Eilen lähdin treenimään Jomin kanssa ohituksia. Oli aika kuollutta sen suhteen, joten treenin ajankuluksi liikkeestä maahanmenoa. Sitten kun bongattiin koira, niin sitten vaan ohittelemaan. Saatiin me muutama ohitus, jotka menivät vaihtelevasti. Toisinaan Jomi ohitti tosi hyvin, ja toisinaan taas se toinen koira oli viedä mielenkiinnon.

Ehkei tuo “reissu” ollut ihan täysin turha. Sattui jotain aikas yllättävää. Oltiin menossa sellaisen nuoren tytön ja mittelin ohi. Yllättäen se tyttö kysyi, että oliko mulla islanninlammaskoira! Aika hyvin, että tunnisti ja edes tiesi rodun olemassa olosta. Yllätykset eivät loppuneet siihen. Seuraavaksi se kysyi multa, että asuinko kaukana. Aattelin, että se haluaa koiralleen leikkikaveria ja ehdottaa aitaukseen menoa. Ei ihan, sillä seuraava kysymys oli, että haluaisinko treenikaverin! Oli kai nähnyt kun treenin Jomin kanssa maata ja ohituksia. Asuu jossain siinä lähellä. Kysyin, että millaista treenikaveria tyttö halusi. “Tokoon”, oli vastaus. Mä sanoin, että haluaisin treeniä ohituksia nyt ainakin. Sovittiin treffit koululle tulevalle viikolle. Saas nähdä toteutuuko... Mutta täytyy kyllä sanoa, että aika rohkeeta mennä tolleen ihan tuntemattomalta kysymään. Itellä ei olisi rohkeus moiseen riittänyt tytön iässä.

Otin Jomin kanssa myös tolppaan jättämistä. Ilmeisesti oli joku koiraton, joka suurinpiirtein haukkui mut eläinrääkkääjäksi kun sidoin Jomin kiinni tolppaan ja menin siitä kauemmas. Hohhoijaa... Jomi ei ollut kaunis näky ollessaan tolpassa. Mekkalaa ja venkoilua riitti. Luntakin piti kaivaa kun ihan kierroksilla kävi. Menin Jomin luo vasta, kun se oli rauhoittunut. Toistin treenin koulunpihalla. Siellä tuskin törmää tietämättömiin ihmisiin. Meno oli jokseenkin samanlaista.

Jomi kotiin ja tunniksi ulkoilemaan isosten kanssa. Sain tehtyä molempien kanssa sen radan, jonka Jomi teki tiistaina. Hyvin pojat menivät :) Sitten otin sitä, kun koira seuratessaan pyörähtää ympäri ja sitten taas jatkaa eteenpäin. Nami- & käsiavun kanssa hyvin meni.

Pitkästä aikaa pistin isoset makoilemaan. Ajasta ei oo tietoa. Ensin menin seisoskelemaan jonkin matkan päähän. Jonkun ajan päästä kiersin kasia poikien ympäri ja siinä ne makoilivat :)

Loppuun otin vielä jotain, jonka oon jo unohtanut. Hyvä minä...

Tänään taas oli vastassa elämää suurempi kysymys: käynkö hakemassa kaupasta maitoa? ;) Olin pohtinut tuota jo muutaman päivän ajan. Alunperin piti mennä perjantaina. Sen takia jätin pyöränkin “lähtövalmiiksi”. Mutta, kun kaupassa käyminen ei kuulu mun suosikkeihin, ja kun ei ollut pakko, niin pyörä ei liikkunut yhtään minnekään.

Suurissa suunnitelmissa kauppapäivä oli eilen. Vaan ei inspannut lähteä – taaskaan. Maito ei ollut ihan totaalisen loppu, mutta tiesin, ettei se riittäisi tulevan viikon ajaksi. Sitten piti käydä kaupassa keskellä viikkoa. Näin päätin tehdä.

Mutta, edelleen tuo sama ropleema kiusasi mua tänäkin aamuna. En hyppinyt ilosta ajatukselle, mutta päätin pistää pisteen moiselle jahkailulle: maitoa haettaisiin isosten kanssa. Nyt Jomin piti jäädä ensin kotiin. Säänssit maidon hakuun Jomin lenkittämisen jälkeen: :D Johan se oli jo nähty, joten kauppaan piti mennä ensin tai sitten ei menty ollenkaan.

Isoset saivat kunnon lenkuran ja mä milkkiä viikoksi, joten se oli selkeä win-win situation ;) Piti tankata, ennen kuin lähdin Jomin kanssa.

Koulun kohdalla treenin tolppailua. Muutaman kerran Jomi sekoili, kun jätin sen. Sitten tuli hiljaisiakin kertoja. Jomi näytti myös jonkin verran rauhoittuneen kun jätin sen tolppaan. Enää ei välttämättä venkoillut tai yrittänyt kaivaa itteään Kiinaan ruokalistalle.

Tihutti vettä, voi että! Ei siinä säässä viittinyt juurikaan lähteä pidemmälle treenimään ohituksia. Käytiin kartonkiboksilla ja sitten takaspäin. Koululla taas tolppailin (joo, oon laiska, kun en jaksa asiaa pidemmin ilmaista). Nyt Jomi oli vain kerran äänessä. Voisikos tämä alkaa jo kohta sujua yhtä hyvin kuin...

...liikkeestä maahanmeno. Jep, näyttää, että Jomi on nyt jotakuinkin oppinut sen. Sanon “jotakuinkin”, sillä en oikein tahdo uskoa, että taas meni yksi asia perille näin helposti. Tilanne kuitenkin on se, että kun liikun hitaasti ja käsken Jomin maahan, pieni myöskin päjähtää maahan! Eheh. Vähän treeniä ennen eilistä. Eilen vähän enemmän. Tänään muutama kerta nami- & käsiavun kanssa. Testi, että meneekö ilman, kyllä meni. Ja monta kertaa menikin...

Vaikka Jomi sai sapuskaa ulkona, niin silti se on sitä mieltä, että sitä pitää saada vielä sisälläkin. Se on odottavalla kannalla koko ajan ja jos mä liikun, niin Jomissa syttyy heti toivo. Saa pidellä tuota toivoa yllä vielä muutaman tunnin, sillä mitään ei tipu ennen iltapalaa.