Tätä olin odottanut. Jopa niin epätoivoisesti, että alkukuusta menin hallille vaikkei nettiin ollut tullut mitään päivitystä. Reissu oli turha.
 
Jätin sitten kyseisen sivuston seuraamisen. Viikolla tuli laatikkooni yhdistyksen lehti ja ekana etin tiedot koulutuksista. Ihanaa, sitä koulutusta järjestettiin taas. Oli aivan mahtavaa päästä treenimään Jomin kanssa muiden koirien keskelle. Nykyään tähän on mahdollisuuksia harmillisen vähän. Miksi Kaarinan Koirakeskuksen piti lopettaa? :(
 
Yön aikana oli taas pelleilty kellojen kanssa. Piti siis odottaa tunnin kauemmin treenimään pääsyä ;) Lähdettiin liikenteeseen hyvissä ajoin. Jäi aikaa rauhoittumiseen. Tämä hetki vietettiin muutaman minsan päässä hallista.
 
Hallissa oli vain yksi koira. Se meni käymään ulkona ja kokeilin, että miten Jomi liikkuisi. Hyvin meni. Ilmeisesti oli käynyt jotain hässäkkää kouluttajien kesken kun kello oli jo vähän yli kaksitoista ja kuulemma odoteltiin pääkouluttajaa.
 
Ei alettu sitä hirveesti odottamaan vaan mies otti ohjat käteen ja pisti koirat juoksemaan ympyrää. Matkalla koulutukseen mua vähän nolotti olla taas matkalla sinne. Mutta yhteisympyrän jälkeen tiesin olevani siellä ihan aiheesta. Jomin meno oli hirveää!
 
Paikalla oli mukavan kokoinen sakki. Kolme isoa ja kolme pientä. Kaksi muuta isoa olivat narttuja ja se varmaan vaan lisäsi Jomin vaikeusastetta. Siitäkin pienen pää meni pyörälle kun ärrieri nosti mekkalan lähtiessään liikkeelle. Mä olin vaan innoissani kaikesta häiriöstä. Ihan mahtavaa treeniä! :)
 
Yhteisympyrää oli paljon, jei. Yksilöliikkeissä (et tai ympyrä) Jomilla ei ollut ongelmaa. Seisotuksetkin menivät niin kuin näyttelypuudelilta pitääkin ;) Hammastsekissä koin ahaa-elämyksen. Ekalla kerralla koitin pitää Jomin päätä paikoillaan kun hampaita katottiin. Oli vähän vinkurointia. Muilla kerroilla en tehnyt mitään ja meni ongelmitta! Näinkö siis mun pitäisikin toimia? Tuntuu vähän hassulta.
 
Kaikki muu siis meni hyvin, mutta ne yhteisympyrät olivat horrendousseja. Jomi lähti liikkeelle nätisti. Kaarteessa herra kiihdytti ja koitti oikaista tytön luo. Casanova prkl sai nyt luvan koittaa ajatella sillä kauniimmalla päällään.
 
Alkuun pysähdyin ja otin Jomin hallintaan kun se alkoi kiihdyttämään. Ei se oikein auttanut kuin pieneksi hetkeksi. Kun sakkia oli niin vähän ja Jomi isoissa viimeisenä, niin herran kiihdyttäessä tein vauhdissa pienen käännöksen ja sitten taas mentiin samaan suuntaan kuin muutkin. Tämä tuntui toimivan paremmin. Ei kuitenkaan tarpeeksi. Vaikka loppua kohden alkoikin mennä himpusti paremmin, niin ainoastaan yksi kierros päästiin hienolla menolla. Treenattavaa siis on ja katotaan mihin näillä sunnuntaitreeneillä päästään.
 
Pari seisotusjuttua. Kerran kouluttaja sanoi yhdelle koiranomistajalle, että vasen puoli tuomariin päin. En oo ikinä kuullut moista sääntöä. Siinä tapauksessa Jomi seisoo aina väärinpäin kun sen häntä kaartuu oikealle. En kuitenkaan aio alkaa seisottamaan Jomia toisinpäin ennen kuin joku tuomari asiasta huomauttaa. Koulutuksissa on se ja sama miten päin Jomi seisoo. Ei kouluttajan tartte nähdä Jomin häntää.
 
Se toinen juttu. Viiskuisen pennun omistaja kyseli, että saako käyttää nameja kun tuomari tutkii koiraa. Kouluttaja vastasi, että se on tuomarikohtaista, mutta ei suosittelisi koiraa syötettävän tuolloin. Seuraavaksi tutkimisvuorossa oli Jomi. Siirtyessään meidän luo kouluttaja sanoi kysyjälle, että “tässä on konkari ja hän pitää namia, muttei anna sitä. Kehuu koiraa.” Tutki Jomin ja palkkasin sen jälkeen koiruuden. “Ja vasta nyt hän antaa palkan. Sitten kun koira on tutkittu.” Jaah :D
 
Käytin Jomia vessailemassa ennen seuraavaa tuntia. Taas oli mukavan pieni sakki. 5 koiraa ja niistäkin kaksi lähti puolessa välissä pois. Kouluttaja tarkisti koirien pannat. Tällä kouluttajalla on sellainen tapa.
 
Onneksi oli ihan alkeismeininkiä eikä tarvinnut mennä mihinkään ryhmään, jossa riittää, että ohjaaja tietää liikkeet, mutta koira ei välttämättä niitä osaa. Jomin kannalta hyvä kun sai tehdä helppoja juttuja.
 
Ekana oli peruasentoa. Sitten seuraamista yhden askeleen vauhdilla. Hyvin meni. Eikä ollut ongelmia pyöriä paikoillaan vasuriin. Tuttu juttu rallystä.
 
Maahan menossa avustin Jomia kädellä. Kyllähän se sen kotona osaa, mutta kun en ollut varma miten nyt toimisi, niin käytin kättä. Kun sujui hyvin, niin kokeilin pelkkää sanaa ja maahan meni. Tätä siis tehtiin taas yhden askeleen menolla. Halutessaan sai ottaa maassaoloa. Hihnan sallimissa rajoissa makoilutin Jomia. Menin Jomin eteen, sivuille, taakse ja siinä se pysyi :)
 
Luoksetulossa oletuksena oli, että koira on ilman hihnaa. Kun tuli meidän vuoro ja Jomi istui mun vieressä, kouluttaja käski ottamaan hihnan irti. Sanoin, etten ota kun ei se tule mun luo vaan menee kattomaan muita. Kouluttaja ihmetteli, että mitä harmia siitä voisi olla kun mulla oli tyttö :D Korjasin, että kyllä mulla oli poika. Lisäsin, ettei se mitään tee muille, mutta ei koskaan voi tietää muista eikä se ole muutenkaan hyvä, että karkailee muiden luo. Mun aikomus oli ottaa liike hihnan kanssa, mutta kouluttaja kehotti kokeilemaan pidemmällä matkalla. Hän tarjoutui pitämään Jomin hihnaa. Muistelin miten ukkeli oli lähtenyt moikkaamaan muita kun edellisen kerran liikettä oli tehty hallilla ja sitten se Jomin pikainen aidan alitus vieheen pysähdyttyä, tuli myös mieleen. Päätin kuitenkin kokeilla...
 
Jätin Jomin istumaan ja menin reippaan matkan päähän. Odottelin hetken ja sitten kutsuin luo. Hihhei, Jomi tuli ilman, että edes yritti mennä muiden luo :) Kouluttaja kehotti käyttämään vaikka lelua houkuttimena. Sanoin, ettei Jomi välttämättä välitä leluista juuri nyt. No, sitten makupala.
 
Seuraavalla kerralla riitti, että Jomi tuli mun eteen (ei tarvinnut istua). Kouluttaja opasti mua menemään niin, että jäi vielä tilaa mennä taaksepäin. Siis karkuun kutsun jälkeen. Hyvin Jomi tuli :)
 
Otettiin pujottelua. Vaikka Jomin tartti kiertää vain kaksi koiraa, niin jo se oli vaikeaa. Ei herra vetänyt vaan kaverin lähestyessä pää alkoi pyöriä kuin mikäkin hyrrä. Kattoi vuoroin mua ja vuoroin kaveria. Hyvin Jomi malttoi istua mun sivulla kun muut kiersivät.
 
Loppuun otettiin hyppyä. Tätähän ei olla treenitty juurikaan. Agipäivänä Jomi hyppäsi sen 30 senttisen hypyn, joten uskoin Jomin menevän hypyn nytkin. Kouluttaja halusi, ettei käytettäisi käsimerkkiä. Silti näin, vaikka sanoin, ettei Jomi ole juurikaan hyppinyt. Kouluttaja laittoi paperinpalan kosketusalustaksi. Sen päälle nami. Menin ihan esteen viereen ja käskin hypätä. Jomi hyppäsi ja sitten meni moikkaamaan kouluttajaa.
 
Otettiin uusiksi. Nyt kouluttaja meni sivummalle. Aatteli, että josko Jomi olisi ite hypyn jälkeen kysynyt multa, että mitä pitää tehdä. Nääh, hypyn jälkeen pieni meni moikkaamaan kouluttajaa :D
 
Paperi oli lattialla ja Jomi mun sivulla kun kouluttaja selosti seuraavaa kokeilua. Jomi pomppasi itekseen kattomaan paperia. Kouluttaja totesi, että Jomille näyttää riittävän pelkkä paperikin kun on niin utelias :D
 
Nyt mun piti koittaa saada Jomi seisomaan hypyn jälkeen kun kerran se ei kysellyt multa uusia ohjeita. Käskin Jomin hypätä, annoin ottaa namin ja sitten sanoin “seiso”. Siinä herra pönötti kun kiersin vastapäivään Jomin sivulle palkkaamaan sen. Kunnon näyttelypuudeli siis ;) Kouluttaja kehui ja totesi, että meillä oli liike valmis. Mut mut, ei me olla sitä treenitty ikinä, et ei kai sentäs. Ehkä se sitten riittää, että Jomi osaa istua sivulla, hypätä ja seisominenkin on hyvässä kuosissa, vaikkei koskaan noin ollakaan sitä tehty.
 
Sain Jomin pari kertaa kiskomaan narua :) Mahtoikohan kouluttaja pitää mua valehtelijana kun aikaisemmin väitin, ettei Jomia kiinnosta lelut ;)
 
Kotona taas hämmensin Jomia laittamalla sen vessaan ja päästämällä isoset pihalle. Suihkuteltuani Jomin kävin isosten kanssa lenkuralla ja sitten oli pihalla nuuskunappuja.
 
Dodiih, nyt aletaan olla ajantasalla päivitysten suhteen. Vielä pitäisi yhtä haastetta pähkäillä, mutta en enää jaksa konetouhuja. Painun lenkuralle ja sitten nugguun.