Viime perjantaina pyöräni joutui kovalle koetukselle kauppareissun yhteydessä. Olihan se itellekin vähän tavallista rankempi reissu kun tein oikean kauppakierroksen. Ensin polkaisin sittariin. Siellä oli isot reissumiespaketit tyrkyllä eurolla. Siis tosi hyvä tarjous. Lähdin liikenteeseen tavallista myöhemmin kun en jaksanut uskoa, että aamuasiakkaille olisi jäljellä leipiä. Ei auttanut myöhäisempikään liikkeelle lähtö, sillä ei oota tarjottiin.
 
Sittarista polkaisin toiseen kauppaan taaskin leivän vuoksi. Nyt sai 2 eurolla 3 isoa leipäpussia. Kuralan K-kauppa on sellainen, että siellä on harvemmin tarvinnut kohdata ei oota tarjousten takia. Niin oli nytkin ja sain leipäni.
 
Seuraavaksi rismaan hakemaan 7 litran tölkkiä maitotuotteita repun täytteeksi. Vielä kun hain M&M:stä pari ruokapussia (miltei kymppi pois normihinnasta), niin sitten vihdoinkin alkoi kotimatka. Siitä selvisin hitaasti, mutta varmasti.
 
Oli kiva sää ja päätin sitten leikata ruohon. Koiruudet olivat pihalla mun työnnellessä leikkuria pitkin nurmikkoa. Sony ei tykkää tuosta leikkurista yhtään. Muriseva ruohonoksentaja sai paljon näykkimisiä kun blondiliini yritti laittaa vempelettä ojennukseen. Monta kertaa piti häätää turkkipallo pois kun se jo haittasi leikkaamista herran yrittäessä tarttua joko pyörään tai johonkin muuhun.
 
Kun sain häädettyä Sonyn pois leikkurin kimpusta, sitten kuvioihin tuli yllättäen Jomi! Jomi ei niinkään yrittänyt käydä kiinni leikkuriin vaan tuli sitä kohti ja sitten silleen “maastoutui”. Toisinaan haukkui. Ihan selvästi karvapalloilla oli salaliitto mua vastaan.
 
Leikkuuseen meni sellainen puolitoista tuntia. Tiedä, vaikka oli tämän vuoden viimeinen hurautus. Mussa tuntui olevan vieläkin virtaa, joten päätin käydä hyödyntämässä Kotipizzan Kotzone kupongin. Pojat kotivahdeiksi ja kohti Kaarinan keskustaa. Otin mukaan kameran, sillä ajatuksena oli kuvata yksi hieno puskarykelmä. Siinä on (tosin nyt oli, sillä tuuli on pudottanut lehtiä) tosi kivasti vihreä, keltainen ja punainen puska silleen limittäin. Rykelmä jäi kuvaamatta, sillä mulla oli väärä putki. Olin kuvitellut, että lyhyempi olisi ollut parempi vaihtoehto, mutta pidempi sen olisi pitänyt olla.
 
Oli ilahduttavaa astua sisään Kotipizzaan ja lukea ovesta, että koirat ovat sallittuja! :) Ilahduttavaa ei ollut kohdata myyjää (tai miksi heitä sitten kutsutaankin). Paikka oli ihan tyhjä. Mies veivasi pyödällä paria taikinamyttyä eikä sanonut mitään. Kun se nosti katseensa ylös, näytin kuponkini ja tein tilaukseni. Mies mutisi jotain, että ei ole rukiisia pohjia kun pomo oli unohtanut jotain (en saanut selvää). Sanoin, ettei haittaa. Hetkeen ei tapahtunut mitään, joka olisi edistänyt tilaustani. Mies oli taikinoiden kimpussa. Vaikutti todellakin siltä, että se oli elämäänsä erittäin kyllästynyt. Enää puuttui suusta roikkuva rööki, jolloin leffoista tuttu stereotypia olisi ollut täydellinen.
 
Vasta jonkin ajan päästä miestä kiinnosti rahastaminen. Sitten taas oli hiljaista ja ihmettelin, että tapahtuiko mun tilaukselle yhtään mitään. En osannut sanoa mitään, sillä tilanne oli niin hämmentävä. Lopulta sain Kotzoneni ja pääsin kohti kotia.
 
Polkiessani mietin Kotipizzaa. Kiva juttu, että koirat olivat tervetulleita. Silti luulen, etten ala tekemään lenkkejä sieltä kautta. Pizzat kun on niin kökköjä, ettei sellaisia huvita tilata. Täytettä saa ettiä suurennuslasilla ja hinta turhan korkea laatuunsa nähden. Kotzonen hinta on turhan kallis ilman kuponkia, joten en ala Kotipizzan kantiseksi ;)
 
Lauantain aamulenkin jälkeen aloin nipsiä yhtä pientä ruohoaluetta. Sen jälkeen kuvailin poikia kun ne peuhasivat ja juoksivat. Vasta niskaan ryöpsähtänyt sadekuuro patisti meidät sisälle ja silloin huomasin, että hupsis, kolme tuntia oli hurahtanut ihan silmänräpäyksessä.
 
Ei tehty mitään muuta ihmeellistä tuona päivänä. Kiva sää sai lenkkitossun pohjan kutiamaan, mutta samaan aikaan Sonyn kynnet pistivät pohjassa muistuttamassa, että ehkei kuitenkaan vielä ollut pidempien lenkkien aika.
 
Maanantaina mulla oli vähän noin niin kuin aikomus poistaa allas  ja vetää letku sisälle saunaan. Mutta jotenkin sitten vaan innostuin vielä putsaamaan ja täyttämään altaan. Letkua en kiertänyt sen raudan ympärille kun se oli märkä. Ehkä on parempi antaa letkun ensin kuivua ennen kuin koitan saada sen kierrettyä siihen missä sitä on säilytetty vuosikausia.
 
Tiistaina oli rallya. Ticon kanssa polkaisin ihanan viileään aamuun. Mulle tuli kylmä ja suurimman osan ajasta vaan hytisin hallilla. Mua se ei haitannut vaan päinvastoin oli ihanaa, että pitkästä aikaa oli vilu.
 
Istu, eteen, takaa, istu –> 270 v –> sakukäännös –> istu, ohjaaja ottaa askeleen oikeelle ja pyytää koiran sivulle –> hitaasti –> spiraali o –> normivauhti –> täyskäännös o –> 270 o –> käännös o –> askelsarja eteen –> liikkeestä maahan –> kyltin jälkeen istu, yhdessä askel oikeelle –> maali. Nyt on sellainen olo, että jotain puuttuu ja muutenkin tuntuu, että joko sekoitan radan Jomilla viikko sitten olleeseen rataan, tai sitten tässä oli samanlaisia kohtia.
 
Anyway, mitään isompia ongelmia / mokia radalla ei ollut. Himmata tietty piti Ticoa. Tuo ihan eka kyltti osoitti hyvin miten Ticolle on jäänyt päälle vilkuttaminen. Kun otin Ticon eteen se alkoi heiluttaa tassua :D Mulle hitaasti mentävä spiraali on vaikea. Mä sekoan kierrosten laskuissa kun tuntuu, että spiraali kestää loputtomasti.
 
Loppuun otettiin voittajaluokan kyltti, jossa koiran pitää vauhdissa vaihtaa puolta ohjaajan takaa kiertäen. Taaskin tämä tuntui ajatuksena ihan supervaikeelta, mutta ei se sitä sitten loppujen lopuksi ollutkaan. Meillä taitaa olla niin hyvä kouluttaja, että se tietää niksit miten saada koira tekemään juttuja :) Kunhan ite älysin laittaa hihnan kulkemaan takaani niin homma alkoi sujua ja Tico vaihteli puolta todella sujuvasti :) Sujui niin hyvin, että vaihdoin tuplasakun treenailuun. Sitten taisin vielä ottaa puolen vaihtoa jalan ali molemmilta puolilta. Oikeelta alittaminen oli Ticolle vähän hankalaa. Se hämmentyi ja alkoi sählätä, mutta lopulta sain herran vaihtamaan puolta tuotakin kautta.
 
Treeneihin tuli moikkaamaan yksi kamu. Sain palautettua kolme kirjaa, jotka olivat olleet lainassa. Hän toi mulle omalle koiralleen tarpeettomiksi jääneet töppöset. Kun kuulin tästä, ajattelin ottaa mukaan Sonyn. Mutta en sitten kuitenkaan lopulta uskaltanut jos ne kynnet sitten kuitenkin olisivat auenneet matkalla vakkelle. Sony olisi ollut kätsy ottaa, niin olisi voinut sovittaa töppösiä. Kamu kuitenkin sanoi, että antaa ne töppöset mulle “anyway” kun ei ite niitä tartte. Muuten, se linkki, jonka sain ja johon laitoin sähkäriä töppösistä kysellen, sieltä ei ole kuulunut mitään...
 
Ke & to menivät treeniessä Jomin tolppailua. Koitin, että josko ukko tajuaisi idean ilman apua, mutta ei hoksannut (tai kyennyt siihen). Avun kanssa alkoi tulla toivotunlaista käytöstä, mutta siitä myöhemmin enemmän, ehkä. Tämä sama apu on auttanut veto-ongelmaankin, mutta en uskalla tätäkään hehkuttaa vaikka suhteellisen kivoja lenkkejä ollaankin päästy tekemään.
 
Jooh, treenittiin aikamme tolppailua ja sitten tehtiin kunnon lenkit molempina päivinä. Sen jälkeen saivat ukot pihailla mahdollisimman kauan ennen kuin piti lähteä töihin. Lomat on löhötty nyt ja edessä on taas työt. Töissä taas opettelen uutta konetta ja muutenkin muutosta pukkaa. Se ketuttaa ja sen takia ei oikein huvittaisi päivittää blogiakaan. Voi olla, etten olisi päivittänyt ellei olisi tullut yhtä varsin mukavaa ekstempore-juttua. Just nyt vaan on sellainen olo, ettei mikään huvita... Prkl!
 
Pölinät on nyt kai jotakuinkin pölisty ja sitten enemmän siitä mukavasta jutusta ja toisestakin mukavasta jutusta. Oij, to aamu oli kaunis kuura-aamu. Mietinkin, että lähdenkö treenimään vai yritänkö kuvailla kuurakuvia.