Tuolleen tapasi mun toinen mummi sanoa kun jokin, tai hän itse oli sekaisin. En tiedä, että onko se joku kaijjaanilaisten oma tapa. Mutta, meikä on nyt ihan sekalutta. Eilistä kattausta kirjoittaessani huomasin, että seuraavana olisi ollut viimeinen resepti. Kuitenkin jouluaattoon päästäksemme tarvittaisiin vielä yksi resepti lisää, siispä asiaa piti alkaa tutkia. Ensin laskin sisällysluettelosta, että olihan reseptejä 24. Juu oli, ja sitten ei, kun myöhemmin laskin uudelleen. Huomasin laskeneeni yhden ruokalajin kahteen kertaan kun sen nimi jakautuu kahdelle riville. Eli siis huolimattomuusvirhe. Tai ei sittenkään. ? Kun näytti, että oli tapahtunut muutakin sählinkiä kuin vaan laskuvirhe, joten uusi laskenta. Tulos 24. Siispä ei muuta kuin etsimään se väliin jäänyt resepti.
 
Noh, nyt sitten totuus näyttää olevan, että reseptejä on vain 23, eikä siinä vielä kaikki. Käydessäni läpi kattauksia, huomasin, että 8. päivä oli jäänyt kokonaan välistä! Mulla on siihen oikein hyvä tekosyy: lumi ;D Noihin aikoihin tuli lunta ja seittemännen päivän kattauksen jälkeinen otsikko kuuluu, että “lumen lumoissa”. Todella lumoissa sitä sitten olinkin kun kokonainen päivä hävisi mun kalenterista :D Muistan kyllä kirjoittaneeni tuon reseptin, joka nyt näyttää puuttuvan, mutta mitä sitten tapahtui onkin jo mystinen juttu. Pitäisköhän kutsua paikalle Mulder & Scully asiaa selvittämään ;D Kun kerran reseptejä onkin vain 23, niin periaatteessa mun ei pitäisi löytää yhtään väliin jäänyttä. Eli nyt pitäisi kirjoittaa kirjasen viimeinen resepti. Emmä tiiä miten tää nyt näin meni, mutta oon ihan sekalutta. Pistetään tähän nyt se oletettavasti väliin jäänyt sapuska ja huomenna kirjasen viimeinen, vaikkei sekään oikein sitten mene xD
 
 
23. kattaus
 
 
Kalahöystö kaurapuuron kera
 
 
Kaurapuuroon:
 
450 ml vettä
 
120 g kaurahiutaleita
 
reilu rkl vehnäleseitä
 
 
Kalahöystöön:
 
100 g ruodotonta turskafileetä
 
100 g ruodotonta puna-ahvenfileetä
 
100 g ruodotonta merilohifileetä
 
½ tl yrttisuolaa
 
100 g kuorittuja, kuutioituja purkkitomaatteja
 
1 tl kuivattuja, murennettuja munankuoria
 
 
Kaurapuuro: Kiehauta vettä keskisuuressa kattilassa. Lisää kaurahiutaleet ja vehnäleseet ja kypsennä minuutti sekoittaen. Ota kattila levyltä ja anna turvota 10 minuuttia peitettynä.
 
Kalahöystö: Kuutioi kalafileet, suolaa ja paista hetki pinnoitetulla pannulla. Kaada mukaan tomaattisose ja anna kiehua hiljaa 10 minuuttia. Seoksen jäähdyttyä yhdistä se kaurapuuroon, ripottele munankuoret päälle ja tarjoile heti.
 
 
Ohjeen tarjosi Brigitte Rauth-Widmannin “Jos koirasi osaisi kokata” kirjanen.
 
 
Mä oon kyllä kirjoittanut tämän. Tuo kalalista on jotenkin niin mieleenpainuva, että siksi muistan kun naputtelin sen. Muuten, tätä kirjoittaessani huomasin, että tietsikassa on ihan nappi, jolla saa aikaan ½. Sattumalta sitä sohaisin. Harmi vaan, että reseptit vetelevät viimeisiään, niin eipä tuu tuota sitten käytettyä. Mutta eikös sitä sanota, että parempi myöhään kuin ei milloinkaan ;)
 
Kun tää nyt meni tälleen, niin ympätään tähän nyt sitten muutakin. Eilen roopermanni vieraili meidän pihalla. Oli niin ihanan talvinen sää kun satoi vettä kaatamalla, blaah... Koiruuksia se ei näyttänyt suuremmin haittaavan, puhumattakaan siskontytöstä. Hänellä oli kyllä oma sateenvarjo, mutta se enimmäkseen roikkui jossakin suljettuna. Taisi olla vaan tiellä kun neiti käytti mielikuvitustaan järjestämällä itelleen touhua mun pihalla. Luulin, ettei mun pihalla olisi mitään tekemistä, mutta väärässä olin.
 
Tunnin verran he visiteerasivat. Aikaa olisi ollut ainakin pikkuisen enemmän ja lopulta rajattomasti. Mulla kun oli sovittuna treffit tytön kanssa koululle, mutta viestiteltiin kaatosadetta kiroten ja siirrettiin treenit tulevaisuuteen. Eli ei sitten ollut kiire yhtään minnekään. Silti visiitti oli vain tunnin pituinen. Jomi ei tykkää siitä, jos sitä painostetaan haukkumalla leikkiin. Silloin ukko vetää korvat luimuun ja näyttää ihan siltä, että “ oo nyt ttu hiljaa!”. Kun roopermanni alkoi mökätä, niin sisko hiljensi sen keksimällä pojulle muuta tekemistä. Mutta kun tätä piti tehdä toistuvasti, peli puhallettiin poikki.
 
 
             wet1-normal.jpg
                                          Kolme säänkestävää ;)
 
 
             wet2-normal.jpg
                                            Pallonrisa vetotestissä.
 
 
             wet3-normal.jpg
                                              Pojat joulusuihkussa.
 
 
Jomille visiitti tiesi pesua. Mun piha on nyt aikamoista kuravelliä ja oonkin tuossa tullut siihen tulokseen, että koiruudet pysyvät puhtaampina lenkillä kuin mun pihalla. Ei lumeton joulu tavatonta ole, mutta hemmetin tylsää. Tosin jotenkin mieli ei vaan muista noita lumettomia aattoja. Turun Sanomissa oli joku juttu, jossa kerrottiin joulurauhan julistussää muutaman vuoden ajalta ja kyllä siellä näkyi lumettomia aattoja.
 
Viime yönä taas tuuli, muttei se ollut mitään myrskyä. Kävin poikien kanssa kierrättämässä kartonkia ja sitten polkaisin kahdeksi töihin. Plääninä oli ollut lähteä töistä jo kympiltä, mutta tuli sitten oltua kaksi tuntia ylimääräistä. Päätin tehdä parin sarjan esivalmistelut valmiiksi, jotta perjantaina sitten voi alkaa suoraan hommiin.
 
Kun varsinainen kauppailu jäi viimeksi välistä, niin polkaisin kaupan kautta. Argh, sitä tungosta! Ja niitä tyhjiksi kaluttuja hyllyjä... Nopsaan keräsin kärryyni muutaman maito- ja piimäpurkin ja sitten nappasin paketillisen joulusuukkoja matkalla kassalle. Kassoja oli kiitettävästi, joten jonottamisessa en kauaa vanhentunut. Mutta, jokin muu oli jo liikaa vanhentunut...
 
Kotona piti tietty maistaa yksi suukko. Se oli jotenkin outo. Samoin muutkin. Sisältö ei ollut sellaista ihanan pehmeää vaan pikemminkin kumimaista. Tsekkasin päivämäärän ja epäilykseni osoittautuivat oikeiksi. Jos päivämäärä on 010114, niin suukot eivät takuulla ole tämän vuoden tuotoksia. Ajatella, että niitä ei ole myyty alessa viime jouluna vaan ne on kiikutettu varastoon odottamaan uutta myyntisesonkiaan. Noh, nyt tiedän, että kyllä karkitkin vanhenevat.
 
Ainnih, kun viime pe tultiin koululta kohti kotia, niin meidät yllätti ilotulitus. En tiedä mikä oli räiskinnän syy. Oli ihan kunnon komia näytös, että kyse ei ollut jonkun yksittäisen hörhön päähänpistosta. Mutta onneksi ukkoset eivät siitä ylläristä välittäneet. Tassuttelivat vaan eteenpäin kuin ei mitään. Vaikkeivät ne nyt mitään tuosta meinanneet, niin kyllä me silti linnoittaudutaan möksäämme uv:na. Turha se on koirille tuputtaa jotain ilotulitusnäytöksiä kun ne eivät siitä saa minkäänlaista nautintoa. Enkä henk.koht ymmärrä miksi koira pitää moisiin kinkereisiin raahata. Se, että koira ei paukuttelua pelkää, on hyvä juttu, mutta silti en veisi omaa koiraani näytöksiin. Tiedän muutaman tapauksen, joissa paukkuvarmasta koirasta on tullut todella säikky uuveena kun ne on viety näytöksiin. Ei siihen tarvita kuin jotain äkillistä, jota koira säikähtää ja sen jälkeen koiran sieto paukuttelua kohtaan vähenee tai pahimmassa tapauksessa uuveet on sille silkkaa kärsimystä siitä eteenpäin. Eikä säikähtämiseen tarvita aina edes kovaa paukuttelua vaan siihen voi hyvin riittää äkillinen välähdys “väärään aikaan”. Että, mieluummin koitan pitää koirani mahdollisimman erossa uuveen ylimääräisistä äänistä sun muusta kuin, että olisin ja lenkittäisin niitä “kuin ei mitään” kun ne eivät kerran pelkää. Kahden järjettömän paukkuaran (niiden eteen heitettiin raketteja) koiran jälkeen on niin ihanaa kun on peräti kolme koiraa, jotka eivät uuveesta ressaa. Ei, vaikka tästä rauhaa huokuvasta paikasta tulee uuveena oikea sotatanner. Raketit on kyllä hienoja, mutta silti oon niin pissapää ja totean, etteivät ne kuuluisi yksityisille... Mutta, kukin tavallaan viettää uuveensa.
 
Aah, tänään sain postia ISLANNISTA! :)