“Vain pakki puuttuu”, mainosti aikoinaan Helkama –niminen pyörämerkki. Sonya ei voisi mainostaa noin, sillä siltä löytyy kyllä pakki. Olisi varmaan helppo opettaa pakittamaan käskystä. Niin luonnollista se tuntuu tuolle olevan. Siinä missä Tico väistää sivulle ollessaan mun tiellä, niin Sony saattaa vaan kulkea mun edellä pakittaen. Välillä se on ärsyttävää kun tarttis päästä etenemään nopeammin, ja yks vaan pakittaa mun edellä eikä väistä. Toisinaan Sony myös alkaa pakittaa kun puree luuta. Vähä vähältä se saattaa kulkea huoneen poikki kun harjaa hampaitaan. Laitan tässä pienen videopätkän, joka yrittää havainnollistaa sitä. Ei oo kovin hyvä, mutta ehkä siitä näkee sen idean. Ja nyt sitten jään odottelemaan Sonyn velipojan omistajan kommenttia, että niin se velipoikakin pakittaa ;)

 

 

 

Muuten helteisellä viikolla oli yksi viileämpi aamu, joka innosti lähtemään läheisen koulun pihalle kotoilemaan. Nyt kun koulunväki on lomalla, niin voin hyvin hyödyntää suurta tilaa, josta löytyy myös hyviä paikkoja sitoa toinen odottamaan vuoroaan. Eikä välttis niin haittaa, jos joku osoittaa mieltään ollessaan sidottuna... Vaan ihme ja kumma, sillä mukana ei ollut yhtään mielenosoittajaa! Muutamaa haukahdusta lukuun ottamatta Sony oli hiljaa kun touhusin Ticon kanssa :) Oliskohan se jotenkin oppinut Latvian reissulla, ettei sitä hylätä, vaikka hetkeksi yksin jääkin? Siellähän äijyli yllätti positiivisesti olemalla hiljaa, vaikka jossain kävinkin. Kotoilu meni ihan kivasti molempien osalta. Harmi vaan, että viileä aamu oli melko nopeasti historiaa. Kotoilun aikana huomasin sen, minkä oon huomannut kun joskus annan pojille juustosiivun eväitä tehdessäni. Juustosiivun saa kun menee ympäri. Tico menee hienosti ja iloisesti ympäri. Sonylle se näyttää olevan vaikeampaa. Se on jotenkin niin kankean oloinen taka-osastaan. Samaa huomasin kun tein kotoillessa niin, että kun koira istui sivulla ja mä vähän kerrallaan käännyin vasemmalle. Ideana oli, että koiruus seuraa mukana, jolloin joutuu myös käyttämään taka-osaa. Tuolla saa paremman käännöksen vasemmalle. Niksi, jonka opin kun sain hetken aikaa tokoilla poikien kanssa yhdessä ryhmässä. Tico kääntyi näppärästi mukana. Sony taas ei. Kuten odotin, niin se kääntyminen oli kankeampaa. Liekö tuolla jokin yhteys siihen, että Sony pakittaa niin paljon ja suht helposti? Kunhan ilmat viilenee, niin katotaan edistyykö äijyli tuossa yhtään.

 

Testasin taas Sonyn muistia. Näytin sille uuden mansikkapaikan. Tämä paikka sijaitsee jonkin matkan päässä niistä kahdesta muusta plus on eri puolella tietä. Sony ei kiinnittänyt paikkaan mitään huomiota kun mentiin sen ohi “väärältä puolelta”. Kesti pitkään, että tultiin takaisinpäin, sillä käväisin äijien kanssa kaupassa. Kun sitten oltiin sen paikan kohdalla, niin joku oli siellä imuroimassa mansikoita! Tuo on saanut mut pohtimaan paljon tätä asiaa. Onko kyse oikeesti muistamisesta vaiko vaan nopeasta oppimisesta? Sonyhan saa ilmeisesti mieluisan palkan mansikoista, joka sitten vahvistaa toimintoa. Ja vielä kun se on omatoimista, niin toki oppiminen on nopeampaa. Onko hyvä muisti ja älykkyys jotenkin kytköksissä toisiinsa? Täytyy tunnustaa, etten ole hirveästi Sonya koulutellut kun oon ollut niin keskittynyt ohituksiin. Kaikki muu on jäänyt taka-alalle. Ja ei se kyllä ollut oikein vanhassa paikassa mahdollista kun Sony ei suostunut jäämään yksin. Ne harvat kerrat, jolloin uhmasin naapurisopua, niin Sony tuntui alkavan nopeasti ennakoimaan. Esmenä, kun yritin opettaa paikallaan makuuta. Otin äijän sivulle ja siitä sitten käskin sen maahan. Ei tarvittu montaa kertaa kun Sony alkoi ennakoimaan. Se meni maahan heti sivulletulon jälkeen. Täällä yritin kotoilua yhdellä hiekkatiellä, mutta ei se oikein paikkana innosta. Se tie menee ohi talon, jolla on paljon koiria. Sillä samalla tiellä Sony törmäsi kerran siihen vapaana olleeseen sakuun. Jospa nyt tuosta koulunpihasta saatais kotoilupaikka. Siellä ehkä vois touhuta koulujenkin aikaan? Se paikka kun on silleen vähän sivussa eikä se oo ainakaan autoparkki. Pyöräparkki saattaa olla. En tiedä, mikä on sen hiekka-alueen käyttötarkoitus, mutta sitä vois pitää potentiaalisena paikkana nyt kun Sonykin näyttää ymmärtäneen, etten aio sitä hylätä, vaikka sen kiinni johonkin laitan. Noh, vastaus saadaan kun koulut alkavat.

Niin joo, vielä mansikoista. Yhtenä iltana kun Sony taas pysähtyi herkuttelemaan, niin Tico vaan katteli Sonyn imurointia. Tarjosin sille muutaman mansikan, mutta eihän Tico niille lämmennyt. Aluksi sylki suoraan pois ja sitten muussasi ennen sylkemistä. Kuitenkin jonkin ajan päästä Tico alkoi syödä mansikoita maasta. Siis häh? Pakottiko tuo koiruus ittensä syömään mansikoita kun toinenkin söi??? Sen jälkeen Tico on tyytynyt olemaan vaan yleisönä kun Sony syö. Tico ei selvästikään tyksi niistä. Hassu.

 

Viime perjantaina käytiin piiiiitkästä aikaa prismailemassa. Heh, joo, siinä missä muut pakenee juhannukseksi maaseudulle, niin me mennään vilinään. Ei mennyt kauaa kun Sony sanoi “puff”, ja sitten “puff, puff”, ja vielä lisää. Harmitti, että aloitti sen samantien, joten kielsin. Sen jälkeen poju olikin paljon hiljaa :) Eli, vaikka alku ei ollut kovin lupaava, niin hyvin se kuitenkin loppujen lopuksi meni. Muutama ihmiskontakti saatiin. Yksi perhe katteli poikia mennessään kauppaan. Ja kattelivat kun tulivat pois. Jonkin ajan päästä sen perheen äiti tuli multa kysymään, että mitä rotua mun koirat olivat. Olivat kuulemma yhdessä asiaa pohtineet. Pojat malttoivat olla hetken hiljaa, ennen kuin päättivät esiintyä suullisesti. Sitä äitiä ei haitannut haukkuminen ja sen mielestä mulla oli kivoja koiria.

Sitten toinen kontakti saatiin kun yksi nainen kävi kaupassa, oli siellä pitkään ja ihmetteli kun me oltiin siinä vieläkin kun se tuli sieltä pois. Sanoin, että oltiin treenailemassa.

Kolmas kontakti tuli kun, ihan yhtä äkkiä poikia jäi tuijottamaan joku vanha nainen. En sitä heti huomannut vaan havahduin siihen kun äijät sähläsivät hännät heiluen. Pari tuntia siinä olla möllötettiin. Koirakopeilla oli yllättäen ruuhkaa. Kaupassa käväisin, mutta mitään en ostanut kun en löytänyt sitä mitä hain.

 

Sonylla on kyllä hyvä nenä. Ja varmaan on Ticollakin, mutta se ei sitä näytä niin helposti. Torstai-iltana kun lähdin iltalenkille äijen kanssa, niin heti oven ulkopuolella Sony murisi. Kuului ääniä ja ajattelin sen johtuvan siitä. Kielsin. Kohta mulle selvisi murinan todellinen syy. Se ei ollut ne äänet vaan naapurin labbis. Se oli vapaana pihallaan. Sony nosti metakan kun näki sen koiran. Tico haukkui myös. Eli siis Sony oli haistanut vihollisensa heti kun oli mennyt ovesta ulos. Oon huono arvioimaan matkoja, mutta oliskohan se labbis ollut muutaman kymmenen metrin päässä. Sitten kun olin saanut äijät hiljaisiksi, jatkettiin matkaa. Pojat seurasivat nätisti sivulla. Kaikki olisi mennyt hyvin, ellei se labukka olisi tullut poikia kohti muristen! Mekkalahan siitä nousi ja mä pelästyin ihan satasella kun tajusin sen koiran lähestyvän poikia hitaasti muristen! Onneksi omistajat sai sen koiran siitä pois. Onni oli myös se, ettei se labukka tullut vauhdilla kohti. Tuo välikohtaus oli kaikin puolin pelottava ja sai mut pelkäämään, että vielä joku päivä se koira hyökkää kimppuun kun sitä pidetään pihallaan vallan vapaana. Jospa ne omistajat oppi tuosta, että pitävät sen koiransa kiinni kun nämä ovat lähellä. Ei se niidenkään koira mikään enkeli näytä olevan. Pelottaa... Sony kai meni jonkin verran paniikkiin tuosta kohtauksesta, sillä se ei tehnyt kasaa lenkillä. Yleensä se tekee joka lenkillä...

 

Helteestä ollaan taas jouduttu kärsimään. Mulla ei oo ollut sisällä tukala olla, mutta koirilla kyllä. Senpä vuoksi ei oo taaskaan saanut nukuttua kunnolla. Itse asiassa oon positiivisesti yllättynyt, sillä oletin, että helteellä täällä olisi yhtä kamalaa kuin edellisessä kämpässä. Mulla ei oo mitään käsitystä millaisia lukemia mittari silloin näytti, sillä siellä oli juuri tehty ikkunoiden vaihto, enkä sitten ollut laittanut lämpömittaria takaisin kun olin toiveikas muuton suhteen. Että oliskohan nyt sitten viileempää kuin silloin? Tosin, nyt on hieman enemmän pinta-alaa, niin varmasti sekin vaikuttaa. Mutta kyllä on kivaa, jos ei joudu hikoilemaan jo pelkästä olemisesta, kuten viime vuonna. Tein pojille viileää helle-askarreltavaa. Laitoin osan päivän nappumäärästä metallikippoon, päälle vettä, sen verran, että peittyvät ja sitten pakkaseen. Siinäpä saivat sitten touhuta jäisen kipon kanssa pihalla. Eihän siihen mennyt kuin 5 – 10 min kun kuppi oli saatu tyhjäksi, mutta varmasti oli astetta haastavampaa kuin pelkkä kupista rouskuttelu. Ja lisäksi vielä vähän viilentävää :) Ja vastoin ennakkoluulojani se jäinen metallikippo ei ollut pojille vaarallinen. Kippoja pystyi pitämään hyvin paljaaltaan kädessä eikä sormet jääneet siihen kiinni.

 

Ticolla on  nyt semi-punkkipanta. Teippasin sen punkkipannan jämät Ticon vanhaan pantaan. En tiedä onko siitä oikeesti mitään hyötyä, mutta ainakin lenkeillä äijyli haiskahtaa.

 

Koiraosuuden lopuksi laitan vielä pari videopätkää. Niissä nuo meuhkaavat sen sohvalta roikkuvan peiton alla. Toinen pätkä on lyhyt kun taas se kirottu akku loppui kesken...

 

http://www.youtube.com/watch?v=q5kuI1u6mAM  Tico vaanii Sonya peiton alla

 

http://www.youtube.com/watch?v=4_ObXDF4YCg  Pojat peuhaavat peiton alla

 

 

 

 

Sitten osiota “Oma koti kullan kallis”. Upean viime talven aikana selvisi, että mistä tuo sanonta tulee ;) Sen verran on tullut ylimääräistä maksua siitä. Oli se parin tonnin ylläri kun pumppu jäätyi halki. Sitten jokelteli vessanpönttö ja vettä kului haaskuun ihan mahdottomat määrät. Varmasti säästyi satasia kun se pönttö kunnostettiin talkootyöllä. Kyllä oli taas mahtavaa, kun kaikki tuntui olevan ok, eikä pumpun ääni tehnyt enää pahaa. Kuitenkin ilo jäi hyvin lyhytaikaiseksi. Pumppu tuntui edelleen tuovan uutta vettä, vaikken ollut käyttänyt vettä aikoihin. Pumpun olisi siis pitänyt olla hipihiljaa. Luulin pöntön aloittaneen taas juttelut. Mutta ei. Se ei vuotanut. ??? En enää muista miten mulle selvisi syy siihen, miksi pumppu toimi, vaikkei olisi pitänyt. Kuitenkin hyvin pian pöntön korjauksen jälkeen sain huomata, ettei vieläkään oltu selvillä vesillä vesiasioissa. Putki, joka katosi seinän sisälle, vuoti. Sen huomatessani harmitti ja iski epätoivo kun koko ajan oli jotain ongelmaa. Mieleen tuli kamalat uhkakuvat hintavasta korjauksesta. Kuvittelin, että miten se vaatisi seinän rikkomista ja ties miten paljon uutta putkea ja muuta. Sellaisia summia ei ollut, joten ratkaisin asian pitämällä pumpun pois päältä ja käynnistämällä sen sitten kun tarvitsin vettä. Asia vaivasi ja masensi. Jos sen onnistui hetkeksi unohtamaan, niin viimeistään sitten kirpaisi kun taas tarvitsi uutta vettä. Onneksi mulla oli mahdollisuus hallita vedentuloa, sillä muutoin olisi ollut aivan kamalat vesilaskut tiedossa ja lisää turhaa seinän kastumista. Turhaa kastumista oli tietenkin jokainen pisara, mutta varmasti sain sitä vähennettyä olemalla pumpun herra. Ja onnena pidän myös sitä, että vuoto tapahtui saunassa eikä missään sisällä. Eipä siinä sitten muuta, kuin piti pitää vedenkäyttö mahdollisimman minimissä siitä lähtien. Aluksi kävin saunassa, mutta lopetin sen kun huomasin miten paljon silloin kului vettä. Oli aika harmillista kun jokaista vesipisaraa piti miettiä. Sai melkeinpä unohtaa kokkailun (välillä kyllä sorruin tekemään jotain...), sillä sehän tiesi veden menoa ja lisää tiskiä ja taas veden menoa. Tiskasin vasta kun allas oli täynnä tiskiä. Olin iloinen kun oli niin hieno talvi, sillä ei tarvinnut kuluttaa vettä tassupyykkeihin. Lumien sulettua lenkkien pituus määräytyi kuraisuuden mukaan. Parhaani mukaan koitin välttää tassupyykkiä. Veden säästämiseksi keksin vielä, etten pese pyykkiä joka viikko koneella. Joka toinen viikko oli siis tärkeimpien pesua vanhalla kunnon nyrkkipyykillä. Se tiesi lähinnä työvaatteiden pesua, sillä kaikkea muuta kyllä löytyi kahdenkin viikon edestä.

 

Jonkin verran mietin, että kirjoitanko tätä asiaa tänne lainkaan, sillä onhan se tyhmää ja noloakin lähteä ulkomaan kehiin kun olisi tärkeämpikin rahareikä. Ongelmaan verrattuna Latvian kustannukset tuntuivat vain hyttysen kakalta ja kun oli niin ainutlaatuinen tilaisuus päästä käymään ulkomailla, niin päätin lyödä itteeni aasin leiman lähtemällä reissuun kaikesta huolimatta... Latviaan menoon kun kuitenkin oli kuukausia, niin pystyi sumplimaan rahan menoa kauppareissuilla. Ja töistäkin sain firman tulospalkkion. Tuskinpa näitä tilaisuuksia käydä ulkomailla tulee kovin montaa. Latvian reissu oli muuten mun eka ulkomaanreissu ruotsinlaivoja lukuun ottamatta. Joo, oon luuseri... ;)

 

Sitten kun olin mielestäni saanut säästettyä rahaa sen verran, että uskalsi soittaa jonnekin ongelman vuoksi, niin kaivoin esiin keltaiset sivut. Numerosta, jonne soitin, ei vastattu. Laitoin sitten sähköpostia, jotta asia alkaisi edetä jos puhelimen kautta ei ketään saisi kiinni. Sähkäriin vastattii lyhyesti ja ytimekkäästi, ettei hinta-arviota voinut antaa ennen kuin kohteen oli nähnyt. Silmissä vilisivät vaan tuhannet eurot kun mielessäni rikottiin seinä putken esiin kaivamiseksi. Sitä sitten jotenkin pelästyi tuota vastausta ja en uskaltanut soittaa heti takaisin.

 

Vasta kuluneella viikolla sain kerättyä rohkeuteni ja soitin sähkäriin vastanneelle. Mies tuli jo muutaman tunnin päästä käymään. Miestä odotellessani ihan pelotti. Olin pihalla poikien kanssa. Liekö nuo meediot tuntee jo tän seudun autotkin, kun eivät ne nykyään enää hauku naapurin autoja. Mutta kun korjaajan auto alkoi näkyä, niin äijät nostivat mekkalan!?!? Auto oli vasta tulossa mutkan takaa kun se sai vastaanottohaukut. Mikään ei viitannut siihen, että se auto olisi tullut juuri mun pihaan ja silti nuo haukkuivat ennen aikaisesti. Sain ne nopeasti hiljaisiksi ja miehen tullessa lähelle heitin pojille nappuja etittäväksi. Saivat palkkaa kun olivat hiljaa ja huomio oli jossain ihan muualla kuin tulijassa. Mies kysyi oliko Sony samojedi...

 

Esittelin miehelle ongelman ja melko pian se sanoi, että vuotava putki oli lämminvesiputki. Sitten se teki lisäkysymyksiä ja mentiin sisälle taloon. Mies tutkiskeli miten putket menivät. Hetken analysoituaan tilannetta, mies sanoi hakevansa sorkkaraudan rikkoakseen vähän rakennetta. Hui, se kuulosti kalliilta...! Pidin poikia hiljaisina sillä välin kun mies tutki tilannetta. Ihan hyvää treeniä äijille. Ei kyllä mitään halpaa sellaista. Pelotti mikä tulisi olemaan tuomio. Jonkin aikaa aherrettuaan mies pyysi mut luokseen, jotta voisi selittää tilanteen. Osa sepustuksista oli mulle hepreaa, mutta suurimman osan tajusin. Mies oli tehnyt hätäratkaisun katkaisemalla lämpimän veden tulon saunan puolelle. Taloon sai silti lämmintä vettä. Ei haitannut mua kun en ollut muutenkaan saunonut aikoihin. Neuvoi kikan, jolla saisin halutessani lämmintä vettä myös saunaan. Ja sitten vielä toisen kikan, jota voisi käyttää mahdollisten lisäongelmien ilmaantuessa. Muiden töiden vuoksi mies ei ehtinyt korjata asiaa kuntoon samantien. Lupasi soitella kun löytäisi sopivan välin. Ja se hinta-arvio yllätti positiivisesti, sillä näillä näkymin korjaus tulisi maksamaan vain muutaman satkun! Ja mä kun olin pelännyt sen maksavan tonneja.

 

Voi juukeli kun nyt on helpottunut olo! Tuo putki on ollut tulppana niin monelle asialle ja nyt se taidetaan saada kuntoon oletettua halvemmalla. Ehkei kuitenkaan vielä kannattaisi hihkua, sillä eihän sitä tiedä mitä ylläreitä vielä tulee vastaan... Niinhän kävi sen pumpun jäätyessä, että lopullinen summa oli hinta-arviota paljon suurempi. Mitään rakenteita mies ei ollut rikkonut. Saunasta paloi lamppu ja vaihdoin sen heti miehen mentyä. Vaihdon yhteydessä palanut lamppu putosi maahan. Nyt kaikki taikauskoiset olkoon hiljaa! ;)

 

Oli kummallista ajatella, että vettä voisi käyttää vapaammin. Aluksi olin varovainen, sillä eihän sitä tiennyt mitä uutta vielä ilmenisi. Eli kun pumppu oli satsinsa pumpannut, laitoin sen kiinni. Käytin vettä ja seurailin, että vieläkö vuoti. Ei vuotanut :) Kun seuraavan kerran laitoin pumpun päälle, niin luulin pumpun olevan rikki, kun se ei alkanut heti tuomaan uutta vettä. Silloin sitä sai huomata, että miten paljon vettä oli vuotanut haaskuun pitkin seinää. Kyllä olisi ollut vesilaitos onnessaan jos käyttäisin niiden vettä!

 

Eilen ruohon rullaamisen jälkeen (meni vaan reilu tunti) innostuin siivoamaan. Kiikutin matot ulos tuulettumaan, imuroin ja pyyhin lattiat. Sain imuroitua yhden ikkunan välissä olevat hämähäkin seitit pois. Ne on inhottaneet alusta asti, mutten oo uskaltanut avata ikkunaa. En tahdo sisälle yhtään ylimääräistä ölliäistä. Hyh! Nyt siellä ei näyttänyt olevan elämää, joten rohkaistuin ja avasin ikkunan. Seitit on nyt pois. Kivaa :)

 

Ruohon rullauksessa ja siivouksessa tuli järjetön hiki, josta hankkiuduin eroon suihkulla. Sitten laitoin päälle pyykkikoneen. Ilman korjaajaa nyt olisi ollut nyrkkipyykkiviikko. Tämä tuntuu nyt ihan luksukselta! :)

 

Luksukselta elo tuntuu muutenkin. On tämä vaan niin ihanaa kun saa asua ok-talossa! Ylimääräisistä kuluista huolimatta en oo katunut talon ostoa. Ylimääräisiä ylläreitä tällä talovanhuksella on vielä varmasti takataskussaan. Eikä se mua haittaa niin kauan kuin voin asua tässä. Tämän talon oston myötä multa on kadonnut yksi “tapa”. Kun matkustin jonnekin ja näin ikkunasta omakotitaloja, niin haikailin sitä, miten ihanaa olisi asua omassa talossa. Samalla myös kadehdin niitä näkemiäni onnekkaita. Enää ei tule haikea olo kun näkee muiden taloja reissatessaan. Nykyään niitä katselee niin kuin muutakin maisemaa; ilman sen suurempaa kritiikkiä. Oma talo oli siis se lääke, joka paransi tuon taudin. Ja ihana lääke onkin ollut. Ihan nautin kun saan leikata oman pihani nurtsia. Hehkutin talvella miten kivaa on tehdä oman pihan lumitöitä :D Ehkä tää on sitä ns. “honey moon” –aikaa. En tiedä, mutta ainakin nyt nautin olostani ja elostani.

 

Nautintoa myös on tarjonnut piha. Mulla oli tuossa oikea raparperisota kun päätin alkaa hyödyntämään pihalla kasvavaa raparperia. Tyhmähän mä olisin, jos antaisin niiden vaan mädäntyä pihalle kun kerran raparperista tykkään. Niinpä sitten leivoin raparperipiirakoita ja tein elämäni ekan kerran raparperikiisseliä. Noh, se eka kiisseli taisi olla sakeudeltaan lähempänä hilloa kuin kiisseliä. Eipä tuo haitannut, sillä tykkään tuommoisesta “tömäkämmästä” tavarasta. Esmes riisipuuronkin pitää olla semmoista, että lusikka seisoo siinä :D Maku oli vähän kitkerä, mutta kun laittoi sokeria, niin hyvää oli. Seuraavan kiisselisatsin kanssa kokeilin erilaista taktiikkaa. Taas tuplasin ohjeen määrät, mutta suuruus oli yhdenkertainen. Kiisseli onnistui paremmin ja maku ei ollut kitkerää. Sitten triplasin ohjeen muuten, mutta en suuruusta. Ehkä siitä tuli ihan hitusen liian löysää, mutta ilmeisesti noinkaan suureen määrään ei tartte suuruuden määrää juuri kasvattaa. Jääkaappikylmä kiisseli on ollut ihanaa näillä helteillä!

 

Ilolla oon kattellut, että omenaa olisi tulossa. Ainakin puussa on raakileita. Kun nyt vaan ei mikään ötö söisi niitä mun puolesta. Luumuja näyttää olevan tulossa myös. Samoin mustia viinimarjoja. Sony, suukki irti mun marjoista sitten! ;)

 

Tulipas pitkä pätkä ihan muuta kuin koirajuttua. Mutta oli tarve kirjoittaa tuosta vesijutusta – ihan vain omaksi iloksi. Kyllähän nyt tuntuu tyhmältä ja nololta, etten soittanut ongelmasta aiemmin, mutta enhän mä tiennyt miten helposti se olisi korjattavissa. Tosiaan kun mitään lisälainaa mun on pankista turhaa kysellä. Omilla on tultava toimeen kun ei se lottovoittokaan oo vielä löytänyt mun osoitetta. Sitten kun tulee taas jotain ropleemaa, niin sitä täytyy vaan olla rohkeampi ja soitella heti apua. Jos summa uhkaa painua liian suureksi, niin sitten vaan on todettava, että palailen asiaan myöhemmin. Helpottaa oloa kummasti kun ei tartte elää epätietoisuudessa.

 

Vielä että, nyt näyttää olevan yksi tulppa pois pelistä. Jäljellä on kuitenkin vielä yksi. “Omakotitalo, jossa aidattu piha”, oli mun unelma ennen muuttoa tänne. Unelma on viittä vaille valmis, tosin nyt hieman huolettaa, että täyttyykö se koskaan. Aidanrakentaja kun ei oo hlö helpoimmasta päästä. En saanut häneen yhteyttä kun yritin viikolla tavoittaa. Se suututti, masensi ja pelotti. Vihdoin eilen tuli tekstari, joka suorastaan pursusi paskaa (sori). Eipä ollut eka kerta, sillä samanlaisia selityksiä se on jaellut muille aiemmin. Tähän henkilöön ei oikein voi luottaa. Se on todella harmi. En voi sanoa hälle muuta kuin, että “stick up your head out off your arse before it´s too late. Otherwise your gonna get hurt badly”. Eikä tuo ollut uhkaus, vaan toivomus, sillä en tahtoisi hänen joutuvan kärsimään henkisesti. Valitettavasti niin taitaa tulla käymään, ellei hän tajua muuttua. “Honey moonit” kun tuppaavat joskus loppumaan...