä kai harmittaa kun herkku ei tule ulos HETI. Tico myöskin osaa heitellä kongia. Jomin tyyli on raivokas pureminen. Se ei osaa heitellä kongia, mutta on hoksannut, että jos tuo kongin mulle ja jos mä heitän sen sille, niin sitten tulee herkku saataville. Jomi on ainoa, joka puree kongeja, vaikkei niissä olisi mitään. Se keräsikin kaikki kongit itelleen sen jälkeen kun ne oli tyhjennetty. Sitten ukko pureskeli vuorotellen jokaista aikansa. Sonyn tyyli on rahallisin: se pitää kongin tassujen välissä ja yrittää kielellään onkia herkun ulos. Näin ollen pumpulipallo on myöskin hitain tyhjentäjä.
 
Nyt ollaan taas palailemassa normaalimpaan menoon ja pieniä lenkkejä ollaan tehty. Samoin, kun itekin on saanut äänensä takaisin, niin ollaan myös treenitty juttua. Hömpylän tyyli on huvittava. Ticon innokkuus rajatonta. Sony taitaa olla oikeastikin blondi ;)
 
Jomi tartutti yskän roopermanniin, joka taas ainakin yhteen siskon koiraan. Todella harmillinen juttu :( Uskon, että roopermanni olisi säästynyt yskältä jos se olisi rokotettu vähän aikaisemmin. Vasta joulukuussa sai rokotukset ja luulen, ettei rokote ollut vielä ehtinyt alkaa vaikuttamaan.
 
Siskokin aloitti vuoden sairastuneena...
 
Isän käsikipuihin ja ongelmiin on löytynyt syy: kasvain. Kasvain on niin vaikeassa paikassa, ettei siitä voi ottaa koepalaa. Vasta leikkauksessa kasvaimen laatu selviää. Jos siis leikataan... Se kun on kuulemma vähän kysymysmerkki. Ens torstaina isä menee sairaalaan ja aikoo vaatia leikkausta. Ymmärrettävästi haluaa päästä kivuista eroon. Toivottavasti saa apua ja kaikki menee hyvin...
 
Pyöräonnettomuus, jossa äippä oli, on aiheuttanut turhaa lisähuolta. Jalka kipuilee ja siinä on inhottava tunne. Magneettikuvien perusteella on joku kalvo revennyt ja jalka vaatisi fysioterapeutin hoitoa. Vakuutusyhtiö ei suostu tätä maksamaan, joten voihan vee. Vakuutusyhtiöt ovat kyllä... Sanonko mitä! Maksut ottavat ilolla vastaan, mutta viimeiseen asti tappelevat jos tulee tarve saada vastinetta rahoilleen. On se vaan niin tun kiva jos tästä syystä äipän jalkaan tulee jokin pysyvä vika >:(
 
Mummin kissa lopetettiin tuossa hiljan. Olihan se jo vanha, mutta tietenkin oli kova pala mummille menettää kissansa. Kaikki tapahtui ilman ennakkovaroitusta. Yhtäkkiä kissa ei enää antanut koskea itteensä. Sähisi vaan. Söi kyllä, mutta halusi olla yksin. Lääkärissä siitä löytyi kaksi kasvainta.
 
Omallekin kohdalle on sattunut tuollainen yhtäkkinen menetys. Monirotuhan yhtenä yönä ihan yllättäen teki kaiken mahdollisen mitä koira vaan voi tehdä: oksensi, pissasi... jne. Vein sen ulos, että jos sillä olisi ollut hätä. Tuupertui hankeen eikä enää sen jälkeen ollut kuin pelkkä kuori. Muistan vieläkin miten se koira vaan oli eikä reagoinut ympäristöönsä. Molemmissa munuaisissa kasvain. Eikä tästä näkynyt mitään ennakkoon ulospäin. Ikää oli liki 14 vuotta.
 
Mutta ei se sen helpompaa ole menettää lemmikkiään, vaikka lemmikki oireilisi ja sen rajallisesta ajasta olisi varsin tietoinen. Vaikka monet kerrat asiaa itkikin ennakkoon, niin ei se vähentänyt tuskaa tai kyyneltulvaa sitten, kun partiksen oli aika mennä viimeiselle lääkärireissulleen. 13 vuotta kesti meidän yhteinen taipaleemme. Miksi koirat elävät niin vähän aikaa?
 
Sitten vielä pari vähemmän vakavaa juttua. Kun lähdin päättämään työviikkoa, niin huomasin takakumin olevan tyhjän. Voihan vee. Onneksi oli mukana pumppu, joten menetelmällä pumppaa ja polje pääsin töihin ja töistä pois. Tuolleen aion nyt jatkaa X aikaa. Ei vaan huvita mennä pyöräkorjaamoon. On jotenkin noloa mennä sinne korjauttamaan pyöränkumi. Mutta tuo päällysrengas on niin paksu, ettei mun voimat riitä sen käsittelyyn. Tästä syystä olisikin parempi käyttää vain normaaleja kumeja. Katotaan miten pitkälle saan venytettyä korjaamokäyntiä.
 
Jomi on tyhmä. Eilen ukkoset olivat pihalla. Kun taas kerran kurkkasin ikkunasta, että mitä ne touhuavat, näin isoset. Ne olivat sen näköisiä kuin olisivat huomanneet pellolla jotain kiinnostavaa. En nähnyt siellä mitään ötöjä. Sitten yhtäkkiä tajusin ihmetellä, että missä oli Jomi!? Menin ovelle ja huusin ukkoa, mutta ei näkynyt. Just. Se pirulainen oli karannut, prkl! Otin isoset sisälle ja kiskaisin kumpparit nopeasti jalkaani. Mietin, että minne asti se islanninidiootti oli oikein lähtenyt litomaan? Ei hajuakaan, että miten kauan se oli ollut aidan väärällä puolella, mutta jo portailta näin hömpylän. Kutsuin sitä ja se tuli luo. Mieli olisi tehnyt tehdä siitä islanninmuussia, mutta kehuin ukkoa. Ukkeli oli törkeän likainen, joten herra esipesuun saunaan.
 
Karkulainen myöskin sisälle ja kattelemaan, että mistä se olisi lähtenyt livohkaan. Löytyi pari vaihtoehtoa. Toinen kyllä vaatii aikamoista keplottelua, mutta hömpylää ei ole koolla pilattu ja on aika notkea ja ketterä, joten mahdollista kyllä. Toinen on kuitenkin mun epäilyissä ykkösvaihtoehto. Ihan ihmettelen, etten ole sitä aiemmin huomannut. Kai se sitten oli jäänyt kesällä kasvillisuuden peittoon kun kiersin aitaa. Routa sitä koloa ei ole tehnyt kun sellaisesta saa täällä näköjään vaan haaveilla. Tukin löytyneet kolot ja toivon, että nyt tuo aasi pysyisi pihalla. Välillä tuntuu, että se oikein ettimällä ettii pakoreittejä. Ei oo kuukausiin karannut ja luulinkin, ettei se enää voisi mistään päästä. Just nyt ei oo kovin luottavainen olo, etteikö se kohta taas jostain karkaisi...
 
Ettäh, näin hyviä uutisia heti vuoden alkuun. Ehkä se on hyvä, että näin paljon kökköä tulee kerralla, niin sitten loppuvuosi surffaillaan vaan onnenaalloilla ;)
 
Jonkinlaista surffailua on jo tullut harrastettua. Kun taas jaksoin tehdä muutakin kuin tuijotella kattoa, niin kävin yhden kirjakaupan sivuilla. Kotiin tulleessa mainoslehtisessä oli yhden mielenkiintoisen kirjan kuva. Siitä ei kerrottu mitään. Ei edes hintaa. Oli vaan yksi kirja kirjakasassa. Tuota kirjaa lähdin ettimään, että josko sen voisi jostain ostaa. Kyseistä kirjaa en löytänyt, mutta ilman laskua tuosta netteilystä en selvinnyt... Näin muita mielenkiintoisia kirjoja ja sitten vielä tyhmänä innostuin ettimään niitä lisää. Ja niitähän löytyi. Harmi, että vain netistä. Kun katoin saatavuutta liikkeestä, niin monen kohdalla oli, ettei ole saatavilla. Miks kaikki pitää nykyään tunkea nettiin? :/ Noh, piti sitten tilata kirjat netin kautta. En enää tarkkaan muista, että mitä tilasin, mutta oli siinä ainakin yksi koiratarinakirja, Islantiin liittyviä opuksia päätyi ostoskoriin myös ja löytyipä yksi kirja sööristäkin. Torstaina hain ensimmäisen kirjani postista. Se on Islanti-Suomi-Islanti sanakirja. Ei hajuakaan, että mitä sillä teen, mutta pitäähän sellainen Islanti-fanilla olla! :D
 
Islannista puheenollen... Kuulin gentelemannilta, että sillä devarilla esiintyy Jomin ukki. Koiruus on kuulemma siinä suunnilleen samanikäinen kuin hömpylä on nyt. Tosi komea uros! Ja toinen uutinen gentelemannilta oli Jomin tanskansiskon lonkkatulos: A. Mahtavaa!!!
 
Hömpylään liittyen... Alkuviikosta laitoin verkot vesille yhden asian suhteen. Saa nähdä kalastelenko vaan pelkkää vettä vai tarttuuko verkkoon ihan saaliskin. Vaikka tuota kalastelua onkin jo ollut jonkin aikaa, niin en sanoisi kyseessä olevan minkään erityisen unelman. Jos se toteutuu, niin ihan kiva juttu. Jos ei, niin ei mun maailma siihen kaadu. Katellaan kuinks käy!
 
 
Peeässs. Tiiätttekös mikä on kuun hedelmä? Appelsiini. K-kaupoissa oli kiva tarjous: ämpärillinen appelsiineja 5 e. Hauska idea. Pitkään sitä puntaroin ja pohdiskelin, että haenko niitä vaiko en. Kauppareissulla en ainakaan voinut kun tuli niin paljon muuta ostettavaa. Eikä se ollut ihme jos viimeksi oli käynyt kaupassa ennen joulua. Jos kurkussa on kaktus, niin silloin ruokavalio on hyvin rajallinen. Ei, kaikille kylmille ja vähänkin karkeille tuotteille. Piimää tietty olisi pitänyt jo aiemminkin hakea, mutta kun annoin pojille viilit, joita en ite voinut syödä, niin ei kai ne mitään eroa huomanneet. Puhumattakaan kanamunista, joita saivat kun viilit loppuivat ;D Muttah, se  pirtsakanoranssi appelsiiniämpäri kotiutui tänne samalla reissulla kun hain postista kirjani. On muuten TOSI hyviä appelsiineja!!!