Johan taas tapahtui ihania asioita tällä viikolla!
 
Maanantaina siskon dopsu vieraili taasen. Mulla oli herätys klo 10.30, jotta ehdin käydä isosten kanssa kunnon lenkuran. Ei ollut vaikeuksia nousta ylös, kiitos tkamun. huomasin, että mulle oli tullut viesti. Sen luettuani olin ihan innoissani, joten takuulla karisi unet pois. Ensin vähän pihailua pojille, sitten valmistelua, pieni lenkki Jomin kanssa ja 1,5 lenkki isosten kanssa. Ehdin vielä syödä, ennen kuin mentiin pihalle odottelemaan vieraita. Nappasin isosten kanssa postin ja siellä oli uusi satsi joulukortteja. Tällä kertaa ei ollut laadussa moittimista :)
 
Alussa Jomilla oli hetken aikaa mörköilyä, mutta se meni nopsaan ohi. Dopsu kyläili noin 2,5 tuntia. Sen aikana pojat painivat ja juoksivat. Toki Jomi myös piti kiinni ruokatauoistaan.. Jomi veti muutaman talorallin, mutta siihen dopsu ei lähtenyt mukaan. Se teki stopin heti, jos maa alkoi vähänkin muodostaa nousua. Ainakin toistaiseksi poju näyttää tyksivän tasaisesta maastosta. Loppu metreillä siskoni ehdotuksesta Tico sai tutustua dopsuun. Joo, tiedän, että on parempi, jos molemmat on joko irti tai hihnassa. Silti laitoin Ticon fleksiin, sillä en halunnut pennun saavan sydäriä Ticon vuoksi. Ticohan hönki innokkaasti ja äänekkäästi kohti pentua. Pentu pinkaisi kiljuen karkuun, joten ihan hyvä, että Tico oli fleksissä. Muutoin Tico olisi lähtenyt pennun perään ja se olisi ollut varmasti suuri järkytys pienelle. Välillä pentu kävi vähän kattelemassa Ticoa, mutta äkillinen liike tai haukahdus karkoitti pienen uteliaan. Kun Tico oli vähän rauhoittunut, niin päästin sen irti fleksistä. Pääasiassa siskoni jalkojen juurelta dopsu seuraili hirmuista Ticoa.
 
 
 
                                          
                                           "Apua, tuo karvapallo saa mut kiinni!"
 
 
                                         
                                          Vauhdissa unohtuvat liikennesäännöt..
 
 
                                         
                                          "Saisinko mäkin vähän raapaista?"
 
 
                                         
                                          "ET!"
 
 
                                         
                                          "No, okei, mä opetan."
 
 
                                         
                                          "Tämä on kyllä kivaa"
 
 
                                         
                                          "Parempi olla kattomatta..."
 
 
 
Loput kuvat on nähtävillä täällä jonkin aikaa
 
 
 
Tiistai alkoi vähemmän ihanasti, sillä kotimatkalla alkoi tuntua, että pyörän eturengas tyhjenisi. Niin myöskin kävi. Pysähdyin pumppaamaan ilmaa renkaaseen, mutta sihisevä ääni ei lupaillut hyvää. Rengas tyhjeni tosi nopeasti ja sainkin pumppailla monta kertaa, ennen kuin olin kotona. Kirosin, että miksi juuri tiistaina sen pirun renkaan piti puhjeta? Sille päivälle oli jo kivoja suunnitelmia ja ei todellakaan yhtään ylimääräistä aikaa. Rengas oli niin huonossa jamassa, että oli turhaa kuvitella selviytymistä työmatkasta pumppaamalla renkaan kerran tai pari. Kyllä niitä pumppauskertoja olisi tullut ainakin kymmenen, joten renkaan korjaus oli sovitettava tiistaihin.
 
Ensin suunnittelin, että hoitelisin renkaan ennen rt:a, mutta päätin sitten kuitenkin mennä nukkumaan. Sää oli kuiva ja tuulinen, mutta silti menin bussilla vakkelta keskustaan. Mä lahjakkaasti unohdin lapaset kotiin, ja kyllä huusivat sormet hoosiannaa kylmyydestä. Jos olisin kävellyt kaksi tuntia ilman lapasia, niin mulla ei kai olisi enää sormia..
 
360 vasuriin –> kyltin jälkeen pysähdys, askel oikeaan yhtä aikaa koiran kanssa, perusasento –> askelsarja peruuttaen –> spiraali vasuriin –> pysähdys perusasentoon, juoksuun –> normaalivauhti –> perusasento, koira eteen, koira takaa perusasentoon –> käännös vasuriin –> 270 vasuriin –> perusasento, maa, koiran kierto –> pujottelu –> perusasento, koira eteen, perusasento ilman kiertoa takaa. Nyt sitten en oo varma, että oliko vielä jotain ennen maalia.
 
Ne käännökset... Sitten oli jotain sähläilyä siinä, kun piti ottaa koira perusasennosta eteen. Muuten ihan ok. Kyllä Sony osaa, jos vaan mä osaan. Puhtaasti se sähläri löytyy hihnan toisesta päästä.
 
Sitten olikin edessä luksusta! Tkamu oli tullut hakemaan. Sony sai jäädä kotiin ja Tico ja Jomi lähtivät mukaan. Ticolle tuotti vaikeuksia istua turvavyön kanssa, ja perillä huomasin sen sotkeneen takatassunsa siihen. He is hopeless ;)
 
Tkamu oli laittanut edellisenä päivänä viestiä, että haluisinko lähteä käymään yhdessä metässä. No tottamaar!!! Tämä oli se viesti, joka oli karistanut unet silmistä. Jomi ja jättis olivat vapaina ja Tico ja rotukaveri flekseissä. Lenkki kesti reilun tunnin ja pentuset juoksivat sydämensä kyllyydestä. Reitti oli hyvin kurainen (kiitti tkamulle, että viime minuuteilla muistutti mua vaihtamaan kumpparit. Ilman niitä olisi kyllä tullut itku.) ja Jomi oli kyllä sen näköinen. On vaikeaa kuvailla miltä Jomsku näytti, mutta ei pienessä tainnut olla yhtään kuivaa karvaa. Puhtaatkin taisivat olla harvinaisuus. Kuvia mulla ei reissusta ole, sillä Ticon takia toinen käsi oli varattu ja näin ollen kuvaaminen olisi ollut melko vaikeaa. Jomi teki taas yllätysmolskahduksen. Sen jälkeen sitä ei kiinnostanut mennä lätäköihin. Jättis lätisteli ihan innolla ja kuivaili sen jälkeen luomupyyhkeeseen.
 
Paluumatka sujui Ticoltakin rauhallisemmin. Kiitokset jälleen kerran tkamulle kivasta lenkistä :)
 
Kotona huomasin, että vaikka Sony oli tassutellut joku 1,5 tuntia ja mennyt pari rt-rataa, niin silti herra ei ollut tyytynyt osaansa. Blondiliini oli meinaa kuistilla vastassa. Ääh, herra oli näppäränä avannut pari ovea, jotta pääsi kuistille kuikuilemaan. Keittiönovi oli laitettu hakaan, ja en voi ymmärtää, miten sen oven saa auki ilman, että haka lentää huis helvettiin. En vaan tajua, en. Päästin Sonynkin pihalle ja aloin tappelemaan renkaan kanssa. Reikä löytyi helposti ja paikkauksen jälkeen alkoi kumien paikoilleen laittaminen. Tuntui, että se kesti ikuisuuden + se oli himputin hankalaa. Varsinkin se loppuosa oli aikamoista vääntöä, joten en ihmettele, kun kävi niin kuin kävi.. Viimeiset voimat oli jo huvenneet ja miinuksilla mentiin, kun pumppasin ilmaa renkaaseen. Se oli todella vaikeaa ja tuntui, ettei siitä tullut yhtään mitään. Mä olin ihan raato. Kumi oli paikattu ja rengas taas paikoillaan, mutta treffejä nukku-matin kanssa piti taas siirtää. Renkaaseen ei mennyt ilmaa. Harmistuneena kuuntelin, miten ilma tuli ulos samantien. En olisi halunnut, enkä jaksanut, jajaja, mutta pakko se vaan oli pistää rengas uudestaan atomeiksi. Vääh!
 
Reikiä löytyi kaksi, eikä siihen edes tarvittu vettä apuna. Paikkauksen jälkeen taas alkoi se kirottu vääntö. Yritin olla hellempi tällä kertaa. Mutta minkäs teet, kun ei oo muskeleita, joilla punnertaa rengas paikoilleen. Mä tartten työkalua, jolla voin vähän vivuta ja venyttää päällyskumia. Olin siirtynyt kellarista keittiöön. Jomi istui mun vieressä ja katteli, että mitä mä tein. Välillä piti maistella pinnoja. Isoset olivat yhä pihalla. Ne kyllä pärjäsivät siellä, toisin kuin Jomi, jonka pentupumpuli oli kastunut läpikotaisin mettäillessä.
 
Oli helpottavaa huomata, että toisen punnerruksen jälkeen renkaaseen meni ilmaa. Rengassouviin oli kulunut semmoiset 2,5 tuntia. Piti vähän syödä, ennen unia. Ehdin nukkua huikeat kaksi tuntia ennen töitä. Vaikken ollut kovin freesi, niin selvisin yöstä ihan ok.
 
Sony on aiheuttanut mulle vähän harmaita hiuksia korvafetissinsä kanssa. Sillä on tullut tavaksi lussuttaa Jomin korvia. Tietty silloin, kun mä en oo näkemässä. Tapa harmittaa, sillä Jomin korvat ovat aika törkeen näköiset sen takia. Tkamu ehdotti, että kokeilisin sitruunaa korviin. Suunnittelin lähteväni ostamaan sitä isosten kanssa töiden jälkeen. Olisivat sitten saaneet siinä samalla kunnon lenkuran. Mä en jaksanut. Mä halusin vaan nukkumaan. Oli vähän kertynyt univelkaa, ja niitä piti maksella pois. Tästä syystä isoset pääsivät vain reilun puolen tunnin lenkuran, ennen kuin lähdin Jomin kanssa.
 
Oli kova tuuli ja lunta sateli hiljaksiin. Ihanaa, kun tuli lunta! Ja tosi kivaa, että juuri keskiviikkona, sillä islis + lumi on mun suosikkiyhdistelmä valokuvaamisessa. Kuvaamista sai taas kokeilla, kun tkamu kyyditsi mut ja Jomin yhdelle vanhalle maankaatopaikalle. Kylläpä se paikka oli muuttunut sitten viime näkemän. Yhdistys nimeltä TS Montierit järjesti siellä aikoinaan tokokoulutusta. Siskon kanssa käytiin siellä tyttöjen kanssa. Se oli sitä vanhaa hyvää aikaa, jolloin oli enemmänkin tarjolla ryhmiä, jotka järjestivät koulutusta kerran viikossa. Mitään ylimääräistä siitä ei otettu, vaan riitti, että oli yhdistyksen jäsen. Mulla on ikävä tuollaisia koulutuksia. Harmittaa, että nykyään lähes poikkeuksetta kaikki on jonkin sortin kursseja. TKY on vielä sellainen, joka järjestää koulutusta kerran viikossa, mutta kuinka kauan? On vähän surullista, että niitä koulutuksia järjestävät edelleen samat henkilöt, jotka järjestivät jo silloin, kun monirotu ja partis elivät. Sitten, kun nämä kouluttajat eläköityvät, taitaa TKY:n taru olla lopussa? Vielä, että aatelkaa, silloin kun, TS Montierit järjestivät agikoulutusta, sinne saivat mennä kaikki halukkaat. Ei ollut mitään karsintoja, vaan senkus meni halliin ja mukaan ryhmään. On tainnut meininki vähän muuttua noista ajoista...
 
Takaisin itse asiaan. Maankaatopaikalla treffattiin yksi uusi turkulainen. Ikää hällä on 16 viikkoa ja näyttää ihan ketunpoikaselta, siksipä pienen bloginimi on tästä lähin foxi. Turkuun on tullut peräti kaksi islispoikaa. Veljeksiä ovat. Nähtiin noista toinen keskiviikkona. Alkuun Jomi haukkui pentua, mutta ajan kanssa rauhoittui. Pentu osoittautui varsin reippaaksi pojaksi. Jomi ei ollut noin reipas 16 viikkoisena. Alkuun pentu oli vähän tarkkailija, mutta lopulta oli mukana geimeissä, eikä kavahtanut jättiksen rajuhkoa menoa. Foxi antoi takaisin samalla mitalla. Jomi leikki myös pennun kanssa, mutta jättiksen painostuksesta ei tykännyt. Kiva, ettei Jomi ollut koko aikaa maa-imuri.
 
Tunti kului tosi nopsaan. Jättis kävi uimassa muutamaan otteeseen. Pentukin vähän kasteli tassujaan. Jomi ei mennyt veteen. Nähtiin pari collieta. Mä ehdin kiinnittää Jomin huomion, ennen kuin ne colliet tulivat meidän luo, joten Jomi oli hiljaa. Tosin, sitten kun colliet olivat jo menneet ja olivat kauempana, niin Jomin oli juostava niitä kohti haukkuen. Sitten oli vaan parempi, jotta jatkettiin matkaa, niin Jomikin pystyi unohtamaan colliet. Oli kyllä niin ihanaa saada nähdä foxi ja muutenkin päästä tuonne kaatikselle!!! Kiitokset once again tkamulle
 
 
 
                                         
                                          Tässä kirmaa uusi koiratuttavuus
 
 
                                         
                                          Jännä musta kohta kauluksessa. (Väri ei ole pannasta.)  
 
 
                                         
                                          "Kyllä mä vielä ton kiinni saan."
 
 
                                         
                                          "Emmä sua pelkää, vaikka ootkin iso."
 
 
                                         
                                          Tässä kuvassa on taas sitä jotain tunnelmaa...
 
 
                                         
                                          No wuhuu!
 
 
                                         
                                          "Ette te tajuu miten iiiiiihanaaa-ah tää on, uuuuuuuurrrh!"
 
 
 
Vielä muutama kuva hemmetin heinät -otsikon alle ;)
 
 
                                          
                                           Aaaaaaargghh!!!
 
 
                                          
                                           Mrrrrrrrrrrrrrhhh!!!
 
 
                                          
                                           Nyyyyyh!!!
 
 
 
Loput täällä jonkin aikaa
 
 
 
Kotimatkalla pysähdyttiin Piispanristin rismalla. Olin kertonut tkamulle mun sitruunamehun ostoaikeista, ja sitten hän oli ehdottanut mulle, että voitais pysähtyä rismalla. Hänenkin tartti käydä kaupassa. Jomi jäi autoon. Onneksi se ei ollut yhtä likainen, kuin oli ollut edellisenä päivänä. Muutoin olisi saattanut auto olla vähän likainen sisältä. Sitä en tiedä, että miten paljon herra oli autossa pomppinut, mutta apukuskin penkillä se ainakin oli istunut, sillä siinä istumisen jälkeen mulle tuli märät housut.
 
Sitruunaa olin laittanut Jomin korviin, mutta se ei ollut estänyt lussuttamista. Vielä alku viikosta näytti, että tiistain jälkeen tulisi kolmen päivän lumimyräkkä. Vaan ei tullut. Myräkkää ei ollut näkösällä vielä torstainakaan, joten kun perjantaille oli ennustettu vähemmän hehkeetä säätä, päätin polkaista hakemaan junalipun. Sää oli edelleen tuulinen ja vähän sateli lunta. Lunta tuli niin vähän, ettei se haitannut ajamista lainkaan. Toisin oli puuskittaisen tuulen kanssa.
 
Äippä on sivellyt ympäri kämppää punaviinietikkaa estääkseen koiraansa tekemästä tuhoja. Tytsi ei tyksi etikan hajusta, joten aine toimii hyvin. Päätin sitten kokeilla, että olisiko se Sonysta tarpeeksi inhottavan hajuista, jotta Jomin korvat saisivat olla rauhassa. Siispä piti mennä kaupan kautta.
 
Jomin korvat olivat kuivat, kun tulin töistä, mutta tiedä sitten, että vaikuttiko siihen miten paljon se, että olin mennyt töihin pari tuntia normaalia aikaisemmin ja sitten tietty kans lähtenyt. Koko yön jännäsin, että millaisissa olosuhteissa ajelen kotimatkan, sillä oli ennustettu, että myräkkä alkaa to-pe yönä. Kotiin pääsin ihan hyvin eikä lenkilläkään sadellut kuin vähän lunta. Jossain vaiheessa lunta oli alkanut satamaan reippaammin, sillä sitten kun heräsin, maassa oli muutaman sentin lumikerros ja lisää tuli. Myräkäksi en siltikään säätä kutsuisi. Lunta tuli, mutta eteen näki ihan hyvin. Käytin pojat lenkuralla ja sitten oli aika kaivaa lumikola esiin. Isoset nauttivat lumesta. Jomi ei edelleenkään ole keksinyt, että mitä poikkeuksellisen kivaa lumessa olisi. Lumitöiden jälkeen en voinut olla hakematta kameraa ja silleen...
 
 
 
                                         
                                          Lumitöiden viralliset valvojat
 
 
                                         
                                          "Heiiiii, ota nyt kiinni tästä."
 
 
                                         
                                          "Hih hih. Karkuun läpi tuulen ja tuiskun."
 
 
                                         
                                          "Ei tää oo enää niin taipuisa kuin ennen.."
 
 
                                         
                                          Piilossa?
 
 
                                         
                                          Keppi takaa suosion
 
 
                                         
                                          Koiramytty
 
 
                                         
                                          Melkein taas luomupose kokojärjestyksessä..
 
 
 
 
Peeäs. Vuodatuksen omistaja on vaihtunut ja jotain uudistuksia lienee tulossa, joten ei kannata ihmetellä, jos meistä ei yhtäkkiä kuulukaan. Toivottavasti mitään ei häviä täältä missään vaiheessa...