Normaalitilanne: lehdestä huomataan tarjous, joten eikun hyppy autonrattiin ja koirat tarvittaessa mukaan. Tilanne meillä: sormet ja varpaat ristissä toivotaan hyvää säätä, valmistaudutaan kauppareissuun jo edellisenä iltana antamalla koirille tavallista tuhdimpi iltapala. Aamulla vielä lisää, repun pakkausta ja kävelyä, kävelyä ja kävelyä... Kuinkas sitten kävikään? Siitä lisää myöhemmin ;)
 
Ensin vähän työkuvioista. Kone on edelleen rikki ja näillä näkymin vasta maanantaina pääsen töihin. Kävin töissä ke-to yön. En tehnyt siellä oikeestaan mitään järkevää. Se oli tooooodella turha yö. Mä olin yrittänyt säästää aikapankin tunteja ens viikolle, kun ei tosiaan tiedä kauanko kone on poissa pelistä, mutta to aamuna soitin pomolle ja pyysin lupaa käyttää aikapankin tunteja. Se onnistui. Tulisipa se pian kuntoon jo siksikin, kun ei mulla niitä aikapankin tunteja kovin paljoa ole. Ajatella, että jos olisin saanut pitää lomani nyt, niin olisin autuaan tietämätön mitä töissä tapahtuu, eikä tarttis miettiä mitäs sitten kun aikapankkikin on tyhjennetty???
 
Viime viikonloppuna kolahti laatikkoon Mustin & Mirrin tarjouslehtinen. Siinä oli paljon hyviä tarjouksia. Erityisesti kaksi kiinnosti mua kovin. Poikien sapuskaa sai koko viikon semmoisella tarjouksella, että kun ostaa yhden ison säkin, saa toisen puoleen hintaan. No, sehän tuli ostoslistalle välittömästi. Tarjouslehtistä opiskelleena päätin, että haen keskiviikkona sen sapuskasatsin. Toivoin, että olisi hyvä sää. Alkuviikko oli ollut sateinen ja sadetta oli luvattu koko viikolle.
 
Suunnittelin, että lähden kohti M&M:iä puol ysiltä. Se aukeaa nykyään jo ysiltä :) Sääherra oli asiasta eri mieltä. Kyttäsin ikkunasta josko se sade loppuisi. Sony piti seuraa. Bongattiin kolme peuraakin pellolla. Sony nosti mekkalan ja nukkumassa ollut Tico alkoi myös haukkua, vaikkei tiennyt miksi. Aasit... Ikkunapäivystys alkoi väsyttää, joten laitoin kellon soimaan tunnin päähän.
 
Tunnin kuluttua tarkistin säätilanteen, joka oli edelleen sateinen. Taas tunniksi nukkumaan, mutta en päässyt vieläkään lähtemään. Kun sitten taas tunnin päästä heräsin, huomasin, ettei enää satanut ja maakin oli jo alkanut kuivua. Vihdoinkin pääsin lähtemään!
 
Kaupasta ostin pari säkkiä ruokaa, pari lelua ja possunkorvia. Sillä tienasinkin just 20 e:n lahjakortin. Sitä piti kyllä ite pyytää ja kestikin aikansa, ennen kuin asiasta mainitsin. Mulla oli hyvää “rohkeuden keräämisaikaa” kun olin tiedustellut myyjältä, että onko niille vielä tulossa LG:n tuotteita. Se hylly meinaa näytti aika aneemiselta. Keskustelun lopuksi sitten kysäisin, että eikös tänään saanut sen 20 e:n lahjakortin? Joo...
 
Olin kovin yllättynyt miten helposti sain kuljetettua pyörällä kaksi 12 kg:n säkkiä! Toinen meni tarakalle ja toinen sarveen. BC:n pusseissa on hyvä kantokahva :) Olin epäillyt, että se sarvessa oleva pussi hakkaisi koko ajan mun jalkaan kun ajan, mutta ei se osunut. Siispä pientä lisäpainoa lukuun ottamatta pyöräily sujui normisti :) Taivas oli alkanut uhkaavasti tummua ja mittari pompannut miltei kolmeenkymmeneen asteeseen. Siitä tiesi, että kohta sataa. Ja ehdin nipin napin käyttää pojat pikku lenkillä, ennen kuin taivas repesi ja kunnolla.
 
Sitten aloin toivoa perjantaille hyvää säätä. Silloin oli tarkoitus lähteä kolmestaan liikenteeseen. Tekemäni pohjatyön ansiosta tiesin, ettei lähimpään M&M:iin kannata mennä. Kompassinneula siis kohti Länsikeskuksen M&M:iä. Olisihan semmoinen Kupittaalla ja jopa Kaarinaankin semmoinen on tullut, mutta kun en tiennyt niiden valikoimien laajuudesta, niin päätin mennä suoraan Länkkäriin. Siellä ainakin olisi iso valikoima.
 
Nyt pystyin hyödyntämään sitä tietoa, että siihen koirakoulupaikkaan, joka oli talvella hallissa, kestää kävellä pari tuntia. Laskin, että siitä kestäisi vielä noin tunnin kävellä Länkkäriin. Tiedossa oli siis paljon kävelyä. Siihen tarvittiin energiaa ja pojat saivat edellisenä iltana tavallista tuhdimman iltapalan. Sitten nukkumaan ja herätys viideltä.
 
Eipäs kun herätys neljän tunnin päästä, puuh. En näköjään osaa nukkua kunnolla jos on jotain suunnitelmia... Pyöriskelin tunnin ja kun Nukku-Matti ei tullut, niin tartuin tuoreeseen Tieteen Kuvalehteen. Sitä lueskelin aikani ja sitten alkoi maha ilmoitella nälästä. Päätin syödä, pakata ja mennä vielä yrittämään unta. Pojille annoin lisää ruokaa, kun vielä oli reilut pari tuntia lähtöön. Pidän vähintään pari tuntia ruuan ja lenkin välillä. Suunnittelin laittavani pojille sadetakit, jotta pysyisivät puhtaina sovittamista varten. Jos ei muuta, niin ainakin kosteutta on aamuisin. Takin takia päätin harjata Ticoa. Siinä kun näkyi tuppo, enkä halunnut, että sadetakin toinen puoli saa lisävuoren ;) Himputti, meinaako tuo jo nyt vetäistä päälleen talvitakin? Ainakin siitä lähti karvaa “ihan kivasti” kun furminoin äijää. Yritin sitä ensin sisällä ja se osoittautui todella tyhmäksi ideaksi. Tico heilutti häntäänsä siihen malliin, että turkista irtoavat karvat vaan pöllysivät ympäriinsä. Ei auttanut kuin mennä ulos. Siellä oli pilkkopimeää, mutta onneksi yhteen kohtaan osui ikkunasta valo sen verran hyvin, että näki harjata. Ja sitä karvaa lähti. Mitä meinaat, äijä? Sitten nukkumaan.
 
Unta sain ja vähän liikaakin, sillä en malttanut nousta ylös kellon soidessa. Torkutin useamman kerran ja hups, kello oli jo miltei puol seiska! Mun piti lähteä kuudelta liikenteeseen... Netistä olin opiskellut, että Länkkäri aukeaa kympiltä. Arvioni matkan kestoon oli kolmisen tuntia, mutta silti aikomus oli lähteä jo neljää tuntia ennen aukeamista, että voisi ihan rauhassa kävellä, eikä tarttis paahtaa. Nyt oli kyseessä sen verran hyvä tarjous, että sen kanssa ei kannattanut vitkutella vaan pare oli mennä ostoksille heti, kun liike aukeaa. Ja sen takia viitsi nähdä vaivaa.
 
Kun yöllä harjasin Ticoa, maa näytti osittain kuivuneelta. Kun menin nukkumaan, sade ropisi kattoon. Kun sitten vihdoinkin pääsin ylös sängystä, oli hirmu märän näköistä. Vähän siinä mietin, että lähdenkö. Kävin koittamassa satoiko ulkona. Jep, ihan mikroskooppisen pientä tihkua. Se tuskin edes kasteli. Päätin ottaa riskin ja puin pojille sadetakit, jonka jälkeen lähdettiin kohti Länkkäriä.
 
Kiitos jonkun unikeon, että oltiin 40 minuuttia myöhässä suunnitellusta aikataulusta. Aijai, siitä sietäisin saada kasan pyyhkeitä. Nou nou, vaan kasan käytettyjä kakkapusseja, näin koiramaailmassa ;) Mulla oli pussissa kartonkilootaan kuuluvaa tavaraa ja oli helpotus päästä siitä eroon noin puolen tunnin jälkeen. Sitten oli kädet vain hihnoja varten. Vettä tihutti. Välillä enemmän ja välillä vähemmän. Kartonkilootan kohdalla tuli aika isoja pisaroita, joten mielessä jo kävi, että tsekkaisin lähellä olevan pysäkin aikataulua ja kysyisin, josko kuski huolisi kaksi koiraa bussiin. Mutta kun sade oli jo loppu, kun oltiin sen pysäkin kohdalla, niin päätin jatkaa kävelyä.
 
Se oli aikamoista paahtamista. Parin tunnin kuluttua lähdöstä me oltiin Paalupaikalla. Sadekin oli jo lakannut ja oli aika huojentava olo ajatella, että me taidetaan sittenkin selvitä suht koht kuivina Länkkäriin :)
 
Kyllä selvittiin ja vieläpä oletettua nopeammin. Menin poikien kanssa istuksimaan katoksella varustetulle bussipysäkille. Sitä vastapäätä on sittarin seinässä suuri kello. Se näytti muutamaa minsaa vaille ysi, eli siis matkaan olikin mennyt vain noin 2 tuntia ja 20 minsaa! Ihan ekana juotin pojat. Sitten otin sadetakit pois, jotta saavat turkit kuivua, ennen kuin pyyhin niitä pyyhkeellä. Olin vähän suunnitellut, että ajankulukseni harjaisin poikia ja leikkaisin kynnet. No, turhaan olin raahannut mukanani poikien kampoja ja kynsisaksia, sillä märän sään vuoksi se ei oikein onnistunut. Etenkin kynsien leikkuu. En tykkää leikata märkiä kynsiä. Sitten vaan istuskeltiin siinä. Ticolle olin laittanut sen pannan, että voin suihkauttaa jos sille tulee liikaa asiaa.
 
Katoksen viereen tuli mies, joka kohteliaasti poltti tupakan katoksen ulkopuolella, ennen kuin tuli katoksen alle. Silloin alkoi Tico heiluttaa häntäänsä. Mä olin laukaisuvalmiina, mutta Tico ei sanonut mitään! :) Sony kyl... Juttelin siinä sen miehen kanssa. Kun se mies oli mennyt bussiin, niin vaihdoin pannan Sonylle.
 
Jonkin ajan päästä pysäkille tuli vanha nainen. Pojat olivat taas häntä heiluen tervehtimässä. Tico oli taas hiljaa :) Sony ei ja kun se sai suihkauksen, niin se alkoi nuuskia maata, itseään, yms., selvittääkseen, että mistä se oikein tuli. Nyt sitten vuorostaan juttelin sen naisen kanssa. Tico oli koko ajan hiljaa, Sonylla esiintyi puhinaa. Voiko muka olla, että Tico on jo oppinut läksynsä??? Kerrasta???
 
Siinä istuessani mielessäni kävi ajatus, että olisin mennyt kattomaan, että se varmasti aukeaa kympiltä. Muut M&M:t kun netin mukaan aukesivat ysiltä. En jaksanut. Olisi kannattanut, sillä kun olin mennyt sen liikkeen lähelle, laittanut Ticon tolppaan ja aloin odottaa ovien aukeamista, näin ovesta, että se oli auennut jo ysiltä! Harmittihan se. 50 minsaa oltiin istuttu “turhaan”. Toisaalta, jos oltais heti menty M&M:n luo, niin en olisi saanut ihastella hiljaista Ticoa :) Toisaalta sitten taas... Annoin Ticolle possunkorvan kun menin Sonyn kanssa sisälle. Siellä löysin nopeasti oikean hyllykön ja valikoima oli suurempi kuin lähi M&M:n. Otin käteeni koon M. Myyjä tuli kysymään, että voiko auttaa. Kysyin, että oliko olemassa jotain erillistä sovituskappaletta vai pystyikö siitä paketista ottamaan ja sovittamaan. Myyjä sanoi, että kyllä sen voi avata ja sovittaa ja arveli, että Sonyn koko olisi L. Myyjä otti L-koon paketista ja hän oli ollut oikeassa: Sonylle L sopi kuin valettu. Sanoin, että otan sen ja käyn vaihtamassa koiraa. Tico ei ollut koskenut possunkorvaan. Hiljaa se oli ollut, toisin kuin Sony, joka alkoi haukkua heti, kun lähdin Ticon kanssa pois. Kun olin Sonyn kanssa liikkeessä, sillä oli se panta. Nyt olin vaihtanut sen Ticolle, mutta ihan turhaan. Äijä ei pukahtanut halaistua sanaakaan, kun näki myyjän. Häntä kyllä heilui villisti. Hienoa Tico :) Ticolle myös sovitettiin L-kokoa. Ja se oli Ticon koko. Sitten vielä lohiöljyä mukaan matkalla kassalle. Olin juuri maksamassa ostoksia, kun Tico hyppäsi takajaloilleen ja otti tukea väärästä paikasta. Kuului romahdus, kun koko pahvinen hylly kaatui. Mä olin vaan “voi ei” ja sama toisen kerran. En osannut muuta sanoa Ticon tempauksen jälkeen. Myyjä sanoi, että onneksi ei ollut mitään rikki menevää. No, onneksi ne olivat vain jotain pihvitikkuja! Sanoin, että vien koiran pois ja tulen sitten auttamaan keräämisessä. Vein Ticon tolppaan Sonyn seuraksi ja menin auttamaan keräämisessä, vaikka myyjä oli sanonut, ettei tarvitse. No hitsi, enhän mä voinut vaan lähteä pois.
 
Kun tulin takas poikien luo, niin huomasin, ettei kumpikaan ollut koskenutkaan possunkorvaansa. Vasta kun aloin järjestellä reppua uusiksi, niin sitten alkoi rouskutus. Täytin siinä samassa pannankin ja autossa ollut mies tuli kysymään, että mikä se oikein oli. Selitin sitten hänelle millainen panta oli kyseessä. Panta oli nyt Sonylla ja Sony antoi näytöksen pannasta. Tico oli hiljaa! Mies päivitteli, että kaikkea ne nykyään keksivät. Pojat saivat sadetakit päälleen, vaikkei satanut, vaikka tiet olivat jo alkaneet kuivumaan. Kahdesta syystä: mulla oli silloin vähemmän kannettavaa ja ne takit kuivuvat paremmin ollessa poikien päällä, kuin jossain mytyssä kassin pohjalla.
 
Nyt ei enää ollut kiire minnekään. Matkan varrella oli K-kauppa, jossa oli tarjouksessa juustoa, joten kiepautettiin sieltä kautta. Harvemmin siihen kauppaan meen siitä suunnasta kuin nyt tulin. Varmasti sen takia en ole ennen huomannut, että siinä vieressä oli lemmikkitarvikeliike. Laitoin pojat venaamaan ja kävin tutustumassa liikkeeseen. Siellä oli vaikka mitä kivaa. Erityisen iloinen olin pakastevalikoimasta. Kysyin myös, että saako sieltä Dynavetin täyttöpulloja (siihen pantaan) ja kyllä niitä sai. Hieno homma, sillä enää niitä ei tartte lähteä hakemaan Länkkäristä asti. M&M kun ei niitä myy. Siihen liikkeeseen täytyykin joku kerta polkaista oikein kylmäpussin ja –laukun kera! Sitten hakemaan sitä juustoa – ja vähän muitakin tarjoustuotteita ;)
 
Ennen liikkeelle lähtöä tarjosin pojille vettä. Sony joi, mutta Ticoa kiinnosti enemmän seurata kun järjestelin kassia. Me selviydyttiin viimeisestäkin etapista ja oltiin kotona noin 13.40, eli aikalailla 7 tuntia lähdön jälkeen. Otin poikien turvavöistä hihnat irti ja päästin ne menemään. En jaksanut alkaa riisua niitä siinä ostosten kanssa. Halusin eroon repusta ja kassista. Vasta sitten oli poikien vuoro. Se ei tuntunut niitä haittaavan, sillä ne pistivät painiksi ja uivat matolla selkäuintia. Sitten kun vauhti hiipui, niin tuli uni. Taitavat nyt ihan mielellään vedellä sikeitä useamman tunnin.
 
Onneksi sää suosi meitä. Mä jo luulin, että pitää pyytää kyytiä. Se olisi ollut tuskallista odotella, että kuski pääsee pois töistä. Nyt kuitenkin oli kyseessä sen verran hyvä tarjous, että tuskin en ole ainoa, joka sen hyödyntää. Ai, mikäkö oli niin loistava tarjous, että sen takia piti kävellä tuntikaupalla? Siitä asti, kun Hurtan Life Guard –mallisto tuli markkinoille, oon kuolannut pojille LG:n heijastinliiviä. Siinä on tosi hyvä heijastin ja täälläpäin pimeässä näkyminen ei ole pahitteeksi. Hinta vaan on ollut niin kirpeä, etten ole viitsinyt niihin törsätä. Ajattelin odotella, että ne tulevat tarjoukseen. Arvelin, että ne tulisivat keväällä, kun niitä ei enää niinkään tarvita. Eivätpä olleet. Nyt oli semmoinen tarjous, että kun osti kaksi LG:n tuotetta, sai toisen puoleen hintaan! Nyt sain pojille näkyvyyttä todella halvalla. Ensinnäkin se toinen oli puoleen hintaan ja sen lisäksi mulla oli se 20 e:n lahjakortti, joten se toinen oli miltei ilmainen! Nyt on Ticolla oranssi ja Sonylla keltainen LG:n heijastinliivi :) Ymmärrettävistä syistä mulla ei oo nyt liittää tähän kuvia, kun mallit ovat hyvin ansaituillaan unilla. Kuvitusta tulee sitten jossain vaiheessa.