Ja masentavaakin tämä on kun ei pääse kunnon lenkeille. Ja kun en nähnyt Ticon puoliveljeä livenä, puhumattakaan siitä islistyttösestä. Anturan suhteen on alkanut näyttää jo pikkuisen paremmalta, sillä loppuviikosta alkoi jo olla “lenkkejä”, jolloin tassu ei alkanut vuotamaan. En kuitenkaan uskaltanut lähteä Jyväskylään kun siellä liikkumista olisi ollut enemmän kuin kertaakaan kuluneella viikolla yhdellä kertaa. Ulkona ollaan vaan käyty tarpeilla ja sitten tehty uukkari kotiin. Liekö sitten tästä syystä mut on yllätetty enemmän ja vähemmän iloisesti töiden jälkeen. Tiistaina olin vessassa vaihtamassa vaatteita kun Sony ilmestyi ovelle suussaan puoliksi revitty Tieteen Kuvalehti. Sony piti lehteä suussaan, meni leikkiinkutsu-asentoon ja murisi kohti Ticoa. Mä olin tylsä ja otin “kivan lelun” pois. Seuraavana aamuna mua odotti revityt sanomalehdet, sitä seuraavana aamuna sain huomata, että sohvan jo aiemmin tuhottua kohtaa oli revitty lisää. Alkoi jo pelottamaan töihin lähtö kun ei tiennyt mikä kotona odottaa. Perjantaina mua odotti “vain” revityt pakastepussit ja kun kävin kaupassa, teippirulla oli saanut kyytiä. Nuo kaikki on ollut pöydillä tms., eli ihan hakemalla on haettu jotain rikottavaa. Tätä ennen on voinut huoletta unohtaa pöydälle sanomalehtiä. Ei enää. Mitään varmuutta mulla ei oo tekijästä. Sonya epäilen enemmän. Se on myös alkanut haukahdella kun lähden. Ihan vaan kerran pari on haukahtanut. Sitten oon kuunnellut hetken ja on ollut hiljaista. Toivottavasti ei oo öisin mitään suurempaa mekkalaa. Vitsit, kun oon happy, ettei oo seinänaapureita! Aattelin, että jos vielä tämän viikon tekis noita pikapyrähdyksiä ja sitten kokeilis kestääkö tassu enemmän. Olen kyllä todella kiitollinen tuosta heinäpellosta. Siellä ollaan paljon käyty. Se on pehmeämpi alusta kuin asfaltti tai hiekkatie.
Siinä kun pitkin viikkoa pähkäilin näyttelyn tilannetta, niin päätin, että jos en mene Jyväskylään, niin sitten menen Ticon kanssa koirakouluun. Yllätykset saivat mut toisiin ajatuksiin. En uskaltanut jättää Sonya yksin nyt kun sillä näyttäis olevan ylimääräistä energiaa enemmän kuin pienessä kylässä. Tiedä, vaikka äijä-parka olisi sitten flipannut lopullisesti. Vähän mua pelottaa, että tuosta tuhoamisesta ehtii tulla tapa tämän saikun aikana...
Ulkoilupyrähdykset saavat nuo pöhköt ihan sekaisin. Kun käydään pellolla, molemmilla on fleksi. Siinä sitten sinkoillaan sen 8 metrin antaman matkan verran. Ja tietty pistetään painiksi ja narut on solmussa. Ihan kaaottista touhua! Oma aikansa menee siihen, että saa nuo äijät ruotuun ja keskittymään siihen todelliseen ulkoilun syyhyn. Pyrähdyksien takia ei aina välttämättä tule tehtyä kaikkia tarpeita kerralla (ihmekös tuo kun on tottunut paljon pidempiin lenkkeihin). Tänä aamuna heräsin siihen kun Sony tuli istumaan tyynyn viereen. Aika herrasmiesmäinen herätys kun vaan istui siinä läähättämässä. Ei nuollut tai muutenkaan koskenut. Hätähän sillä oli.
Pekkasen pyysin tähän iltaan ja vähän se nyt tuntuu turhalta. Kun ei edes päässyt koirakouluunkaan... Mutta on tässä se hyvä puoli, että onpahan yksi aamu vähemmän tuhoja. Ja sitten on enää neljä aamua ennen pidempien lenkkien kokeilua.
Torstaina mulle alkoi sadella vinkkejä, että Sonysta oli pikkukuva uusimmassa Koiramme-lehdessä. Valitettavasti mulle ei tule lehteä, joten se oli ostettava. Kun kaupassa katsastin sen kuvan, niin olin ihan tippa linssissä. Tuli taas kaikki mieleen ja Sonysta oli tosi upea kuva. Ite kun en juuri koskaan näe miten Sony todellisuudessa seisoo ja sitten kun sen näkee, että miten hyvin, niin sitä yllättyy mahdottoman positiivisesti! Äijä osaa kyllä seistä!
Texterrierin kuvista olin valmis maksamaan sen 90 euroa (6 x 15e. Kallista!) ja sitten huomasin mukana pienen lapun, jossa paketin hinnaksi ehdotettiin 50 euroa! Tosi kiva ylläri. Maksan kuvat tällä viikolla. Ihan kiva oli kyllä saada ne kuvat kun muuten ei ole kuvia. Kuski harmittelikin kun en ollut tajunnut näyttää hänelle miten mukanani ollut kamera toimii. Ryhmäkehän aikaan se oli autossa, joten ei niitä kuvia taitais kuitenkaan olla... Sinne kehäänhän mentiin vaan käymään. Ja miten sitä olisi sitten osannut varautua kameran kanssa sunnuntaina? Ei niin mitenkään, joten kamera sai jäädä kotiin kun “ei sillä kuitenkaan tehdä mitään” :D
Sony on ollut aika suosittu niissä paikoissa, joista se netissä löytyy. Hirveesti on kyselty, että koska taas mennään kehään kun ihmiset haluavat nähdä äijän livenä. Kyselyihin oon sanonut, ettei nyt olla aikoihin menossa kehiin. Musta on tyhmää mennä näyttelyyn kun koira on tälläisessä välitilassa. Mitä järkeä on mennä toteamaan “sori, mut en voi vastaanottaa sertiä”? Erkkari on luku sinänsä. Sinne mennään jos kyyti saadaan. Siellä pitää olla jo siksi, että on islis :) Norminättelyihin mennään vasta valioitumisen jälkeen johonkin lähelle.
Ja toinen, joka mut on aikalailla yllättänyt, on se, että jotkut on kyselleet koska Sony saa pentuja!?!? Eihän tuossa ole voinut tehdä muuta kuin kertoa karun totuuden... Vaikka pieni on jalostuskelvoton, en taida kuitenkaan säästyä pentukyselyiltä...
Nyt sitten vaan odotellaan tassun paranemista ja normaali elämään paluuta :)
Kommentit