Tää on nyt ollut aikamoista tunteiden vuoristorataa sen muutoksen jälkeen. Tuntuu, että kaikki menee päin ttua, mutta ei asia kuitenkaan oo ihan niinkään. Koirapuolella menee hyvin. Kaiketi se kakanmaku suuhun tulee työpuolelta. Vaikka oonkin kuukaudessa oppinut paljon, ehkä jopa ohjelmoinnin (uuden työn laittaminen koneelle), niin silti on harvoin tyytyväinen olo, kun pääsee töistä kotiin. Vielä tulee sählättyä aikalailla. Työvuoron jälkeen sitä on aika loppu, kun töissä ei ookaan sujunut niin kovin hyvin. Ehkä stressiä myös kasvattaa käynnissä olevat yyteet. Mä oon nyt tosi stressaantunut, sitä on turha kieltää, kun sen ihan tuntee ite. Vähän on ollut sellainenkin olo, etten jaksaisi tänne näitä turhanpäiväisiä höpötyksiä kirjoittaa, että ei kannata ihmetellä jos meistä ei yhtäkkiä kuulu mitään. Se siitä vinku-vongusta.

Koirapuolella on kyllä mennyt hyvin, pääasiassa. Ainoastaan tuo yksinolo on tuottanut harmaita hiuksia. Seinän reiän paikkasin lankunpätkällä ja oven telkeän toisella mokomalla. Siispä nyt pysytään, missä pitääkin, mutta jonkun hampaita kutittaa edelleen. Keittiöntuolin istuinosia on jyrsitty. Voi saada tikun arseensa kun istuu tuolille, nais.

Treenipuoli sitten onkin aikamoista hehkutusta. Sony on ollut tosi hieno ja Jomi on ollut ehkä jopa pelottavan hieno. Ticokin on ollut hieno, jos se on malttanut keskittyä.

Edellisellä viikolla ei sitten maanantain jälkeen tullut tehtyä mitään ihmeellistä koiruuksien kanssa. Työpäivä imi niin mun mehut, että en jaksanut tehdä kotona oikein mitään. Töissä on nyt henkisesti rankkaa, mutta täytyy vaan toivoa, että vielä helpottais.

Perjantaina siinä puoli kuuden pintaan lähdin Jomin kanssa treenimään ohituksia. Ei niitä saatu paria enempää, kun kaiketi ihmisillä on perjantai-iltaisin parempaakin tekemistä, kuin koiran ulkoiluttaminen. Kun vaikutti kuolleelta, niin aloin treeniä Jomin kanssa juttuja. Päätin kokeilla liikkeestä maahanmenoa. Eipä sitä kauaa tarvinnut vääntää, kun jo Jomi oli hoksannut jujun. Jonkin ajan päästä kokeilin seisomista. Taaskin nopeasti pieni tajusi, että nyt piti jäädä seisomaan. Onhan jo tuo ihan uskomatonta, mutta lisää todisteita sain Jomin nokkeluudesta lauantaina.

Mun piti lähteä yhden pintaan liikenteeseen, mutta ulkona tuli lunta aika reippaasti. Jomi kun kylmettyy isosia helpommin, niin en viittinyt lähteä. Touhusin siinä kaikenlaista ja sitten muutaman tunnin päästä näytti siltä, että pystyi lähteä. Noh, pian huomasin, ettei sää ollut juurikaan muuttunut aikaisemmasta, mutta takaisin ei käännytty. Jomilla oli heijastinliivi, joten ei sen turkki ihan heti kastuisi, jos lumi oli sellaista kastelevaa.

Muutama ohitus saatiin kun suunnistettiin koira-aitaukseen. Mun sisääntulo oli vähän nolo, sillä en meinannut löytää mitään porttia, josta olisi päässyt aitaukseen. Sisällä olijat varmaan ihmettelivät, että miksi kiersin aitausta. Portti löytyi ja Jomi pääsi tutustumaan kahteen poikaan, 7 kuiseen westieen ja 9 kuiseen shelttiin. Sheltin kanssa pisti ihan juoksuksi. Westie oli enemmänkin sellainen painikaveri. Oli jotenkin hassua, että kaikki aitauksessa olevat koirat olivat “vääränlaisia”. Westie & sheltti liian suuria rotunsa edustajia, ja Jomi liian pieni. Ei se aina mee niin, kuin papereissa sanotaan ;)

Westie lähti melko pian pois. Jomi juoksenteli sen sheltin kanssa. Jomi oli nokkela ja juoksi hieman pienempää sisärinkiä, kun hävisi vauhdissa sheltille. Sisäringissä Jomi pääsi miltei sheltin tasolle. Ovelaa! Juoksemisen jälkeen sheltille tuli tarvetta nylkyttää Jomia.

Sheltin mentyä jäätiin kahden aitaukseen. Odottelin jonkin aikaa ja kun ketään ei tuntunut tulevan, aloin taas treenimään Jomin kanssa. Ihan muuten vaan päätin kokeilla jotain ihan uutta Jomille. Piti kokeilla, että miten Jomilta sujuisi sivulta eteentulo. Pari kertaa Jomi tarjosi mulle maata, mutta sen jälkeen pieni hoksasi, mitä siltä halusin. Sitten se teki aina oikein!

Jonkin ajan päästä kokeilin 360 käännöstä vasuriin. Alussa oli vähän takkua, mutta vain hetken. Pian Jomi oli taas kiinni ideassa ja mä ihan kysymysmerkkinä, että voiko tuollaista koiraa ollakaan! Onko Jomi niiiiiiiiiiii-in ahne, että oppii siksi nopeasti, vai onko se tosi välkky kaveri vai onko se noita molempia vaiko vielä jotain muuta? Välillä musta tuntuu, ettei Jomissa ole mitään kouluttamista kun kaikki käy niin helposti. Sony oli kans pentuna tosi nopea oppimaan, ja on se vieläkin. Mutta tuo Jomi pesee Sonyn ihan leikiten. En voi uskoa, että mulla on tuollainen koiruus!

Se oli hassua, että Jomi oli ihan hiljaa kun kaverit olivat aitauksessa, mutta sitten, kun ne olivat menneet ulos portista, Jomi sai haukkukohtauksen. Muutenkin se välillä haukkui joitakin jäällä liikkujia (aitaus on ihan järven rannassa). Tuli kyllä kutsusta luo, mutta vapautuksen jälkeen taas mekkaloi. Noh, ei herra kuitenkaan oo ihan täydellinen ;)

Reissuun meni kolmisen tuntia, että tuskinpa Jomi valitti, kun jäi kotiin lähtiessäni isosten kanssa. Heitin kanssa en tehnyt pitkää lenkkiä, sillä kello oli jo sen verran paljon, että ei “ehtinyt”. Mulla oli suunnitelmissa tehdä vielä lumitöitä. Pientä lenkkiä maustoin rt-treenillä. Otin taas niitä 360 v, eteentuloa ja takaakiertoa. Sony teki hyvin. Ticolla ainakin oli intoa, jos ei muuta. 360 Ticon vaikeus on siinä, että se tekee sen käännöksen vähän niin kuin arsea laahaten. Se on niin valmis istumaan liikkeen pysähdyttyä.

Koirat saivat olla pihalla kun tein lumitöitä. Sonya piti erikseen käskeä jäämään pihan puolelle. Muuten se olisi tullut portista ulos mun perääni. Se oli niin mun perään, että kerran mäjäytin sitä harjalla. Harjasin lunta pois portin edestä. Hämärässä en nähnyt, että Sony istui ihan siinä lähellä. Kopsauksen kuultuani sen vasta tajusin. Sorry, ei ollut tarkoitus.

Sunnuntaina lähdin liikenteeseen aikaisemmin, siinä yhden jälkeen. Lunta tuli vähän ja oli kylmä tuuli. Aitauksessa ei ollut ketään, kun sinne saavuttiin. Kauaa ei oltu yksin, kun saatiin seuraa 5 –vuotiaasta borderterrieripojasta. Pojat juoksivat ja painivat. Vanhemmalla oli jonkin verran tarvetta nylkyttää Jomia.

Ja taas, kun terrieri oli mennyt ulos portista, Jomi aloitti haukun. Mitä lie tarkoittaa moinen?

Sitten oltiin melko pitkän aikaa yksin. Jomi kulki ympäri aitausta nuuskutellen ja välillä jäälle menijöitä haukkuen. Tuosta saikin hyvän treenin aiheen: yrittää kutsua Jomia luo kun se on äänessä. Kiva, kun sitä pystyi treenimään tuolleen hallitusti. Jomi tuli, ja Jomi meni, kun se vapautettiin. Tein sitten seuraavanlaisesti: jos Jomi alkoi haukkua jotain, kutsuin sen luo. Kehuja ja palkka. Sitten lähdettiin kävelemään kohti paikkaa, jonne Jomi oli juossut haukkuen. Jomi oli ilman hihnaa ja ilmeisesti tieto namista riitti pitämään sen mun vierellä. Kun oltiin siinä paikassa, vapautin Jomin. Eipä sillä ollut enää mitään syytä ryntäillä minnekään. Noille äkkiryntäyksille tarttee kyllä saada loppu.

Treenin 360 v. Hyvin meni ja nyt Jomsku on siinä aikalailla samalla tasolla kuin isoset.

Olin jo miltei kalikali-pisteessä kun aitaukseen tuli 11 kuinen setterityttö. Kiva, ettei tuota aitausta ole jaettu, niin kaikki voivat tutustua kaikenlaisiin koiriin. Tämän setterinkin kanssa Jomi teki sitä sisärinkijuttua. Setterin omisti nuori pariskunta. Se mies välillä juoksi ympäri aitausta lämmitelläkseen. Setteri spurttaili. Jomi ravasi nätisti sen miehen lähettyvillä.

Sitten kun setteri lähti, niin lähdettiin mekin. En enää tarennut olla aitauksessa.

3,5 tunnin ulkoilun jälkeen pystyi hyvillä mielin jättämään Jomin kotiin ja lähteä isosten kanssa kiertämään 1,5 tunnin lenkki. Ennen kotia pysähdyttiin treenimään koululla pitkästä aikaa. Otettiin rt-juttuja. Niitä, mitä edellisenä päivänäkin ja vähän muutakin. Niin kivaa, kun molemmat olivat ihan into pinkeenä treenimässä :) Sonylla meni hyvin. Ticolla myös, paitsi se painava beba ;)

Maanantaina ei tullut tehtyä mitään ihmeellisyyksiä. Leikkasin äijien kynnet sisällä. Sonyn otin ekana manikyyriin. Leikkaan isosten kynnet niin, että ne seisovat. Kun leikkasin Sonyn kynsiä, Jomi meni Sonyn mahan alle kierimään. Taisi joku olla vailla huomiota. Työnsin Jomin pois sieltä ja ei se enää sen jälkeen tullut sähläämään. Alkoi sitten napsia kupuunsa Sonyn kynsienpaloja.

Ticon kynnet sain leikata rauhassa. Jomin kohdalla kokeilin, että saisinkos leikattua sen kynnet samallalailla kuin isosilta. Tähän astihan vaava oli ollut mun sylissä. Leikkasin tassun kerrallaan ja sitten palkkasin. Etutassujen jälkeen Jomi lysähti maahan ja takatassut leikkasin sen makoillessa. Näköjään ei tartte enää pitää Jomia sylissä. Kynsien jälkeen leikkasin Jomin korvien takaa pienet takkulaatat pois. Siellä se karva on niin höttöstä, että se menee helposti takkuun. Sama se oli Sonynkin kanssa pentuturkin aikaan.

Sitten tein lumihommia ja poitsut kirmasivat pihalla. Lunta ei ollut tullut paljoa, mutta kun sitä oli luvattu, niin aattelin, että onpahan sitten ainakin se satsi pois päiväjärjestyksestä. Kova tuuli oli tehnyt lumesta sellaista “laattalunta”. Kävi sitten niin “kivasti”, että kun olin lopettelemassa, niin niihin aikoihin sitä lunta alkoi sataa reippaammin. Höh, eikä mulla ollut aikaa alkaa kolaamaan sitä. En voinut muuta kuin toivoa, ettei sitä lunta tulisi niin paljoa, että menee tiet tukkoon. Oli meinaan tärkeetä, että mun pihaan pääsisi, kun tiistaina en todellakaan olisi ehtinyt kolata lunta.

Tiistaina ylös, ulos ja lenkille kello kuus. Kävin Ticon & Jomin kanssa löytömetikössä, ja sinne mentiin pellon kautta. Jomi ainakin sai hyvin purettua energiaansa, sillä se pinkoi niin, että sille tuli sellainen “sakukieli”. En tiennytkään, että herralla voi olla noin pitkä kieli!

Kotona loppuvalmistelut, puuro poskeen, lenkkeilijöille sapuskaa, Sonyn päälle kurapuku ja menoksi. Asteet olivat hieman plussan puolella ja oli tullut jonkin verran vettä. Pelkäsin teiden olevan luistinratoja, mutta vain muutamassa kohdassa oli liukasta. Perillä oltiin noin kahdessa tunnissa, joten siitäkin voi päätellä, ettei ollut tarvinnut paljoa kävellä kieli keskellä suuta. Plussista huolimatta ei ollut kuraista, että en tiedä, olisiko Sony loppujen lopuksi edes tarvinnut pukua. Tosin herra on kyllä sellainen, että se osaa sotkea ittensä vaikka sitten kuivana ja kauniina kesäpäivänä.

Oih, olipa kivaa taas olla rt:ssa! Kouluttajallekin sanoin, että tuntui kuin edellisestä kerrasta olisi ollut ikuisuus. Kouluttaja alkoi rakentamaan rataa ja mä otin Sonylta pois kurapuvun. Ehdittiin istua vain hetki, kun jo kaveri tuli paikalle. Iiik, saatiin ihan yleisöä ;) Kaveri sai pidellä Sonya kun tutustuin rataan, joka oli seuraavanlainen: koira lennosta eteen, takaakierto, sivulle istuminen –> istu, ohjaaja ottaa 90 oikeeseen ja pyytää koiran perusasentoon –> istu, juoksuun –> normaalivauhti –> 360 v –> sakukäännös –> istu, seiso, koiran kierto –> 270 o –> koira lennosta eteen, sivulle ilman istumista –> käännös vasuriin –> istu, yhdessä täykkäri o, istu –> spiraali v –> istu, koiran kierto –> pujottelu –> käännös o –> maali.

Eka kierros meni hyvin! Mitään suurempia juttuja ei ollut. Pieniä oli kuten esim. mun sähläyksestä Sony ei jäänyt heti seisomaan, kun kiersin sitä. Olin erittäin happy kahdesta asiasta: Sony teki 360 ilman namia ja itseasiassa se teki KOKO radan ILMAN NAMIA!!! Sony oli messissä hyvin ja teki jutut iloisesti. Äijjä oli ihan loistava :) Ai niin, maalikyltin menin ensin väärältä puolelta. Se pitää mennä oikeelta puolelta (nyt kun muistan, niin täytyy laittaa ylös, että jos kyltti on kauempana, niin sitten sen pitää jäädä oikeelle puolelle, muuten vasuriin. Tommoset nippelitiedot ei oo mun bravuureja...)

Toinen kerta myöskin olisi mennyt hyvin, mutta meikä sähläsi kyltillä, jolla koira otettiin lennosta eteen, jne. Eteen oton jälkeen käskin Sonyn kiertää mut takaa. Tajusin mokani samantien kun olin käskyn antanut. Otin uusiksi. Taaskin mun turkkipallo meni lähestulkoon ilman namia. Se, että Sony oli tehnyt 360 v niin hyvin ilman namia, sai mut niin iloiseksi, että toisella kertaa kaivoin namia kun herra oli taas tehnyt hienon 360 v, vaikka mulla oli tyhjät kädet. Eikä mun käsi ollut kiinni nenässä. Ei me enää tehdä 360 silleen.

Pieniä virheitä oli taas, mutta ne eivät kuulemma haittaa kun on kyse rt:sta. Ovat kuulemma vain pilkun viilaamista. Siinä samalla kun kouluttaja jutteli mulle, Sony sai silityksiä. Äijyli heittäytyi oikein selälleen. Kun silitykset loppuivat, niin herra ponkaisi ylös ja alkoi puskien pyytämään lisää. Kouluttaja siltti ja sanoi “jestas, kun sillä on paksu turkki!”. Niih, hää on mun pieni turkkipallo <3

Olipa kivaa, että blondiliini oli noin hieno, varsinkin kun meillä oli yleisöä. Jos Sony olisi ollut jostain syystä huonompi, niin kai se kaveri olisi sitten luullut mun satuilevan siitä, että miten hieno Sony on ;) Hyvä, että just tällä kertaa meni näin hyvin :)

Tää oli oikea luksuskoulutuskerta, sillä saatiin kyyti kotiin. KIITOS paljon! <3 Etenkin tiistaina se oli ihan kullanarvoinen juttu, sillä ilman kyytiä meitin tunti olisi jäänyt kaiketi yhteen rataan. Töissä kun oli palaveri klo 13, ja omin neuvoin en olisi siihen ehtinyt koskaan ajoissa olemalla loppuun asti treenissä. Joten, kiitokset taas :) Oli kivaa nähdä :)

Juteltiin hänen autossaan jonkin aikaa, ennen kuin menin sisälle. Tuon jutustelun aikana tuli esiin yksi nolo juttu. Kuulin kaverilta kouluttajan sanoneen, että seuraavassa ryhmässäkin oli islis. Noh, eipä siinä mitään. Mutta kun mä oon treeninnyt tuossa ryhmässä ja se koira on ollut siinä ryhmässä silloinkin. Ainoa vaan, että oon pitänyt koiraa buhundina xD Se on semmoinen keltainen ja melko pienikokoinen uros, ja rotutunnistus meni väärin. Nyt alkoi kiinnostaa, että mistäköhän tuo koiruus on peräisin? Harmi, että se on eri ryhmässä...

Kuluneen viikon ke & to & pe tein tripletreeniä. Tiedän yhden paikan, jonne voin mennä kaikkien kanssa ja päiväsaikaan harvemmin törmää muihin. Kaksi on saanut odottaa puihin sidottuina, kun oon treeninyt yhden kanssa. Jos treenaaja ei oo ollut Jomi, niin on kuulunut vastalauseita. Tämä mökäily on sekoittanut vähän kaikkia. Sony otti häiriötä Jomista ja sen treenailu meni hetkittäin ihan metikköön. Tico otti aika vähän häiriötä. Ite mölyapina taisi ottaa ne suurimmat kierrokset. Tilanne oli sille kaikin tavoin uusi: lähteviä kavereita ja ite kävi kierroksilla, kun hänet “hylättiin”. Jomi ei oikein osannut mitään.

Piti sitten pistää jäihin tripletreenailu ja alkaa opettamaan Jomia olemaan hiljaa kiinni sidottuna. Se ottaa siitä ihan hirveet kierrokset: esim. ke se onnistui sotkemaan ittensä tosi kuraiseksi ollessaan kiinni puussa. En tajua, miten siinä koirasta voi tulla sen näköinen, että se olisi kirmannut vastakynnetyllä pelolla. Näköjään on mahdollista. To pistin herran eri puuhun ja taas sen onnistui sotata itteään, ei tosin yhtä pahasti kuin edellisenä päivänä. To myös puiden oksat saivat kyytiä herran suorittaessa karsintaa. Välillä on tuntunut, ettei Jomissa ole mitään koulutettavaa, mutta on siinä näköjään jotain. Kovimmat kierrokset se ottaa, jos kävelen isosten kanssa poispäin. Jos vaan seison selin Jomiin, se on hiljaa. Samoin, jos kävelen sitä kohti.

Eli, oon vaan kävellyt isosten kanssa ja käynyt palkkaamassa Jomia jos se on ollut nätisti. Isoset on taas saaneet treeniä siinä mielessä, että kun oon lähtenyt palkkaamaan Jomia, niin oon jättänyt ne liikkeestä joko i-m-s –asentoon. Välillä oon treeninyt Jomin kanssa ja to & pe Jomi oli taas se pieni nokkela poju.

Illemmalla perjantaina lähdin Jomin kanssa koira-aitaukseen. Meni muutama minsa ja kuului Jomin haukku. Juoksija meni aitauksen ohi. Kohta taas Jomi sai aihetta haukkua, sillä saatiin seuraa. Jomi pysyy mun vierellä tiettyy rajaan asti, ennen kuin se lähtee omin luvin haukkumaan aidan vieressä olevaa koiraa. Tässä myöskin on työsarkaa. Koiran tultua aitaukseen Jomi saattaa hetken haukkua. Jonkun pois lähteminen on jotain ihan kummallista: ei tartte kuin kävellä kohti porttia, niin Jomi nostaa hirveen mekkalan. Mitä lie sekin sitten tarkoittaa? Pois ei sais lähteä, vai? Onko tää nyt sitten pienen paimenpojan yritys pitää lauma kasassa? ;D

Seuraksi saatiin miltei kaksivuotias kultsupoika. Hetken aikaa pojat juoksivat ja sitten touhu meni tylsäksi: kultsulla oli kova tarve nylkyttää Jomia. Omistaja kielsi koiraa ja toisinaan jopa otti sen pois, mutta ei se oikein uskonut. Mä jo suunnittelin lähtemistä, sillä ei semmoinen ollut Jomista kivaa. Se heittäytyi maahan selälleen näyttääkseen, että alistuu. Sitten sinne tuli toinen kultsupoika ja olin helpottunut. Kuvittelin, että nyt Jomi sai olla rauhassa. Pah, edelleenkin Jomin nylkyttäminen kiinnosti liikaa. Se toinen kultsu oli Ticon ikäinen, että sitä se kaks vee ei kai uskaltanut edes yrittää.

En viittiny lähteä sieltä ihan heti, ettei Jomille jäisi ikävää oloa paikasta. Menin Jomin kanssa syrjemmälle pyörimään. Sinne ei kultsut tulleet. Hyvä! Kokeilin vähän, että pystyikö Jomi tekemään mitään, vai oliko se ihan paniikissa. Herra näytti olevan oikein hyvässä iskussa, sillä se teki asioita hyvin. Ei se ottanut mitään häiriötä kultsuista kun seuruutin, otin sivulle, eteen, takaakiertoa, 360 v, liikkeestä maahan, seisomista..., mitä tuolle nyt ikinä onkin opetettu. Jomi ei edes yrittänyt lähteä kultsujen luo vaan pysyi mun vierellä ja teki asioita hyvin (oli ilman hihnaa). Vaikein oli takaakierto. Jomi jotenkin hämääntyi kun namikäsi yhtäkkiä vaihtui. Mutta tämäkin parani ajan myötä. Mulla taitaa olla nyt koiruus, jollaista ei oo ennen ollut. Koiruus, jonka kanssa joudun pahaan liriin, jos se alkaa päättää käyttää nokkeluuttaan keskikynnen heiluttamiseen. Mun on vaikeaa uskoa, että koira voi oppia noin nopeasti asioita! Mihin mä vielä tuon pentusen kanssa joudun...?

Nuoremman kultsun mentyä Jomi leikki sen vanhemman kanssa. Se teki samanlaisia leikkitaivutteluita kuin Ticokin tekee. Luulin, että tämä kultsu olisi parempikäytöksinen, mutta ei. Tämäkin yritti nylkyttää Jomia. Se tosin uskoi helpommin kuin se toinen. Kumma juttu, että kaikki urokset yrittävät nylkyttää Jomia. Alistamista se kaiketi on, mutta Jomi ei oo antanut siihen mitään tarvetta.

Sitten oltiin jonkin aikaan kaksin. Päätin treeniä vähän puussa kiinni oloa. Jomi oli hiljaa, vaikka kävin kaukanakin. Joko se oli väsy, tai sitten se ei välittänyt kun liikuin yksin. Olin just lähdössä, kun aitaukseen tuli vespatyttö 3 vee. Jomi juoksi tytön perässä. Ehkä oon niin Jomin nokkeluuden sokaisema, että nään sitä jo paikoissa, joissa sitä ei välttis ole. Kuitenkin musta on nokkelaa, että Jomi joko juoksee pienempää sisäympyrää tai kylmästi oikaisee tavoittaakseen toisen koiran. Jomi hävisi vauhdissa vespalle, mutta noilla keinoilla sai sen kiinni aina välillä. Tai sitten Jomi on laiska juoksemaan ja siksi käyttää noita temppujaan ;)

Jomi on kohta 8 kk eikä koipi vielä nouse. Silti se näyttää ymmärtävän tyttöjen päälle. Jomi nuuski paljon tytön takamusta ja muutaman kerran yritti nylkyttää. Ääh, onko Jomi samanlainen casanova kuin Ticokin? Ei oo kivaa, jos se näkee tytöt vain harjoituskappaleina :(

Aitaukseen tuli 5 kuinen monirotupoika. Ei mennyt kauaa kun sekin yritti nylkyttää Jomia... Joko Jomiin vaikutti vespa tai sitten väsy tai ne molemmat, mutta nyt Jomi suutahti. Ei oo vielä koskaan sanonut nylkyttäjälle mitään, mutta nyt uskalsi, koska se oli nuorempi? Vespa jäi yksin kun pojat painivat. En vaan oo ihan varma, että oliko se leikkiä vaiko jotain muuta. Ihan sopuisasti ne olivat. Kun tuli rako, jolloin Jomi oli kuulolla, niin kutsuin sen luo ja otin kiinni. Meidän oli jo todellakin aika lähteä, sillä kotona kello väitti meidän olleen ulkona neljä tuntia.

Käytin isoset pienellä lenkillä. En uskaltanut lähteä pidemmälle, sillä yleensä klo 20 aikoihin ihmiset tekee iltalenkin, ehkä jopa myös se ärrieri...

Lenkin jälkeen annoin pojille kummalliset luut: ne oli pakattu vakuumiin ja näyttivät, että olivat raakoja. Päiväystä riitti vielä reilusti yli vuoden. Kai ne sitten voi säilyä niin kauan. Luut eivät olleet yhtä sottaavia kuin raa`at yleensä ovat. Olikohan ne sitten jotenkin kylmäsavustettuja? En tiedä mitä ne olivat, mutta hyvin tekivät kauppansa ja samoin teki vesi. Kun aamulla heräsin, kuppi oli tyhjä. Täytön jälkeen triple oli kupilla yhtä aikaa lipittämässä.


Peeäs. WOHOO, kun oon enemmän kuin innoissani, että sain laitettua poikienkuvan tuonne ylös + taustallekin oman kuvan! Hyvältä vaikuttaa tää uudistunut Vuodatus :) Nyt on blogi, jonka ulkoasua ei tartte enää niin paljoa hävetä, vaikka taidot tietokoneiden suhteen eivät ole yhtään kasvaneet ;D Postauksen otsikkoa en saanut sellaiseksi, kuin olisin halunnut. Haluaisin sen olevan tummempi, mutta no can do. Nyt se vähän niinku hukkuu kirjoituksen joukkoon. Mutta jospa se vielä siitä alkais suttaantua. Ja tuo oikeella ylhäällä oleva iso valkoinen alue häiritsee + jättikokoinen Vuodatusmainos.