Viikolla sain vastaukset pariin mieltä askarruttaneeseen kysymykseen.
Maanantai ei mennyt ihan niin kuin olin suunnitellut. Koko su-ma yö oli kulunut bloksun päivittämisessä, joten en sitten todellakaan jaksanut lähteä Turun keskustassa käymään. Sinne asti piti polkaista kun sieltä sai uusimman Simpsonit boksin kympin halvemmalla kuin mistään muualta. Enkä muistanut, että kauanko tarjous oli voimassa kun mainoslehtinen oli jo roskiksessa. Oli pakko ottaa muutaman tunnin unet ja siihen päälle vielä muutama tunti, ennen kuin jaksoin edes jotenkuten vääntäytyä keskustassa asti käymään. Samalla reissulla tuli hoidettua viimeiset joulupostitukset.
Boksin löydettyäni aloin katella, josko silmiini olisi osunut Oblivion niminen leffa. Ei, se ei kiinnosta Tom Cruisen tähdityksen vuoksi ja vielä vähemmän leffan juonen vuoksi, joka tuntuisi olevan sitä perus alienisoppaa. Haluaisin nähdä leffan vain ja ainoastaan siksi, että se on kuvattu Islannissa. En onnistunut löytämään leffaa, mutta eipä mun ponnistelut sen löytämiseksi olleet mitkään järin suuret.
Kotimatkalla kiepsautin risman kautta kun edellisviikolla en ollut käynyt kaupassa. Oli ollut turhan liukasta ja viikonloppuna sitä oltiinkin reissussa. Harmillisesti säätiedotus piti paikkaansa ja sadetta ripsutteli mun niskaan kun poljin kohti kotia. Niin, unohdin viimeksi kertoa, että mitä lähemmäs Turkua junalla tultiin, sitä vähemmän näkyi lunta. Turussa odotti musta ja märkä maa. Haikeudella muistelin sitä ihanaa ja hentoa lumisadetta, joka oli kun Hesasta lähdettiin.
Tiistaina rallyssa ope sai mut heti alkuun sanattomaksi. Olin laittelemassa kamojani paikoilleen kun ope yhtäkkiä onnitteli hienosta menestyksestä. Muutamaan sekkaan en osannut sanoa mitään ja sitten miltei kuiskasin kera hämmennyksen, että “sellaisenkin olit huomannut..” Jotenkin olin kuvitellut, ettei rally-opea kiinnosta näyttelyt, mutta väärässä olin. Hän oli katellut tuloksia ja “nähnyt paljon tuttuja”.
Spiraali o –> eteen, takaa, liikkeelle istumatta –> istu, yhdessä tiivis käännös vasuriin –> juoksuun –> normivauhti –> askelsarja peruuttaen –> täyskäännös oikeaan –> askel oikeaan kyltin jälkeen –> eteen, takaa, istu –> kyltin jälkeen istu, yhdessä sivuaskel oikeaan, istu –> 360 v –> 270 v –> maali. Toisella radalla peruuttavan askelsarjan jälkeen olevat kaksi kylttiä muuttuivat. Ensin tuli kyltti, jossa molemmat kääntyvät vasempaan ja sitten puolen vaihto selän takana.
Ekasta radasta ope ei osannut sanoa muuta kuin, että “olisitte saaneet täydet pisteet”. Tokalla radalla meikä sössi olemalla liian hätäinen kyltillä, jolla oli istu ja yhdessä tiivis käännös vasempaan. Sony ei ehtinyt istuutua kunnolla. Mä sitä mietinkin kun mun oli vähän vaikeaa nähdä pallukkaa teltan takaa. Tuota molempien kääntymistä vasempaan olin treeninyt ekan radan jälkeen ja hyvin se radalla menikin. Sitä seuraavalla kyltillä tuli taas sählättyä kun en ollut ihan varma, että mikäs se olikaan. Kun oltiin molemmat käännytty vasuriin, niin meikä vaan posotti kohti seuraavaa kylttiä ja vasta kyltillä tajusi, että olisi pitänyt vaihtaa puolta. Otin uuden lähestymisen kyltille. Molemmat radat mentiin ilman hihnaa. Toka nyt ainakin olisi pitänyt mennä kun nuo voittajaluokan kyltit on hankalia suorittaa hihnan kanssa.
Keskiviikko oli kaunis kuurapäivä, mutta jo illalla tihutti taas vettä :/
Torstain aikataulu oli tiivistetyssä muodossa kun halusin mennä töihin aikaisemmin. Lopulta menin sinne seiskaksi, joten jo kolmelta oli viikon tunnit täynnä. Mulla kuitenkin meni puolisen tuntia yli kun en viittinyt jättää vain muutamaa käämiä käämimättä, etenkin kun oli niin hyvä meno päällä.
Kotona huomasin, että tkamu oli laittanut viestin. En viittinyt neljän aikaan naputella vastausta vaan aattelin tehdä sen myöhemmin. Arvatkaa vaan vastasinko...? Joo, mutta vain noin varttia ennen aikaa, jolloin hän tuli mun pihaan. Olin nolo kun meni vastaaminen niin myöhäiseksi. Onneksi tkamu oli ollut vähän omatoiminen, joten mun tyhjä pääkoppa ei sinänsä aiheuttanut mitään ylimääräistä.
Poikien varsinaisesta näkemisestä oli jo kolmisen kuukautta, joten lähdettiin käymään metikössä. Ei oo tullut käytyä siellä aikoihin kun se on vähän hankala pimeellä. Siellä kun ei mene kunnon polkuja ja kerranhan näytti siltä, etten löydä metiköstä ulos ennen päivänvaloa. Ja perjantaisen mettäilyn jälkeen oli vielä selvempää, ettei mettään voinut mennä ellei nähnyt jotakuinkin hyvin. Seija oli pistänyt mäntyä makuulle niin polulle ja muuallekin, eli pimeä mettäily on sitten entistä hankalampaa. Jos olisi lunta, niin sitten näkisi hyvin ja voisi tehdä oman uran, jota seurata, ettei eksy.
Hakkuuaukea oli möyritty aikamoiseksi savipelloksi. Poikia se ei haitannut yhtään vaan oli niin mahottoman kivaa kirmailla ympäriinsä. Mukavan vaihtelevaa maastoa turrikoille ja omistajillekin, tosin mukavuudesta voi olla montaa mieltä ;)
Mettäilyn jälkeen pojat saivat toohottaa pihalla. Jonkin verran ne juoksivat ja sitten vetivät lelua. Painimisesta saattoi mennä nahisteluksi, joten painiminen laitettiin pannaan. Mutta kaiken kaikkiaan ukkelit tulivat hyvin juttuun niinkin pitkän tauon jälkeen. Kiva, kun he eksyivät meidän pihalla käymään :) Parisen tuntia vierähti nopsaan.
Komistus & somistus.
Jomi ottaa vähän tasoitusta korokkeelta ;)
Turkit ojennukseen.
Kummalla on parempi? ;D
Vähän olin kahden vaiheilla, että laitanko kaikki kuvat tänne vai linkitänkö loput. Päädyin linkittämiseen, jotta bloksun kuvatilaa säästyy ;) Mutta, joo, montaa kuvaa ei tän linkin takaa löydy
Tkamun mentyä lähdin shoppaileen. Seuraavana päivänä oli määrä piipahtaa mummin luona ja viedä samalla lahjat sinne. Ihan mukava juttu, mutta mitä mä voisin ostaa vanhalle ihmiselle, jolla on jo vaikka mitä? Onneksi mummi tykkää kukista, joten jonkinlaista asetelmaa ettimään.
Ajatuksena oli käydä ensin sittarissa ja sitten rismassa. Nappasin mukaani korin kun lähdin sittaria kiertämään. Mummin lisäksi lahja piti löytää tädille, siskolle ja veljelle. Pää oli ihan tyhjä mistään ideoista kun liikenteeseen lähdin. Ei sitä ilman lahjaakaan viittinyt jättää, vaikka ite voisin hyvin olla.
Noh, lopputuloksena sain haalittua jotain, johon tuhlata rahaa. Ei ostoksista voi kovin ylpeä olla, etenkin sisko taitaa kirota mut jonnekin oman lahjansa vuoksi. Mut kun se oli niin kivan ja ihanan näköinen. Kun sisko silmäilee mun bloksua, niin laitan kuvan siitä vasta joulun jälkeen. Ihan älytön se kyllä on loppupeleissä...
Mummille löysin kukka-asetelman. Sittarista kertyi sen verran paljon korin täytettä, etten koukannut enää risman kautta. Olisihan sittarista saanut maitoa sun muuta ja olisin nyt voinut tehdä poikkeuksen valion hyväksi, mutta mulla oli vaan kori ja sekin ääriään myöden täynnä, enkä jaksanut lähteä hakemaan kärryjä.
Myöhemmin illalla nappasin turrikat mukaan ja suunnistin koululle. Torstaina olin saanut viestin siltä “tytöltä”. Hänellä oli ollut työn ja koulun täyteinen syksy, mutta nyt oli joululoma ja aikaa treeniä, siispä sovittiin treffit koululle. Ajan olisin kyllä voinut valita toisin, mutta toisaalta päivä oli ollut täynnä kaikenlaista, ettei aikaisemmin olisi ehtinyt.
Laitoin isoset kiinni ja aloin Jomin kanssa odotella. Kun sitten tyttö ilmestyi mitteleidensä kanssa, niin isoset alkoivat mökätä. Olin kyllä varoittanut tyttöä asiasta. Jomikin tietty vähän karjui kun kavereilla oli niin paljon asiaa. Jomin sain nopsaan hiljaiseksi. Sen jälkeen se ei välittänyt isosten mökäämisestä. Tyttö sanoi, ettei haittaa, vaikka haukkuivat. Mua haittaisi jo senkin takia, että oli vaikeaa puhua yhtään mitään. Olin siinä toivossa, että kyllä ne ukot tajuaa itekseen lopettaa. Vaihdettiin kuulumisia ja näyttelykuulumisia. Kysyin, että olivatko he olleet messarissa. Jep, lauantaina ja mittelineiti oli saanut tittelin! Mä en sanonut Jomista mitään. Silti tyttö onnitteli mua, sillä se oli kattonut tulokset.
Tyttö tokoili oman Ticonsa kanssa kun mä tein Jomin kanssa häiriötä. Vähän Jomilla oli haahuilua, mutta pääasiassa se seurasi ja teki juttuja tosi hyvin ja tiiviissä kontaktissa. Siitäkin huolimatta, että isoset mökäsivät... Yritin olla välittämättä siitä, mutta kun äänelle ei vaan näyttänyt tulevan loppua, niin mun oli pakko yrittää vaientaa ukot. Muutaman kerran jälkeen sain kuonot pysymään kiinni. Ihana hiljaisuus helli korvia.
Jomi kun on ollut ropin valinnassa vähän ääliö, niin pyysin, että lavastettaisiin sellainen tilanne. Tyttö takana jne. Meni vähän pipariksi homma kun neiti ei lähtenyt liikkeelle. Hän ei nyt oikein ymmärtänyt, että miksi olisi pitänyt juosta niin kuin kehässä. Nyt Jomi kyllä kaikin puolin ignoorasi tyttöä ihan hyvin.
Sitten otettiin ohittelua, joka meni hyvin. Koulunpihalle oli jo jonkin aikaa rullannut auto jos toinenkin. Meidän treenipaikaksi valittu länttikin oli uhattuna. Enhän mä voinut muistaa / tietää, että oli joulujuhla-aika. Siirryttiin vähän kauemmas. Siellä jatkettiin ohittelutreeniä kiertämällä sellaista puskakasaa. Hyvin meni, joka toisaalta on hyvä, mutta toisaalta taas... Mittelitytöllä on kuulemma ongelmia ohittamisessa, mutta ei sitä nyt näkynyt.
Isosten kanssa otin makoilua niin, että tyttö teki häiriötä mitteleidensä kanssa. Mulla oli hihnat kädessä koko ajan. Hyvin ukot pysyivät maassa. Samaa ei voi sanoa kun loppuaika meni pölpöttämiseksi. Isoset yrittivät mennä mitteleiden luo. Meillä oli välimatkaa kun puhuttiin. Vaikka käskin isosia pysymään maassa tai istumassa, niin eivät mokomat pysyneet. Ihme, että pysyivät kun ihan treenin makoilua.
Pari tuntia meni tuohon touhuiluun. Kotona kone lataili kuvia ja vauhti oli taas niin huikea, että ei tullut päivitettyä uusinta kattausta ajallaan.
Eilen sitten piipahdin mummin luona. Useampi tunti siellä vierähti ja meikän oli taas mentävä peiton alle kun alkoi paleltamaan. Peltihousut ei kyllä oo mun juttu yhtään. En tajua, miten joku voi tareta olla ulkona niiden kanssa nyt tai etenkin talvipakkasilla.
Mummin luona laitettiin pystyyn muovikuusi. Lähinnä äippä sen teki kun hänen sisko ei muka osannut laittaa sitä tai tätä. Paikalla oli myös pari äipän veljeä, jotka eivät touhuun osallistuneet muuten kuin naureskelemalla ja ohjeita jakamalla. Toisen ehkä olisikin ollut vaikeaa osallistua kuusen laittoon, mutta se toinen oli kyllä ihan terve. Oli pakko kysyä, että oliko meno ollut samanlaista kun he olivat olleet kersoja. Eivät enää muistaneet.
Kun mummin kuusi oli saatu laitettua, niin äipän piti mennä jeesimään siskoaan sen kuusen laitossa. Sinä aikana kattelin mummini kanssa, että muovikuuseen laitetut valot eivät toimineet niin kuin piti. Kun äippä palasi, niin tarkistettiin häneltä, että oliko meidän havaintomme oikea. Äipällä kun on ihan samanlaiset valot kotona. Kyllä, valot olivat rikki. Vielä ennen lähtöä äippä vähän harmistuneena otti valot pois. Äipällä alkoi olla kiire kotiin, mutta jos valot olisi jätetty siihen, niin velipojat olisivat saattaneet koittaa “korjata” valoja. Ei niitä voinut jättää kuuseen. Oli vähän kökköä, että ne valot oli laitettu kuuseen ekana... Äippä nyhti valot irti kuusesta ja kiikutti ne roskiin.
Juttua ollaan treenitty pitkin viikkoa. Päivänä eräänä, jonka nimeä en enää muista, päätin kokeilla, että mitä äijät meinaavat niistä napuista, joita ostin messarista. Karvapallot ovat nappulaimureita, eli ei kuulu rouskutusta kun ne syövät. Nyt kun käytin palkkana noita uusia nappuja, niin nyt karvapallot purivat oikein tarkkaan jokaikisen napun. Se oli jotenkin huvittavaa kun muuten vaan imaistaan äänettömästi sapuska masuun.
Niin, alussa sanoin, että sain viikolla pari vastausta. Rallyssa kuulin, että eka ryhmä jatkaa. Sen jatko on ollut vähän vaakalaudalla kun nyt siitä jää pari koirakkoa pois. Myöhempi ryhmä on ihan täynnä, joten sen kohtalo ei ollut avoin. Myöhempi ryhmä ei vaan sovi mulle ajallisesti. Muttah, onneksi tää aikaisempikin ryhmä jatkaa, niin on ainakin jonkinlaista koiramaista menoa.
Samoin vaakalaudalla oli TKY:n koulutusten jatkopaikka. Viikolla tuli jäsenlehti, jossa kerrottiin, että koulutukset jatkuvat samassa paikassa. Mahtavaa kun se sijainti on mulle niin passeli.
Vielä, että se kuusi, jonka alittaminen askarrutti mua, niin se oli pistetty poikki viime vkl:n aikana. Ilmeisesti oli jäänyt turhan vaaralliseen asentoon myrskyn laannuttua. Se kun ei ollut ihan noin vinossa, mitä kuvan kannosta voisi olettaa. Voi olla, että kuusi on vähän romahtanut kun sitä on alettu sahailemaan. Mutta hyvä, että se otettiin pois.
Messarista vielä... Nyt on kuvat ladattu, mutta koirien nimet vielä puuttuvat. Vähän niitä tartteis järjestelläkin, mutta nuo ehtii tehdä joku toinen kerta. Tässä nyt kuitenkin on mun saalis messarista. Tähän loppuun on pakko laittaa kuva neidistä, joka oli roppi kaikkina kolmena päivänä. Enkä yhtään ihmettele sitä. Koiruus on nätti ja osaa esiintyä todella upeasti! :)
Sunnuntailta en ottanut kuvia...
Kommentit