Lauantaina aloitin poikien erikseen lenkittämisen. Eihän päivässä ole riittävästi tunteja, jotta sen voisi tehdä joka lenkillä, mutta kerran päivässä ainakin. Noiden lenkkien aikana olen heitellyt pojille lelua peltoon tieltä. Innolla ovat molemmat hakeneet vaikkei se aina ole ollut helppoa hangen upottavuuden vuoksi. Sony on joko laiska tai nokkela kun kerran heittelin lelua vähän ahtaammassa paikassa. Siinä oli pajukkoa sen verran, ettei voinut hirveästi liikkua, jotta olisi aina ollut puhdas lumi kahlattavana. Vaikka mä liikuin, niin Sony käytti joka kerta aikaisempia jälkiään lelun luo. En sitten millään saanut sitä menemään puhtaaseen lumeen siinä kohtaa. Ja sitten ollaan vähän myös “tokoiltu”.
 
Erilliset lenkit ovat ovat luonnollisesti myös tarkoittaneet ypöyksin olemista. Ensimmäisenä kertana Sony jäi yksin nätisti. Mutta jo sunnuntaina ilmeni mielenosoitusta. Sony oli jätetty oven taakse, jossa sillä oli alueena keittiö, olohuone ja makuutila. Se ovi erotti keittiön ja eteisen. Ja myöskin eteisen ja kuistin välillä on ovi. Kun tultiin Ticon kanssa takaisin, niin Sony löytyi iloisena eteisestä. Vai niin... Ja sen jälkeen keittiönovi ei ole pysynyt kiinni. Herra siis oppi tämän taidon kerrasta! Ja sitä taitoa on kyllä innolla hyödynnetty. Eilen kun lähdin Ticon kanssa, niin ei me oltu ehditty lähteä ovesta ulos kun jo Sony oli eteisessä. Tämän perusteella arvelin, että on hyvä laittaa kuistin ja eteisen erottava ovi lukkoon (onneksi sen saa lukkoon). Arveluni osui oikeaan: koirat olivat aamulla eteisessä. En tiedä kauanko siellä olivat olleet, mutta jos koko yön, niin on pojilla ollut ainakin vilpoista. Ja tänään kun kävin kaupassa, niin mistäköhän koirat löytyivät kun tulin takaisin... Kai tuohon pitää viritellä jotain. Toisaalta on tuossa eteisessä olemisessa se hyvä puoli, että ei ole paljon tuhottavaa tarjolla ;)
 
Sonylla on myös älyttömän hyvä muisti. Oon saanut siitä viitteitä aina silloin tällöin. Viimeksi viikonloppuna. Sony näki kun laitoin kuistilla olevalle “pöydälle” lelun. Se tavoitteli sitä heti, mutta lopetti kun kielsin. Noh, sitten kun tuntien päästä oltiin menossa ulos ja Sony pääsi kuistille, niin se meni suoraan tavoittelemaan sitä lelua. Ihan kuin se olisi koko ajan miettinyt sitä lelua, jottei se vaan unohtuisi :D Ja kerran se kanteli jotain risua lenkin lopussa. Otin sen siltä pois kun en halunnut, että se vie sitä aitaukseen (se risu olisi päätynyt jomman kumman mahaan). Heitin risun tien reunaan. Seuraavan lenkin alussa herra suunnisti suoraan sen risun luo. Että tämmönen tapaus...
 
Tänään kun pojat olivat aitauksessa, niin ajattelin viedä kompostiin samalla tavaraa kun otan pojat sisälle. Komposti on aitauksessa. Mullahan oli heti kaksi apulaista mukana. Laitoin kompostinkannen hetkeksi maahan. Kohta se kansi viiletti ympäri aitausta Sonyn suussa :D Luulin, että se kansi olisi liian iso pojille, mutta väärässä olin.
 
Lunta on tullut taas lisää muutama sentti. Eipähän tartte murehtia joulukiloista kun kahlailee pelloilla. Ihanaa kun on valkoinen joulu!