Eipä tässä oo ihmeempiä tapahtunut. Eilen kävin kaupassa ja siinä samalla hain uuden säkin sapuskaa pojille. Sen jälkeen istuksin pihalla kamera kourassa poikia zoomaillen. Niillä oli aika leppoisaa menoa. Leikkivät sellaista “pumpulileikkiä”, eli pehmeän ja rauhallisen näköistä peuhaamista ilman ääntä.
Se oli jotenkin huvittavan näköistä, kun isoset ottivat nurtsikylpyjä ja Jomi puuhasteli omia juttuja. Jomi ei tunnu ymmärtävän moisen touhun päälle. Isosilla tuntuu olevan kivaa nurtsilla pyöriessään. Kuvassa näyttävät suorastaan nauravan keskenään.
Niih, suku on pahin? ;D
Vähän sama huvittunut tunne tulee kun kattoo kuvaa, jossa Sony posettaa ja Tico & Jomi leikkii. Luulisi, että muiden toiminta aina imaisisi mukaan, mutta niin ei näemmä ole.
"Ai, sä kuvaat? Onko nyt hyvä asento?"
Ylläolevasta kuvasta muotui allaoleva hieno ryhmäkuva. Siis koiria ei oo mitenkään asteltu, ellei asetteluksi laske sitä, että käskin isoset maahan niiden ollessa hyvissä paikoissa. Sonyhan ei oo noiden kahden kuvan välillä liikkunut milliäkään. Ainoastaan asento on eri.
Kesäpojat <3
Kuvia tuli otettua ja videoitakin. Yhden videon kuvaus loppuu kuin seinään kun joku önkkimönkiäinen kiusasi mua. Yritin ensin puhaltaa sen pois, mutta ei tajunnut viestiä mokoma.
Sitten otin videota kun Tico & Jomi leikkivät liuskan kanssa.
Videoin myös Ticon huivitouhuja. Siihen mennessä se oli jo aikansa yrittänyt vipata huivia kuonollaan ilmaan. Miksen mä tajua kääntää videopuolelle aikaisemmin?
Ääh, kun noiden videoiden laatu huononee noin suurissa ruuduissa :/
Vielä muita kuvia.
Jomi kaivonkannen lukon kimpussa.
"Saisinks mäkin vähän?"
Tico kampaa Jomia.
"Yyyh, et kai sä taas meinaa pusia mua?"
"Iiiiihhihhihhiiiih! Älä kutita mua kainalostaaaahaaahhahhahhaaah!"
"Lällislää, mä oonkin täällä!" "Jaa..."
"Hei halooo!"
"Aijaijaijaiiiiiih, irtiirtiirti kersa!" "Älä huido mua!"
"Joko nyt leikitään?"
Linnunpoika on putoamaisillaan pesästä ;)
"Nyt säästyn kesäflunssalta."
Kun näit tämän kuvan: pelästyitkö vai räjähditkö nauruun?
Näyttääpä Jomi pieneltä Ticon rinnalla! :D
Tänään taas tartuin siimuriin. Epäuskoisena tsiigailin nurtsia eilen. Se kun näytti siltä, ettei sille olisi tehty mitään noin viikko sitten! Jalitso alkoi taas hukkua nurtsin keskelle. Ihan älytöntä. Annoin pojille luut, jotka oikeestaan olivat Jomin synttäriherkkuja. Niitä kuitenkin on pakkasessa kaksin kappalein, joten ei se sinänsä haitannut. Ja, kun en kuitenkaan voi antaa luita varsinaisena synttäripäivänä, niin pitää sitten antaa ennakkoon ja sitten myöhässä ;)
Luilla sai aika hyvin pidettyä kurissa kilpailevat viidakon tähtöset ;) Muutaman kerran Jomi tuli kattomaan, että mitä mä teen, mutta lähti pois kun käskin mennä. Taukoja en malttanut pitää. Ei kyllä ollut tunnetta, että sellaista olisi tarvinnut. Mä oon monesti miettinyt, että mulle sopivin työmuoto olisi joku urakkaluonteinen homma. Siis, että joku määrä pitää saada tehtyä vaikkapa viikossa. Sitten kun sen on tehnyt, niin loppu on vapaata. Todennäköisesti pyrkisin tekemään homman niin nopeasti kuin mahdollista, jotta jää löysäilyyn enemmän aikaa :D
Ainoat tauot leikkaamiseen tuli kun välillä putsailin siimuria heinämassasta. 2,5 tuntia meni kun nyt kävin koko pihan läpi. Lopussa siimuri alkoi pitämään sellaista ääntä, että en ollut ihan varma, että saanko leikattua loppuun asti. Vähän hutiloinniksi se loppu meni, mutta ainakin suurimmat tuli leikattua.
Siimuroinnin jälkeen leikkasin käsin yhden pienemmän nurmialueen. Sen jälkeen talon vierestä rehuja kumoon. Kun komposti on nyt viittä vaille täynnä, niin jätin talon viereiset rehut siihen hajoamaan. Nurtsinleikkuusta tulleen moskan haravoin aidan viereen sellaiseksi heinämuuriksi. Leikatessani huomasin muutaman aidantolpan hieman nousseen maasta. Jännä juttu tuo routa. Nyt tarttis lekalla taputella se takas syvemmälle. Ei vaan ole lekaa.
Leikkely oli ihan mukavaa kun sai samalla pitää koiria seuranaan. Tuo aita on kyllä ihan ykkönen! Leikkelyn lomassa suunnittelin uutta paikkaa mahdolliselle uudelle omenapuulle. Tuo nykyinen on vähän kummallinen paikka. Se on sähkölankojen alla ja tosi lähellä luumupuuta. Omppupuu on tosi kitukasvuisen näköinenkin. Sen vois vaikka poistaa ja laittaa uuden puun muualle. Asia erikseen tietty on, että saisinko uutta puuta kasvamaan kun en jaksa hirveesti panostaa kasvien kasvattamiseen. Isken ne maahan ja sen jälkeen ovat omillaan. Eli hyvin stressitöntä puutarhailua. Kattoo nyt, että jaksanko iskeä maahan omppupuuta pärjäilemään omillaan. Pitäis raahautua jonnekin rehukauppaan ja minkä ihmeen lajikkeen valkkaisin niiden liian monien vaihtoehtojen joukosta? Johan alkoi jo hilse kukkia, ehkei tää mun puutarhailu ookaan niin stressitöntä ;D
Luumupuu muuten yritti listiä mut. Kerran taas kun heittelin johtoa pois tieltä, niin jotenkin mun oikean käden etusormi osui luumupuun runkoon. Just siinä kohtaa oli joku aika paksu “piikki”. Se osui ja upposi mun sormeen. Oli inhaa kiskaista se irti sormesta. Hetken mietin, että pitäisikö ihan tilata ambulanssi? Selviäisinkö ilman lekuria kaikesta siitä järkytyksestä ja verenvuodatuksesta? Päätin olla urhea ja jatkaa hommia “kuin ei mitään”. Enhän mä voinut jättää poikia keskenään ties miten pitkäksi sairaalahoitojakson ajaksi. Noh, ei ambulanssia tällä kertaa, mutta vielä on auki, että hommaanko maanantaina saikkua. Piikki osui sen verran pahaan paikkaan, että en tiedä olenko työkykyinen.. Ja nyt voi räjähtää maailman räkäisimpään nauruun. Oli tuo sen sortin bullshittaamista, että! xDDDD
Oooohhoh. Jos sitten höpisis taas ihan tosimaailmanjuttuja eikä mitään aivvan turhaa blogin täytettä. Niih, leikkelyssä sai hyvin kulumaan aikaa niin paljon, että siimurin moottori oli ehtinyt jäähtymään. Oli pakko koittaa kurkata siimurin sisälle, että oliko siellä paljon moskaa tai näyttikö muuten pahalta kun se lopussa oli ollut vähän sellainen ja tälläinen.
Loppujen lopuksi yllättävän vähän siellä sisällä oli heinää. Aika puhdas oli kyllä sisus. Pari sellaista “kuparilankavyyhteä” näyttivät aika kärsineiltä. En usko, että niiden ihan sellaisilta tulisi näyttää. Äääh ja vääh, jos mä taas kohta joudun ostamaan uuden siimurin. Eikö enää osata tehdä kestäviä vekottimia? ;D Putsasin ne vähäisetkin heinät ja sitten pienen jännityksen kera kasasin siimurin. Aika simppeliltä se tuntui (viimeisiä kuuluisia sanoja?) kun tuntui, että osat pystyi laittamaan vain yhdellä tavalla. Täysin tyylipuhdas kokoaminen ei ollut, sillä leikkuusuojaa en saanut takaisin. Siinä on joku kumma jousisysteemi, jota en osannut laittaa oikein. Koneen toimintaan se ei vaikuta, mutta olisi se suoja kiva, ettei heinämoska lentele ympäriinsä. Toisaalta sitten ei tarttis putsailla vähän väliä... Anyway, mä en jaksanut avata vekotinta uudestaan vaan tein testikäynnistyksen ja lopetin siihen.
Avaamisen yhteydessä huomasin leikkuulangan olevan poikki toiselta puolelta. Ehkäpä se epätasainen käynti sun muu johtui siitä? Vaihdoin uuden langan. Testikännistyksessä kone toimi tosi mukavasti. Nooh, seuraavalla leikkuukerralla sitten näkee, että oliko avaamisesta mitään hyötyä. Jaah, se seuraava leikkuukerta ei todellakaan tuu olemaan viikon päästä vaikka heinät koputtaisivat oveen ja juoksivat nauraen karkuun ;)
Pihailtiin koiruuksien kanssa 8 tuntia. Olin just sopivasti saanut tehtyä kaikki hommat kun taivaalta alkoi pudota isoja vesipisaroita. Vähän oli ollut suunnitelmissa kuvailu, mutta kova sadekuuro muutti suunnitelmaa. Ukkonenkin jyrähteli ja Jomi reagoi siihen haukkumalla. Se alkoi juosta ympäriinsä, ihan kuin olisi ettinyt ukkosta ja haukkui jos jyrisi. Muistaakseni Sonyn velipoika on sellainen “ääniärtyisä”, että onkohan Jomikin semmonen? Sisällä se ei haukkunut ukkosta.
Nyt on ihanan tyyni ja viileä ilta. Ulos kun menee niin siellä suorastaan huokuu rauhallisuus. Sellaista seesteistä viikonloppua toivottelen kaikille, jotka näkevät tämän rivin :)
Kommentit